Pianisti Anton Baronin JFC Jazz Clubilla

Kuvat: Osku Rajala, Soili Vauhkonen

03.07.2018 19:07


Anton Baronin soitto oli intensiivisen mukaansa tempaavaa

Tämän vuoden kesäloma lähti allekirjoittaneelta käyntiin Suomi-Venäjä-Seuran matkatoimisto VenäjänMatkojen järjestämällä jazzmatkalla Pietariin – tiedossa oli neljä päivää aikaa tutustua kaupungin jazztarjontaan ja tärkeimpiin nähtävyyksiin jazzpianisti-tuottaja Sergei Sokolovin ja kulttuuritoimittaja Sirpa Pääkkösen johdolla. Ohjelmaan sisältyi jazz-konsertteja joka päivälle ja valikoima muita keskeisimpiä nähtävyyksiä, opastettu kiertoajelu ja myös vapaa-aikaa omille seikkailuille.

Pietari on varsin helposti saavutettavissa – matka Allegro-junalla Helsingistä Pietariin kestää kolme ja puoli tuntia ja junia menee monta kertaa päivässä. Rajamuodollisuudet passi- ja tullitarkastuksineen hoituvat näppärästi junamatkan ohessa.

JFC Jazz Club

Ensimmäisenä iltana tutustuttiin JFC -klubiin (Jazz Friends Club) jossa soitti moskovalaispianisti Anton Baronin triossa kahden Pietarilaismuusikon, basisti Grigory Voskoboynikin ja nimeltään epäselväksi jääneen rumpali kanssa.

JFC sijaitsee kaupungin keskustassa hyvin lähellä asemaa johon junat Suomesta saapuvat, Neva-joen etelärannan välittömässä läheisyydessä hiljaisen sivukadun sisäpihalla. Klubi on tunnelmaltaan sopivan kodikas ja nuhjuinen ”jazzluola” jossa noin 15 euron lipulla kuulee kaksi noin tunnin settiä. Livemusiikki soi joka ilta puoli kahdeksalta. Torstai-iltana yleisöä arviolta vajaa sata ihmistä vetävällä klubilla oli varsin vähän – noin 15 hengen matkaporukkamme taisi olla yleisöstä ainakin puolet.

Illan musiikillista antia ei käy moittiminen matalasta kiinnostuksen tasosta sillä Baronin kumppaneineen tarjosi sellaista modernilla otteella intensiivisesti soitettua vahvasti jazzin traditiossa kiinni olevaa musiikkia jota venäläinen nykyjazz parhaimmillaan on. Yksi jazzmuusikoiden eniten arvostamista levymerkeistä on Criss Cross Jazz ja amerikkalaisten huippujen lisäksi tällä labelilla on kuultu paljon juurikin venäläisiä taitureita kuten Alex Sipiagin ja Misha Tsiganov.

Baroninilla oli yllään Andrew Hill t-paita ja muutenkin modernin jazzin pianismi oli hallussa Thelonious Monkista eteenpäin. Ensimmäinen setti oli jazzimpaa – sen kohokohtana setin päättänyt Ornette Colemanin Blues Connotation josta kuultiin varsin makoisa versio, sovitus jäljitteli vahvasti The Bad Plus -trioon äskettäin liittyneen Orrin Evansin versiota ”…it was beauty” -levyltä (Criss Cross Jazz julkaisu sekin!). Paikalliset vahvistukset vetivät hienosti omat roolinsa, erityisesti basistin rempseän itsevarma tykittely vetosi allekirjoittaneeseen vahvasti.

Toinen setti oli hieman viihteellisempää – kuultiin useampi hittitulkinta mm. Deep Purplen Smoke on the Waterista ja Bee Geesin Stayin’ Alivea vedettiin hetki. Jazzmainen tulkinta oli kuitenkin tässäkin setissä läsnä, mutta ehkä hienon ensimmäisen setin jälkeen olisi jazzstandardeja kuullut näiltä herroilta enemmänkin.

Takaisin