Kerroksittaisia rakenteita: Olavi Louhivuori & Superposition!

Kuvat: Kim Knappe

02.06.2018 13:25


Olavi Louhivuori

Olavi Louhivuoren uusi yhtye Superposition! ensiesiintyi jazzyleisölle tiistaina Laulumiesten keikalla, Helsingissä. jaZZanti-konsertti oli monellakin tapaa yllättävä ja varsin haasteellinen etukäteen hahmottaa – paikan päällä ja jälkikäteen kukaties vielä vaikeampi. Rytmiryhmän lisäksi bändissä on vain puhaltajia, eli valittu tyylisuunta edusti kutakuinkin täydellistä irtiottoa Olavin viime vuosien post rock -linjasta ja elektronisista eksperimenteistä. Bändin kokoonpano on Adele Sauros,saksofonit, Linda Fredriksson, saksofonit ja Mikael Saastamoinen, kontrabasso. Ja tietysti Olavi Louhivuori itse, rummut.

Olavin kokoama uusi ja kiinnostava ryhmä koki ilmeisesti ensiesiintymisestä johtuvaa jännitystä. Sointi oli vielä melko karhea ja tarpeetonta kulmikkuutta esiintyi taajaan. Joidenkin teemojen jäsentely oli vielä kovin keskeneräistä, kuten avauskappale No 6(Choral), jossa koraaliaineksia oli vain nimeksi. Varsinkin bändin nuorille puhaltajille tämä oli melkoinen tulikoe, mutta haaste otettiin kunniakkaasti ja rohkeasti vastaan.

Konsertissa yhtyeen musiikissa tuli jo vahvasti esiin improvisaatiopohjainen lennokkuus ja vivahteisuus, mihin musiikin vapaamuotoisuus antoi hyvät lähtöedellytykset. Musisoinnin taustalla voi erottaa vanhaa free traditiota, Martti ”Edward” Vesalan Sound & Fury -kokeilut ja jotenkin pieni bändi on assosioitavissa joihinkin Charlie Haden levytyksiin, mutta persoonallista otetta on ilahduttavan paljon.

Täysin total free -pohjalta ei siis ole lähdetty asialle; nimensä mukaisesti yhtyeen musiikillisia rakenteita ladottiin päällekkäin (engl. superposition = kerrostaminen). Olavin kynänjäljestä on syntynyt kiinnostavia temaattisia melodiajaksoja, saksofoneilla puhalletaan harmonioita ja kulkevia riffejä, joiden pohjalta puhaltajien on varsin helppo lähteä improvisoimaan. Hänen lisäkseen jokainen bändin jäsen oli tuottanut omansalaisen teeman, Linda kahdenkin kappaleen verran (Siirtomaa, Superposition baritone).

Olavi Louhivuori Superposition

Uusia sointimaailmoja  

Tasavireisten soittimien puuttumisen ei tietenkään tarvitse olla mikään este sävelmällisen kuunteluelämyksen synnyttämiseen, eikä se ollut nytkään. Yhtyeen musiikissa ilmentyi aitoa improvisaatiopohjaista innostuneisuutta ja finessien tajua. Herkimmillään yhtye on tunnelmallisten balladijaksojen aikana, mutta rajujen purkausten kliimaksipisteet olivat samoin uskottavaa musisointia ja vakuuttivat pienen yhtyeen kapasiteetista.

Olavin Oddarrang-yhtyeen post-rock -tyylin mukaisesti perustempo oli nytkin hallitsevasti verraten rauhallinen ja osin verkkainenkin. Tätä hän tosin itse tuki tiheäjakoisemmin lyönnein mm. huopanuijilla.

Olavi Louhivuoren lyönti oli vanhaan tapaan täsmällistä ja kokonaisuutta tukevaa ja sitä integroivaa. Nimikkeistö voisi olla kukaties hieman mielikuvituksellisempaa kuin pelkkä kappaleiden järjestysnumero tai soittimen nimi. No1-6, Superposition bassjne.

Adele Sauros ja Linda Fredriksson vetivät paikoin hyvää kahden äänen saksofonistemmaa, jos kohta molemmat kaipaisivat lisää rohkeutta persoonallisiin irtiottoihin ja ulostuloihin. Mutta hiljaa hyvä tulee. Mikael Saastamoinen kontrabassossa oli minulle uusi tuttavuus ja hyvin miellyttävä sellainen; vähäeleinen ja reliaabeli taustatuki.

Nyt täytyy todella toivoa, että klubit ja festarit löytävät Superposition!-yhtyeen, ettei se jää musahistorian lehdille mielenkiintoisena jazzkokeiluna, joka vain tuli ja meni. Niin on käynyt liian monelle uskalikolle myös Suomi-jazzissa.

 

jaZZanti tiistaina 29.5.18
Ravintola Laulumiehet, Helsinki

Olavi Louhivuori & Superposition
Olavi Louhivuori, rummut; Adele Sauros, saksofonit; Linda Fredriksson, saksofonit, Mikael Saastamoinen, kontrabasso

No 6 (Choral), No 5, No 1, No 2, No 3, Siirtomaa, Superposition bass, Superposition tenor, Superposition baritone.

 

 

Takaisin