Huikeaa bassojumppaa

Kuvat: Jouko Kirstilä

06.04.2014 18:25


Armand Sabal-Lecco ja Strandberg Project levittivät basson ilosanomaa Porissa KulttuuriKulman lavalla.

Menneellä viikolla alkujaan Kamerunista kotoisin oleva basisti Armand Sabal- Lecco ja Strandberg Project olivat neljän keikan kiertueella Suomessa. Espoon, Porvoon ja Forssan kautta Poriin saapunut kokoonpano esiintyi Heineken Jazz Clubilla KulttuuriKulmassa lauantai-iltana.

Armand Sabal-Lecco "basistien basisti"

Armand Sabal-Lecco ”basistien basisti”

Kamerunin hallituksen ministerin pojan musiikkiharrastusta ei kotona katsottu hyvällä, eikä sitä hyväksytty uravalintana. Kaikesta huolimatta Armand Sabal-Lecco halusi muusikoksi ja muutti jo teini-iässä Pariisiin opiskellakseen musiikkia toden teolla. Soittaessaan Euroopassa 1980-luvun loppupuolella Manu Dibangon yhtyeessä hänen uransa pääsi todella vauhtiin.

Aina täydellisyyteen pyrkivä Paul Simon oli äänittämässä uutta levyään The Rhythm of the Saints 1990-luvun taitteessa. Kun hän ei löytänyt mieleistään soundia tiettyyn basso-osioon, niin hän muisti Dibangon yhtyeessä soittavan Armandin ja kutsui hänet saman tien New Yorkiin. Armand onnistui tehtävässään erinomaisesti ja sai kutsun Simonin yhtyeen basistiksi tulevalle maailmankiertueelle. Siitä alkoi Armand Sabal-Leccon ura merkittävänä sessiomuusikkona. Paul Simonin kanssa hän ehti soittaa 1990-luvun alussa mm. New Yorkin keskuspuiston jättimäisessä konsertissa, missä paikalla oli 750000 kuulijaa ja Bill Clintonin virkaanastujaistilaisuudessa vuonna 1993.  Jäätyään sittemmin Yhdysvaltoihin asumaan hän on ehtinyt olla mukana myöhemmin mm. Ringo Starrin, Carole Kingin että Brecker Brothersien levytyksissä.

Opiskelijat saivat tukevaa tietoa klinikassa

Yleisöä tuli runsaasti paikalle iltapäivän klinikkaa kuuntelemaan.

Yleisöä tuli runsaasti paikalle iltapäivän klinikkaa kuuntelemaan.

Nykyään Barcelonassa asuvan Armand Sabal-Leccon Porin vierailu alkoi jo iltapäivällä, kun yhteistyössä Palmgren-konservatorion kanssa maailmanluokan basisti jakoi tietoa opiskelijoille bassonkäsittelyn saloista. Tilaisuuteen oli vapaa pääsy ja paikalle tulikin iso joukko innokkaita kuulijoita myös opiskelijaryhmien ulkopuolelta.

On tärkeä saada bassosta esiin kaikki se ajatus, mikä pyörii päässäni, sanoi Armand. Toisaalta myös kitaran ulkonäöllä on merkitystä, ne voivat näyttää ulkoisesti miellyttäviltä ja kauniilta. Sillä ei sinänsä ole merkitystä, ellei soitto kulje. Kitara voi näyttää viiltävän hyvältä, mutta jos et saa siihen kunnon yhteyttä ja soittosi kuulostaa kylmäkiskoiselta ulkonäöllä ei ole merkitystä. Nämä kaksi elementtiä kulkevat käsi kädessä ja jos se ei toimi, niin soittokaan ei syki, vaan paremminkin kuulostaa kauhealta. Hyvä ulkonäkö ja paras soundikokonaisuus tekevät bassonsoitosta tehokasta.

