Mia Simanainen & Ajaton-kvartetti haltioitti

Kuvat: Matti Karttunen

03.02.2014 10:46


Mia Simanainen Jazzpäivillä Joensuussa 2012

Laulaja Mia Simanaisen Ajaton-kvartetti valloitti Musiikkitalon vaativan yleisön viime keskiviikkoillalla. Yhtyeen jäsenistä Kari Heinilä (huilut) ja Kari Ikonen (Moog-syntetisaattori) ovat solistille tuttuja jo vuosien takaisista yhtyeistä. Mikko Perkolan viola da gamba oli charmantti lisä soitinarsenaaliin ja yhtyesoundiin.

Konsertti-info sanoi yhtyeen yhdistävän ”jazzlaulun sekä viola da gamban ja huilun herkän soinnin Moog-syntetisaattorin ehtymättömiin mahdollisuuksiin”. Jälkimmäisestä osasta tuskin voisikaan olla enempää yhtä mieltä, mutta termi ”jazzlaulu” tässä yhteydessä ehkä ei ole aivan ensisijainen. Mia toki pystyy jazzilmaisuun, mutta se ei ole aivan Ajaton-kvartetin fokuksessa. Vaikutteita on otettu ennemmin muista lähteistä, kuten kirkkomusiikista, maailmanmusiikista, kansanrunoudesta ja maallisesta folkloresta yleensä.

Mia Simanainen

Mia Simanainen

Mia Simanainen (44) lauloi jo nuorena kuoroissa sekä erilaisissa yhtyeissä. Ammattilaulajan uralle hän aloitti opinnot Oulunkylän Pop & Jazz Konservatoriossa Maija Hapuojan johdolla, myöhemmin myös Sibelius-Akatemian jazzosastolla valmistuen musiikin maisteriksi 2000. Hän lauloi UMO:n nuorten solistien konsertissa ja äänitti radionauhan kvintettinsä kanssa jo 1996.

Jazzstandardien vaihe jäi oikeastaan noihin päiviin, varsin pian yhtye otti mukaan vaikutteita maailmanmusiikista ja otti käyttöön nimen Lume, ja Mia itse lähti omille teilleen. Erilaiset kansalliset vivahteet tulivat keskeiseksi osaksi ominta ilmaisua; niin runolliset (Saima Harmaja ym.) kuin melodisetkin innovaatiot saivat niistä innoitetta.

Ahava-yhtye oli kunnianhimoinen projekti Mian uralla moninaisia tekniikoita ja sisältöjä kombinoivana ensemblenä. Jazzlaulua kansanmusiikin teemoihin inkorporoivana kvartettina yhtye oli jotakin todella uutta. Mia on merkittävä lauluntekijä, mutta hän tulkitsee vaikuttavista myös muiden kirjoittamia runoja. Kamarijazzillisesta lähestymistavasta voi aistia paljon liikevoimaa, ja tunnelmat liikkuvat alakuloisissa ja arvoituksellisissa maisemissa.

Paljon muitakin hienoja projekteja mahtuu Mian kunnioitusta ansaitsevaan uraan, ja elementtejä näistä oli aistittavissa myös Ajaton-kvartetin loistokkaassa musisoinnissa. Mian ehkä tunnetuin tunnusmerkki, laaja ääniala ja käsittämättömän korkeisiin ylä-ääniin kohoava laulu, nousi nytkin ylitse muiden. Sanattomat lauluimprovisaatiot ja stemmat ilmensivät tätä tendenssiä parhaiten. Perinteisen sointupohjaisen musiikkisäestyksen ohella yhtye soitti paljon hankalia stemmoja, jonka kanssa tonaalisesti ajoin ristiriitainen laulusävel asettaa laulusolistille suuria vaatimuksia.

Kari Heinilä

Kari Heinilä

Dramaattinen yhtye

Ajaton-yhtye on laitimmaisen kokenut ja osaava, ja loi helpon tuntuisesti säkenöivää ja dramaattista laulua tukevan tunnelman. Mystinen musiikki kuljettaa kuulijan musiikki- ja mielikuva matkalle ei-kenenkään maahan.

Kari Ikosen eräänlainen mielisoitin, Moog-syntetisaattori, niveltyi akustisen ensemblen kokonaisuuteen esteettisesti moitteetta. Akustisesti ehkä hieman kontaktia hakien, mutta muuten osuvasti. Jotkut haudantakaiset Moog-sointikuvat olivat hiukan puistattavia solistin kuulaan äänen taustalla, mutta nämä olivat vain hetkellisiä tuokioita.

Kari Heinilän huilut soivat kauniisti ja koreasti, silti jäntevästi. Tosin UMO-maestro Heinilän soitto pitäytyi tässä konseptissa lähinnä lyhytmuotoisissa filleissä ja solistin komplementtiäänissä. Pitkäjännitteistä ja tavoitteellista sooloilua olisi mielellään kuullut enemmänkin.

Mikko Perkolan viola da gamba soi rikkaasti ja ehtymättömän kauniisti. Minulle melko vieraaksi jäänyt soitin osoittautui todella monipuoliseksi; sitä voi näppäillä kuin kitaraa luuttulauluissa, soittaa jousella kuin selloa – jota luontainen sointi muistuttaakin – ja jousella siitä voi vetää myös kontrabasson murahduksia vastaavia alaääniä.

Viola da gamban soittajan jousikäsi muodostaa eriskummallisen otteen. ”Stroka” (ruotsin stråke, jousi) ei ole soittajan kädessä esimerkiksi kontrabasson ”saksalaisessa” kämmenotteessa, ei liioin ”ranskalaisessa” yläotteessa. Pikemminkin ote muistuttaa tapaa, jolla aikuinen pitää ruokalusikkaa kädessään, ellette pidä vertaustani tahdittomana. Jossain mielessä se näyttää suorastaan luonnottomalta, tarkoitan siis tekemällä tehdyltä. On pidettävä lähes ihmeenä, että jousikäsi tuottaa kaunista legato-sointia ja mukautuu täsmällisesti nopeisiin juoksutuksiin, mutta niin vain käy.

*        *        *

Mia teki ainakin minuun lähtemättömän vaikutuksen a cappella -kvartetissa Jim Jam Mur Mur, (eli Johanna Iivanainen, Jenny Robson, Mirja Mäkelä ja Mia). Bändin konsertti Jazz @Operassa oli ikimuistoinen. Tätä ihastumista ei ole pitäminen suurenakaan ihmeenä, puhutteleehan bändin musiikki erityisesti lapsia ja lapsenmielisiä. ”Lauluhilloa lapsenmielisille”, tosiaan.

Ajaton-kvartetin esityksen kesto oli vain n. 50 minuuttia, mikä ei riitä mihinkään. Me hyvän laulumusiikin ystävät vaadimme pikaista uusintaa ja lisäksi kiertuetta.

Helsinki, Musiikkitalo keskiviikko, 29.1.2014

Ajaton-kvartetti

Mia Simanainen, laulu: Kari Heinilä, huilut; Kari Ikonen, Moog-syntetisaattori: Mikko Perkola, viola da gamba

Takaisin