Vandalus Suomen kiertueella

Kuvat: Jouko Kirstilä

19.03.2017 23:09


Vandalus teki yllätyskeikan Poriin.

Kitaristi Raúl Mannola on pari vuotta sitten ehtinyt juhlia jo 40-vuotista taiteilijauraansa, mikä alkoi aikanaan bluesin ja jazzin parissa, kunnes vuosi 1982 muutti kaiken. Kuultuaan Helsingissä John McLaughlinin, Paco De Lucian ja Al Di Meolan yhteiskonsertin flamenco vei mennessään. Kuunneltuaan sen jälkeen levyltä flamenco-musiikkia syntyi varsinainen herätys, ”juuri tätä minun pitää musiikin parissa tehdä”, on Raúl Mannola kertonut.

Sittemmin hän lähti opiskelemaan flamencon saloja eteläiseen Espanjaan Córdobaan ja lopulta päätti muuttaa asumaan vakituisesti sinne 1980-luvun loppupuolella. Nykyään hän asuu Madridissa, missä hän toimii muusikon uran ohessa opettajana Madridin konservatoriossa.

Flamenco toki tunnetaan hyvin yhtenä musiikin lajina Suomessakin, vaikka sitä ei täällä kovin paljon yleensä kuulla tai esitetä. Espanjalaisittain ajatellen sitä voidaan pitää perinnemusiikkina, mikä ei kuitenkaan ole yhtä ja samaa, vaan flamencosta löytyy useita kymmeniä eri lajeja, mitkä kumpuavat kansan syvistä riveistä. Se on monimuotoista musiikkia, mihin oleellisena osana kuuluu taiteellisuus erityisesti tanssin muodossa. Rytmiikka on ainutlaatuisen mukaansatempaavaa, missä tempo vaihtelee voimallisesti, toisinaan jopa räjähdysmäisesti herätellen kuulijoita.

Nyt Raúl on tuonut vain kolmisen vuotta sitten perustetun 6-henkisen Vandalus -kokoonpanonsa Suomeen uuden debyyttilevynsä Nuevo Mundo julkistamiskiertueelle. Erikoisvieraana yhtyeen mukana oli laulaja Caridad Vega, joka kuuluu yhteen Andalucian merkittävimmistä flamencosuvuista ja hän esiintyi ensi kertaa Suomessa tällä kiertueella. Alkujaan kuuden konsertin kiertue muuttui yllättäen yhden lisäkonsertin myötä, kun Jyrki Laiho oli onnistunut saamaan ryhmän kiertueen yhtenä välipäivänä, eilen lauantaina, Poriin Validi Karkia -klubille esiintymään maailmanmusiikillisen viikonlopun toisena esiintyjänä.  Mahtava veto, mikä yllätti porilaiset ja konsertti myytiin ennakkoon nopeasti täyteen. Voitte uskoa, että kirjaston alakerrassa oli tiivis ja intiimi tunnelma. Raúl itsekin oli vähän ymmällään.

Michel Gasco, oud ja Raúl Mannola flamencokitara.

– Tämä on meille suuri yllätys, että olemme täällä Porissa tänään. On ilo tulla tänne monestakin syystä. Ensinnäkin kaksi viikkoa sitten emme tienneet tulevamme Poriin. Meillä piti olla vapaa päivä, mutta meidän luutunsoittajan kautta jostain tuli tietoon, että aika hämäräperäinen nimi Validi Karkia jostain Porin keskustasta on järjestämässä meille keikkaa.

– En oikein vieläkään ymmärrä miten se tapahtui. Tähdet ovat nyt johdattaneet meidät tänne ja te olette tulleet paikalle, joten paljon kiitoksia teille. Tämä konsertti on osa meidän levynjulkaisukiertuetta. Levyjä meillä on tietenkin mukana ja saatavilla konsertin jälkeen. Tulemme sitä ”tyrkyttämään” kohtuuliseen 15 euron hintaan.

– Materiaali, mitä soitamme tänään, on levyllä, mutta kuten aina, niin live-tilanteessa kappaleet saattavat olla hieman vaihtelevan erilaisia. Tämä ensimmäinen kappale sisälsi osioita monista eri kappaleista ja kahdesta eri teatteriesityksestä, joten on turha alkaa selvittää sitä sen tarkemmin, ei siitä sen enempää.

Mannola uppoutui Espanjan alkuvuosina pitkäksi aikaa syvällisesti flamencon saloihin.  Aivan viime vuosina häntä on alkanut kiinnostaa erityisesti jazzin improvisaatio luomat erityispiirteet ja sen suomat mahdollisuudet yhdistää näitä elementtejä flamencoon.  Vandalus on tuonut lavalle flamencoa uusissa vaatteissa, omaperäistä fuusioitua flamencoa, missä yhdistyy itäisen Välimeren musiikkikulttuurit, improvisoitu jazz, intialainen musiikki ja ehkä siitä saattaa löytää jopa välähdyksiä progressiivinen rockin ominaisuuksista.

