Marc Ducret kolmen keikan soolokiertueella

Kuvat: Olli Sulin, kuvat Turun konsertista

11.10.2017 19:35


Marc Ducret TSMO:n lavalla 9.10.2017

Tänä vuonna 60 vuotta täyttänyt ranskalainen huippukitaristi Marc Ducret oli tällä viikolla Suomen ja Baltian kiertueella. Suomen vierailu käsitti kolme keikka, joista Turun Seudun Musiikkiopiston aloituksen jälkeen Ducret käväisi Porissa Validi Karkian järjestämällä klubikeikalla eilen. Kitaravirtuoosi Ducret keräsikin paikalle lähes salintäyteisen yleisön.

Ducret on vieraillut Suomessa 2000-luvulla lukuisia kertoja sekä yksin että viimeksi mm. Journal Intime -torvitrion kanssa. Porissa hän on soittanut ainakin 4 kertaa aikaisemmin, viimeisestä vierailusta on kuitenkin kulunut jo viisi ja puolivuotta. Silloin hän esiintyi Palmgren konservatorion Valimo-salissa, muistaakseni trionsa kanssa.

Marc Ducret löytää kummallisen poikkeavia kitarasoundeja.

Tämän vuotisen soolokiertueen alla Marc Ducret on sanonut, että “Yksin soittaminen on aina ollut itselleni koetinkivi. Olen niin intensiivisesti sisällä musiikissa, joten eteeni tulee kysymys, minne haluan mennä. Edellisellä soolokiertueellani soitin enimmäkseen Tower -projektin kappaleita. Vuoden 2017 kiertueella kuljen hieman eri suuntaan. Ohjelmisto koostuu sovituksista Métatonal ja Morse -yhtyeitteni tuotannosta, mutta soolokitaraversiot muuttavat kuitenkin muotoaan aina konserttitilan ja ympäristön mukaan”.

Ducret aloitti, kuten hän itse sanoi, kauan sitten tapahtuneella musiikkikappaleella, mikä kulki sanallisella kerronnalla jotenkin tähän tapaan: I had a dream, it was, it was, coming back again and again, I found myself in that situation every night, every night, I closed my eyes and saw myself as young kid on a street of Paris, the date was April 1912. I found myself walking on that street, I was wearing a full evening suit, black suit, white shirt, black hat and I was walking there smoking a cigar. I felt full of excitement because I knew there was a room in the house that was supposed to mean a gate to that second street. But what was happening was that every time when I was almost there reaching the house it vanished.  Finally one night I was standing there again and I saw an instrument. I put away my cigar and walked towards the house crossing the sidewalk of the street. When I was standing there in front of the gate I saw something special that was there waiting.

Kaiken muun hän esitti täysin improvisoinnin pohjalta instrumentaalisesti pitkinä osioina. Ranskankielisen kappaleen Ducret käänsi sanoiksi Light tai Luminous Stage, oli miten oli, niin kappale kertoi valoisuudesta ja sen mukanaan tuomista positiivisista asioista. Morse I ja Morse II yhtenäisenä kokonaisuutena oli hieman hitaampi ja keskittyneempi välipala. Lopuksi hän soitti vielä yleisön pyynnöstä yhden ylimääräisen, Béla Partókin alkujaan pianolle säveltämän romanialaisen laulutanssin, mikä olikin selkeästi muusta ohjelmasta poikkeava, suoraviivainen melodiarikas kansanlauluun perustuva kuuntelukappale.

Marc Ducret sai myös Turussa yleisön liikkeelle ja TSMO:n salissa piti hakea lisätuoleja esille, jotta kaikki saivat istumapaikat.

Muutaman kerran aikaisemmin Marc Ducret´n soittoa kuultuani konsertti ei ollut itselleni mitenkään yllättävä. Ensikertalainen saattoi kaikesta huolimatta ehkä mennä hieman hämilleen.

Ducret´n tapa soittaa on nimittäin aivan omaperäistä, jäljittelemättömän vaikuttavaa, suorastaan omalaatuisen villiä ja ilmeikkään monipuolista. Hänen käyttämänsä näpläilytekniikka kitaran kielillä on poikkeuksellista, mitä ei juuri muutoin näe kuin hänen keikoillaan.

Molempien käsien sormet tekevät töitä ilman plektraa poskettoman erikoislaatuisella tavalla. Hän käsittelee useilla sormilla kieliä samanaikaisesti jännittävän joustavasti ja monialaisesti laajalla skaalalla.

Monenlaiset yllättävät käänteet soiton aikana luovat uusia äänialoja päällekkäin ja limittäin hienovaraisesti toisiaan täydentäen. Hän hieraisee kämmenellä, naputtelee sormenpäillä kieliä äärettömän kevyesti, pompottelee slideputkella suoraan, vinoon tai pystyyn, saaden aikaan hämmentävän värikkäitä sointukuvioita.

Sooloilussaan Ducret oli taas ällistyttävä. Hän soitti pelkästään sähkökitaraa ja tuntui löytävän aina uusia polkuja kuljettavaksi, mitkä sulautuivat maittavasti kokonaisesitykseen. Kuulijalle hänen esityksensä purkautui kuin laavameri joka puolelta yllättävästi monen mutkan kautta. Jotkut saattavat pitää hänen soittoaan kaaosmaisena, mutta eilinen konsertti osoitti sen, että Ducret osaa pitää langat tiukasti halussaan ja tuottaa laadukkaan monitahoista ja yhtenäistä äänispektriä.

Validi Karkia -klubi, Porin kaupunginkirjasto, ti 10.10.2017
19.00 Marc Ducret soolokonsertti

Takaisin