Ari Hoenigin energisessä rumputyössä riitti virtaa

Kuvat: Matti Laipio

01.10.2017 12:49


Ari Hoenig piiskasi yhtyettään huippusoittoon.

Amerikkalainen rumpali Ari Hoenig on vieraillut useasti Suomessa erilaisten kokoonpanojen kanssa. Monesti hänen eneginen soittonsa on myös dominoinut yhtyeitä, joiden kanssa hän on soittanut. Tuorein näyttö tästä saatiin Malmitalon konsertissa Helsingissä.

Keväällä Hoenig esiintyi April Jazzissa New Yorkissa toimivista muusikoista kootun NYC Connectionin riveissä. Nyt syksyllä hän on lähtenyt lähes kuukauden pituiselle kiertueelle Eurooppaan kvartetteineen, jossa soittaa kaksi ranskalaista muusikkoa, altisti Gaël Horellou ja pianisti Etienne Deconfin. Basistina on Pariisissa asuva ruotsalainen Viktor Nyberg.

Gäel Horellou ja Viktor Nyberg

Nämä Suomessa tuntemattomat soittajat todistivat vakuuttavasti eurooppalaisten jazzmuusikoiden nykyisen korkean tason. Horellou on huiman tekniikan omaava fonisti, joka on tyyliinsä ympännyt modernimpia vaikutteita parkermaiseen bebopiin. Yhdistelmä toimii erinomaisesti. Mainio näyttö tästä oli esimerkiksi konsertin loppupäässä kuultu bebop-klassikko Anthropology, jossa Gäelin hurja soitto olisi varmasti saanut myös oppi-isä Parkerin hyväksynnän.

Pianisti Deconfinilla on vahva klassinen tausta. Sen peruna on suvereeni taituruus. Sitä hän väläytteli sooloissaan, jotka etenivät elohopeamaisen vilkkaasti. Viinimaistelijan termein hänen soitossaan oli yllinkyllin pirskahtelevuutta ja kuplivuutta. Mutta taituruuteen yhdistyi myös vahva osaaminen rakentaa soolot kehittelyiltään hyvin toimiviksi jatkumoiksi.

Kvartetin todellinen keskushahmo oli silti herra Hoenig itse. Ohjelmistokin koostui valtaosin hänen pitkin 2000-lukua tekemilleen levyille kirjoittamistaan kappaleista. Muusikkona hän on varsinainen dynamo, joka valtavalla energialla kyyditti muiden soittoa ja ilahduttavan monipuolisesti myös varioi soittoaan.

Pianismia parhaimmillaan: Etienne Deconfin

Monesti eränlaisena pakkopullana kuultavat rumpusoolot ovat lähinnä pitkästyttäviä, mutta Hoenigin sooloissa riitti vaihtelua hänen hyödyntäessään taitavasti rummustonsa mahdollisuuksia. Hyvä idea oli sekin, että useiden rumpusoolojen taustalle muut muusikot soittivat riffien kaltaisia kuvioita, mikä toi lisäulottuvuuden kokonaisuuteen.

Malmitalolle kiitos innostavasta konsertista. On hienoa, että tämä Helsingin kaupungin kultuuritoimen alainen talo tarjoaa myös monipuolista jazzohjelmaa kontuullisin lipunhinnoin.

 

 

 

 

Takaisin