Kun tähän lisätään vielä poikkeava soitinkokoonpano, Pancho Brañasin itämaiset lyömäsoittimet ja cajón, Michel Gascon soittama arabiluuttu oud ja toinen erikoinen arabisoitin, noin 20-kielinen rubab, Raúlin länsimaiset kitarat sekä Alberto Centellan huilu ja bassohuilu, niin voidaan hyvin puhua monipuolisista maailmanmusiikin aineksista. Eri soittimien luomassa omaperäisessä soundimaailmassa arabialaisen ja intialaisen musiikin juuret sekoittuivat taitavasti flamencon syvään juurakkoon. Jännittäviä kuvioita syntyi, kun tähän liitettiin Raúlin flamencokitaran luomaa vahvaa klassisuutta.

Eleonora Bayazin tanssit hullaannuttivat yleisön.

Elegantti ja rytminen flamencotanssi oli konsertissa avainasemassa. Pienessä tilassa tanssija Eleonora Bayaz yltyi aivan huimaan menoon ja ehti esityksen aikana vaihtaa vaatteitakin kolme kertaa. Tanssin visuaalinen osuus loi oman rehevän kypsyyden leimaa soiton rinnalle. Siitä syntyikin aivan huikea suksee, sillä yleisössä oli paljon Porin flamenco-opiston tanssin harrastajia, jotka huudahtelivat soittajien ohessa välillä omia kannustushuutojaan. Aplodit tuntuivat välillä loppumattomilta.

Aloituskappaleen perään yhtye soitti levyn ensimmäisen raidan Ay De Mi. Siitä jatkettiin, kuten Raúl sanoi, kappaleella, mikä on luonteeltaan erilainen, mutta osin samanlainen ja samalla mennään pitkä matka itään päin Hariprasadin kyyditsemänä. Seuraava laulu johdatteli meidät yhden flamencon tärkeimmistä ja samalla syvällisimpien tyylilajien Siguiriyasin syövereihin.

Kahdesta Alhambran torneista kertova, Las Torres de la Alhambra, on paikka, minkä tornien katveessa tämä levy äänitettiin viime vuonna Granadassa. Se perustuu teatterikappaleeseen La Hermosa Jarifa, jota esitettiin Espanjan tärkeimmillä teatterifestivaaleilla 2014 ja 2015. Siellä sai tämä ryhmä varsinaisen alkunsa, kertoi Mannola.

Michel Gasco esitteli lopuksi vielä orkesterin artistit ja kiitteli kovasti Jyrki Laihoa tästä yllättävästä mahdollisuudesta tulla tällaiseen paikkaan soittamaan. Viimeisenä kuulimme kappaleen Bulería de Ida. Kuten arvata saattoi, niin hurjien seisaaltaan annettujen suosionosoitusten saattelemana koko ryhmä tuli vielä kerran lavalle soittaen encoren seisaaltaan, jotta takimmaisenakin istuvat kuulijat saattoivat nähdä soittajat paremmin.

Mielestäni Porin esitys oli pohjimmiltaan musiikillinen kavalkadi flamencoa aika perinteisessä muodossa. Toki on huomioitava, että Porissa Vandalus esiintyi pienessä tilassa ja täysin akustisesti ilman minkäänlaisia vahvistuksia. Laulajatkin, Caridad Vega ja Natalia Mellado, lauloivat pelkästään oman äänensä voimalla.

Mikäli olen oikein ymmärtänyt, niin yhtye käyttää suuremmilla estradeilla mikrofoneja ja sähköisiä elementtejä mukana. Se tuo varmasti aivan uutta erilaista sävyä esitykseen ja itämainen värikkyys saattaa tulla mukaan voimakkaammin.

Kaikesta huolimatta tällainen akustinen esitys sai yleisön syttymään. Esiintyjien tekeminen oli antaumuksellista. Kaikesta huomasi, että iloinen hurmahenkisyys oli tarttunut myös heihin. Johtuiko se sitten siitä, että koko ilta oli heille yllätyksellisen positiivinen tapahtuma, mihin ei kukaan ollut osannut ottaa minkäänlaista ennakkoasennetta. Lavalla he hehkuivat iloisen spontaanilla tavalla antaen kaiken sen, mitä osasivat ja osaamistaso oli luonnollisesti huippuluokkaa tämänlaisen musiikin saralla.

Esitys on viimeistä kappaletta valmis.

Vandalus on ehtinyt alun perin suunnitellun kuuden keikan kiertueesta esiintyä nyt kolmesti, mutta jäljellä on kuitenkin neljä keikka. Tätä mahtavaa Flamenco-fuusioryhmää ehtii vielä käydä kuuntelemassa seuraavissa paikoissa:
19.3. Helsinki, Savoy-teatteri klo 19:00
21.3. Uusikaupunki, Cruselli klo 19:00
22.3. Pieksämäki, Poleeni klo 19.00
23.3. Kangasala, Kangasala-talo klo 19.00

Tarttukaa ihmeessä näihin konserttimahdollisuuksiin, jos satutte paikkakunnilla olemaan.

Porin kaupunginkirjasto, Validi Karkia World Music Weekend 18.–19.3.2017
Validi Karkia -klubi #185, lauantai 18.03.2017
18.00 Vandalus & Raúl Mannola (ESP)
(Raúl Mannola, flamencokitara, 12-kielinen kitara, Eleonora Bayaz, tanssi, Caridad Vega, laulu, Natalia Mellado, laulu, Alberto Centella, huilu, bassohuilu, Michel Gasco, oud, rubab, Pancho Brañas, perkussiot)

Takaisin