Sellojuhlaa metallisesti

Kuvat: Jussi Niukkala

20.06.2017 13:14


Apocalyptica

Apocalyptica, helsinkiläislähtöinen metallimusiikkiytye, tuli tunnetuksi soittamalla Metallican kappaleita selloilla. Yhtye kimposi nopeasti maailmanmaineeseen. Jo toisella albumilla Apocalyptica esitti myös yhtyeen omia kappaleitaan ja myöhemmin cover -kappaleiden osuus on vähentynyt. Ilmajoen musiikkijuhlilla oli kuitenkin nostalgisen Metallica-muistelon aika: tänä vuonna tuli kuluneeksi 20 vuotta siitä, kun yhtye julkaisi maineikkaan debyyttialbuminsa Plays Metallica By Four Cellos.

Instrumentaalinen, pelkästään selloilla esitetty kooste muutti käsityksiä metallimusiikin perspektiiveistä ja annista. Kokeiluna alkanut sessio uudisti myös musiikin genrerajoja.

Apocalyptican musiikkia on kategorisoitu monin tavoin. Näistä ”sinfoninen” tai ”neoklassinen metalli” ovat ehkä hiukan kaukaa haettuja – bändillä on soittimia lukuun ottamatta varsin rajallisesti kontribuutiota klassisen musiikin suuntaan. Progressiivinen metalli alkaa olla lähempänä totuutta, ”sello-rock” on lähinnä totuutta ja niin yhtye itsekin luonnehtii tyylilajiaan.

Sellojen runttaaminen oli säälimätöntä ja aggressiivista jousisoittoa. Heavyn ja aivan erityisesti Metallican askeettiset ja sangen yhdenkertaiset riffit pakostakin tekevät setistä hieman junnaavan, mitä laulun puute vielä erityisesti korostaa. Eicca Toppinen ja vielä enemmän Perttu Kivilaakso edustavat kuitenkin siksi vahvaa solistista voimaa, että kuulijan tarkkaavaisuus säilyi kiinteästi loppuun asti.

Kirk Hammetin nopeiden kitaralicksien pudottelu sellolla oli huimaa musiikillista ilotulitusta. Tämä tosin näytti toteutuvan poikkeuksetta vasemman käden asemista soittaen, mutta kuulovaikutelmahan on aina tärkein, ei se, miten ääni on tuotettu. Virhetoleranssi pysyi siedettävissä rajoissa – silmittömään sellojen kanssa juoksuun nähden virheitä tuli yllättävän vähän.

Metallia Ilmajoella

Tyyliuskollisuutta

Riveihin palannut Antero Manninen toi kauniissa balladisooloissaan sellon laulavan ja melodisen tendenssin hohdokkaasti esiin. Welcome Home oli korvia hivelevän legatosoolonsa ansiosta koko illan kohokohtia. Paavo Lötjönen huolehti luotettavana takuumiehenä sellosäestyksestä. Rumpali Mikko Sirén takoi setin toiseen ja überhurjaan osioon tahtia pidäkkeettömällä energialla, lähes pelottavissa määrin, kuten kelpo hevi-rumpalin pitääkin.

Heavy -tyylin karjahduksia ja yleisön kiihotushuutoja jonkin verran kuultiin, mutta lauluton instrumentaalikonsertti näinkin ahtaassa viitekehyksessä tuo mukanaan sangen paljon toistoa. Yhtyeen entinen vokalisti Franky Perez on faneilla yhä muistissa yhtyeen ilmaisun rikastuttajana. Hevin yksinkertaiset kitarariffimuunnelmat jousisoittimille korostuvat raivoisissa staccato-sahauksissa.

Yhtyeen rekvisiitta on valoineen ja pyroteknikoineen tempaavaa rock-show’ta, lavaspektaakkelia parhaasta päästä. Aikuistunut jäsenistö on säilyttänyt nuoruuden energian ja poikamaisen asenteensa. Jäsenistö ottaa työnsä yhä vakavasti ja suhtautuu siihen suurella intohimolla. Joskus on hiukan vaikea päästä jyvälle, milloin kaverit ovat tosissaan ja milloin tekevät estotonta pilaa estradi-rockin maneereista ja rock-kukkojen maneereista.

Who cares? Viihdyttävä ilta tempaisi jäyhänä pidetyn pohjalaisyleisönkin mukaansa. Vanha sääntö – jos pystyt siihen Ilmajoella, pystyt siihen missä vaan – todistettiin jälleen kerran.

Apocalyptican albumeita on myyty maailmanlaajuisesti 4,5 miljoonaa kappaletta ja se on soittanut arviolta tuhat konserttia noin 50 maassa. Bändi on esiintynyt lähes kaikilla suurimmilla festivaaleilla Euroopassa ja Yhdysvalloissa. Poikkeuksellinen lähestymistapa on pitänyt yhtyettä menestyksessä kiinni.

*                    *                    *                    *

Jazzyhtyeet ovat jostain syystä vierastaneet selloa, vaikka se olisi erittäin sovelias soitin erityisesti modernisteille ja yleensä laatuunkäypä jousisoitin – jos ei nyt aivan svengijazziin, niin avantgarden moninaisiin sovellustrendeihin sitäkin paremmin.

Ja sitten tuo energia! Sitä kun saisi edes ripauksen suomalaisten jazzbändien lavaesiintymiseen, perinteisen ryppyotsaisuuden ja haudanvakavuuden tilalle, niin uskoisin jazzharrastuksen laajenevan merkittävästi yleisön keskuudessa. Nahkahousuja ja paukkupommeja ei tarvita, mutta puhtia ja esiintymisen iloa, jota Apocalyptica puhtaimmillaan edustaa, soisi kokevansa, toisinaan hieman uuvahtaneissa jazzjameissakin.

 

Apocalyptica Ilmajoen musiikkijuhlilla pe 16.6.2017 klo 21.00
Eicca Toppinen, Paavo Lötjönen, Perttu Kivilaakso, Antero Manninen, sello 
Mikko Sirén, rummut

 

20-vuotisjuhlan kunniaksi yhtye julkaisee albumista parannellun uuden version, jolla kuullaan myös uusia Metallica-coveria. Battery -kappaleen musiikkivideo alla.

 

 

Takaisin