UMO luontoretkellä

Kuvat: Harri Aavaharju

28.05.2018 13:16


UMO

Nyt oltiin selkeästi valtameren äärellä. Kaikki oli suurta. Aallot, niin valaat kuin kalat ja puut.  Kanadalainen Christine Jensen oli kirjoittanut isolle orkesterille vaikuttavaa musiikkia. Suuria äänimassoja ja soolotilaa, herkkiä hetkiä ja melodianpätkiä, jotka kappaleiden nimien ja esittelyjen kautta nivoutuivat Kanadan länsirannikon maisemiin. Sijainti oli siinä 60 leveyspiirin tuntumassa

Christine osoittautui sävellystyönsä lisäksi oivalliseksi big band kapuksi, joka piti UMO:n hyppysissään näyttäen niin insatsit, kuin dynaamiset vaihtelutkin selkeästi. Ja kun Christine tarttui altto- tai sopraanosaksofoniin omissa sooloissaan, otti Ingrid Jensen hänen paikkansa orkesterin edessä.

Konsertin varsinainen ykkössolisti olikin trumpetisti Ingrid. Hänen trumpetinsoundinsa oli leveä alarekisteristä varsin ylös, ennen kuin ääni kapeni huiluääniin.  Ingrid oli selvästikin tykästynyt erilaisiin kaikuihin ja kiukuihin. Pedaalityöskentely vaati tarkkuutta, mutta se ei haitannut soittamista. Ääripäinä olivat sähköiset loopit ja toisaalta flyygelin sisäpuolen luonnollista kielikaikua hyödyntävä soitto.

Sisarusten sukujuuret ovat Tanskassa ja siellä he ovat usein vierailleetkin. Ingrid myös Suomessa tuttu vuosien varrelta niin solistina kuin pedagogina. Christine oli kuullut sisareltaan paljon kehuja UMO:sta ja Suomesta ja oli siksi innoissaan päästessään tänne ensimmäistä kertaa.

Blue Yonderissa kohde oli Machu Picchu ja ohutta yläpilveä ja trumpettisuhinaa. Markus Ketolalle oli tarjolla soolonpoikasta. Western Yew oli Christinen mukaan countryballadi ¾-rytmissä, jossa Juho Kivivuori ja Tuomo Dahlbom sooloilivat Ingridin kahta puolta. Treelinessä Ingrid soitti trumpetin kello flyygelin sisällä samaan aikaan kun Seppo Kantonen paineli sointuja ja pedaaleita. Kappaleiden nimissä toistui meri ja Ingrid sai efekteillä aikaan meren ja valaiden ääniä.

Olli Ojajärvi aloitti Nishiyuun ja soitti perään huikean soolon. Myös Jouni Järvelä sai soolotilaa Ingridin jälkeen kappaleessa At Sea sopraanollaan ja pasunisti Heikki Tuhkanen myrskyisimmässä kohdassa teosta. Tuli mieleen Mikki Hiiri merihädässä ja Meripeikko.

Kahden setin konsertti oli kunnon luontoretki ja piti sisällään paljon soitettavaa. Luonnosta siirryttiin yhden kappaleen ajaksi urbaanimpaan ympäristöön. Charles Mingusin Dry Cleaner from Des Moines osoitti jälleen mistä kolmimuunteisuudessa ja bluesskaalassa on kysymys. Soolotilaa saivat niin Teemu Salminen, Mikko Mustonen, Tero Saarti ja Mikko Pettinen.

Hieno päätös UMO:n kevätkaudelle. Syksyllä mennään kohti uusia haasteita.

P.S. Muistakaa UMO:n mesenaattikampanja Kauan eläköön UMO ! 

 

UMO with Ingrid & Christine Jensen 
23.5.  klo 19.00 Savoy-teatteri, Helsinki

Takaisin