Armand pitää soittoon liittyvän energian ylläpitoa tärkeänä. Nuottien lukeminen ei ole läheskään niin merkittävää kuin itse esitykseen liittyvä energinen lataus. Lähtökohtana jokaiseen sessioon ovat tapahtuman sisältö, henkinen tunnetila ja taito värittää soittoa. Värittämisellä Armand Sabal-Lecco tarkoitti sitä, että musiikillinen esitys pitäisi pystyä rakentamaan värien ja luonnollisten äänien kautta. Pitää pystyä analysoimaan miten esim. keltainen väri ilmaistaan soittimien keinoin tai miten jonkun linnun ääni saadaan irti soittimesta.  Tällainen osaaminen tulee erityisesti esille elokuvien sound trackien sävellyksissä, missä musiikin pitää toimia sen mukaisesti mitä valkokankaalla tapahtuu. Teorian osaaminen ei ole välttämättä läheskään niin tärkeätä itse soittotilanteessa.

Iltapäivän klinikalla Armand Sabal-Lecco jaksoi luennoida lähes puolitoista tuntia yhtäjaksoisesti.

Iltapäivän klinikalla Armand Sabal-Lecco jaksoi luennoida lähes puolitoista tuntia yhtäjaksoisesti.

Armand totesi, ettei hänellä ole mitään rituaalia ennen soittamista kuten monilla muilla muusikoilla, vaan hän pyrkii yksinomaan saamaan itsensä tuntemaan olonsa rennoksi, kodikkaan mukavaksi ja rauhalliseksi. Sessioon mennessä hän yrittää saada kaiken mahdollisen tiedon siitä mitä se pitää sisällään ja luo mielikuvan siitä mikä on tavoite, ketkä ovat mukana ja kenelle soitetaan. Soitin myös valitaan soittotilanteen mukaan eikä omien halujen mukaan.

Varsinkin levytyssessioissa on pidettävä mielessä se tosiasia, että tilanteeseen ei pidä mennä sillä asenteella, että nyt näytän mitä osaan. Päinvastoin, siellä on tiedettävä, kuka on keskiössä, kenelle sitä levyä tehdään, mihin panostetaan ja mitä tuottaja haluaa. Varsinkin basistin rooli on avustaa koko ryhmää ja antaa esim. solistille paras mahdollinen taustatuki, jotta hän onnistuu tilanteessa. Siksi Armand korosti kaiken mahdollisen tiedon keräämisen tärkeyttä etukäteen tulevaan soittotilanteeseen, jotta pystyisi rakentamaan siitä yhtenäisen kokonaisuuden ja sen pohjalta antamaan kaiken tukensa session onnistumiseksi. Pitää olla joustava eikä soittaa oman mieltymyksensä mukaan.

Armand kertoi pitävänsä yhteistyöstä basistien kesken.  Hän onkin esiintynyt ja levyttänyt yhdessä myös sellaisten basistikuuluisuuksien kuin Stanley Clarke ja John Patitucci kanssa. Varsinkin Stanleyn kanssa hänellä on ollut paljon erilaisia projekteja ja yhteistyö jatkuu. Tärkeätä kahden basistin yhteistyössä on siinä, että ei pyritä soittamaan toisen ”yli”. Jokainen voi pitää oman linjansa, mutta omaa soittoa pitää pystyä ohjailemaan niin, ettei kokonaisuus kärsi. Se ei ole mitään kilpajuoksua.

Mainiota jumputusta myöhäisillan huipennuksessa

Kosketinsoitinvelho Jukka Gustavson piiskasi syntikoitaan vihaisen tyylikkäästi suurella sydämellä.

Kosketinsoitinvelho Jukka Gustavson piiskasi syntikoitaan vihaisen tyylikkäästi suurella sydämellä.

Jan-Olof Strandberg on aloittanut basistin uransa jo 1970-luvulla, mutta nykyinen Project -kokoonpano, on ollut toiminnassa kymmenisen vuotta. Lavalla on tiukka joukkue pitkänlinjan ”pelimiehiä”. Strandberg sanoi tehneensä töitä 9 kuukautta saadakseen, kuten hän asian ilmaisi, basistien basistin Armand Sabal-Leccon vierailemaan Suomessa ja soittamaan hänen yhtyeensä kanssa.  Projectin vakiomiehistöön kuuluvat lisäksi legendaarinen kosketinsoittaja Jukka Gustavson, toinen legenda, kitaristi Sami Virtanen sekä rummuissa aina luotettava ja luova supermies Jartsa Karvonen.  Strandberg on uransa aikana ehtinyt luoda kiinteän verkoston myös ulkomaisiin, eri kulttuureista tuleviin, soittajiin. Yhtyeen esityksissä onkin ollut vierailijoina lukuisia ulkomaisia vieraita, mutta myös monia suomalaisia jazzartisteja.

Yhtye aloitti vauhdikkaasti Jan-Olofin ja Samin yhteistyön tuloksena joskus 1990-luvun puolivälin tienoilta syntyneen kappaleen myötä heille tyypillisellä tavalla ajamalla hirmu vauhdilla vuoristorataa. Siitä jatkettiin Armandin uusimmalla Positive Army -levyltä löytyvällä kappaleella Gizga ja sitten Samin sävellys Tom’s Nurses.

Yhtyeen johtaja Jan-Olof Strandberg ja kitaristi Sami Virtanen

Yhtyeen johtaja Jan-Olof Strandberg ja kitaristi Sami Virtanen

Yhtyeen musiikille on tyypillistä siirtyä kulttuurista ja maantieteelliseltä alueelta toiselle vierailemalla eri mantereilla, vaihdella tunnelmia, ammentaa virikkeitä musiikista eri puolilta maailmaa. Sen mukaan seuraavaksi kuultiin eurooppalaishenkinen balladi, jonka Jan-Olof toivoi myös sisältävän annoksen suomalaisuutta. Dominique oli omistettu yhdelle ranskalaisbasistille, jonka yhtyeen jäsenet ja Armand tuntevat hyvin. Hieman samanlaisissa tunnelmissa eteni Two Sisters.

Ohjelma eteni sen jälkeen parilla Jukka Gustavsonin kappaleella, joista ensimmäisessä Jukka revitteli kaiken irti syntetisaattoreista ja toisen laulettuna esitetyn bluespohjaisen kappaleen Ray Charlesin kunniaksi. Sitten lavalle palasi Armand ja soitettiin hänen oma sävellyksensä Couscous Clan, missä basistien yhteistyö pääsi todenteolla valloilleen. Illan viimeinen kappale oli aivan huikeaa menoa, missä volyymitkin alkoivat nousta aivan sinne sietorajoille, missä sitä pystyi vielä ilman korvatulppia kuuntelemaan.

Illan esitys oli todella armottoman vauhdikasta menoa, missä kaikki ”päästelivät” villeimmät vauhtikuviot irti taidokkaan huumaavalla tehokkuudella, arvokkaan eleettömästi. Se tietenkin hullaannutti KulttuuriKulman täyden salin yleisön taputtamaan raivoisasti lisää. Noin kaksituntisen yhtäjaksoisen setin päätteeksi Jan-Olof ja Armand nousivat vielä lavalle kaksistaan lopettaen kahden basson vuoropuhelulla konsertti-illan maukkaan hyytävään ja ruudikkaaseen lähes vartin kestäneeseen bassojumppaan.

Heineken Jazz Club KulttuuriKulma Pori

Lauantai 5.4.2014 20:00

Armand Sabal-Lecco with Strandberg Project!

Armand Sabal-Lecco; basso & laulu,
Jan-Olof Strandberg; 6 kielinen basso & nauhaton basso,
Jukka Gustavson; kosketinsoittimet & laulu
Sami Virtanen; kitara
Jartsa Karvonen; rummut.

Takaisin