Basisti Harri Rantanen: ”Nöyryyttä ja ahkeruutta tulee olla”

Kuvat:

23.11.2009 15:37

Harri Rantanen

Tähän mennessä Rantasen Harri on soittanut studiomuusikkona peräti yli 3000:lla julkaistulla äänitteellä!

– Minun musiikkikoulutukseni on hyvin pitkälti sitä, että laitan levyn päälle ja alan soittaa siihen mukana. Yhtään bassotuntia en ole eläissäni ottanut.

Nuotinlukutaidosta saan kiittää rumpali, tuottaja, säveltäjä Sakari Löyttyä, joka opetti lähes kädestä pitäen. Ne oli pakko oppia sillä muuten en olisi jatkossa selvinyt vaativista tilanteista, Harri Rantanen sanoo.

SEDÄSTÄ POLVI PARANI

Harri ”Harppa” Rantanen asui ensimmäiset 11-ikävuottaan Tukholmassa, mutta vietti siskonsa kanssa kaikki kesät mummoloissa Jyväskylässä.

– Setäni Veikko ”Veke” Rantanen oli tanssimuusikko. Olin pikkupoika, kun sedät opettivat minulle paljon musiikista ja kitaransoitosta. Vekestä tulikin myöhemmin ammattibasisti, joten sedästähän polvi sitten parani, Harri naurahtaa.

– Setäni varmaankin havaitsivat, että veljenpoika taitaakin olla suhteellisen musikaalinen kaveri. Bassonsoittoni alkoi teini-iässä bänditouhujen tulessa kuvioihin. Beatlesin Rubber Soul oli se ensimmäinen lp-levyni.

– Meillä oli Stormy-niminen trio, jossa oli rummut ja kaksi kitaraa. Kunnon bändisoundin vuoksi piti tehdä kompromissiratkaisu, joten minusta tehtiin basisti, koska olin se huonompi kitaristi. Soitimme rautalankaa, Jimi Hendrixiä, Deep Purplea, Creamia ja vastaavaa. Kuunneltiin c-kasetilta suosikkibiisejä ja apinoitiin…

Aika oli siihen aikaan erilaista. Älppäri oli kova juttu. Levykokonaisuuksia kuunneltiin miltei puhki ja niitä todella arvostettiin. Harri Rantasen mielestä jo pitkään musiikin alalla on vallinnut kummallinen biisikeskeinen kuunteludiggailu. Ennen vinyylilevyjen aikaan kappaleet piti rakentaa tarkemmin eli mikä biisi levylle tulee seuraavaksi. Ei ollut mikään itsestäänselvyys millä biisillä aloitetaan b-puoli. Tästä radikaalisesta muutoksesta albumien taide on kärsinyt pahanlaisesti.

GOSPEL-MUUSIKKONA

Vuonna 1975 Rantasen Harri tutustui Teppo Nuorvaan, josta on sittemmin kasvanut yksi merkittävä  laulaja/lauluntekijämme ja taitava tekstittäjä.

– Olimme molemmat 14-vuotiaita. Aloin käydä seurakunnan kuvioissa, jossa tutustuin Teppoon. Näihin aikoihin Keuruun Pöyhölä liittyi meidän kummankin elämään. Teppo pyysi minua basistiksi uuteen bändiinsä.

– Siihen aikaan Jyväskylässä seurakunnan nuorisomuusikkona toimi Jaakko Löytty, joka ehdotti, että ottaisimme hänen vanhan bändinsä nimen käyttöömme. Niinpä bändimme nimeksi tuli Kantrikustaa, joka äänitti keväällä 1978 ensimmäisen pitkäsoittolevynsä Tampereella Jaakon tuottamana.

Löytyn Jaakko oli ehdoton vaikuttajamme ja tukijamme, jota ihailen edelleen. Samoin ylipäätänsä countrymusiikkia, joka vieläkin on sitä parasta musiikkia minulle.

Kantrikustaa keikkaili esittäen aluksi Johnny Cashia ja gospelia. Jatkossa kynäniekat Seppo Wuolio ja Teppo Nuorva alkoivat tehdä omia biisejä. Harrikin teki muutamia biisejä ja oma materiaali puhkesi kukkaansa. Wuolion ”Eino Enkeli” oli jo pikkuhittikin, mutta Nuorvan ”Tuu mun vaimoksen”-laulusta tuli se varsinainen tykkibiisi, joka on jo pitkään ollut klassikko. Se ilmestyi vuonna 1982 Sakari Löytyn tuottamalle bändin toiselle albumille. Yhteistyö jatkui Löytyn Saken studiosessioissa 1980- ja 1990-luvuilla, joissa Harri oli käytetty muusikko.

Heikki Silvennoisesta tuli myös tärkeä muusikkokollega- ja ystävä jo 70-luvun lopulla.

Basistilla on edelleen läheinen suhde kristinuskoon.

–  Minä en pidä lamppua vakan alla eli olen kristitty, Rantanen filosofoi lyhyesti.

Työtahti kiihtyi 90-luvun alkaessa, kun Harri Rantanen liittyi Pekka Ruuskan bändiin. ”Rafaelin enkeli” oli suuri hitti ja keikkatahti sen mukainen. Ammatillinen rutiini ja maine kehittyi näissä kuvioissa. Keikkoja tuli tehtyä hurjat määrät kahden vuoden aikana.

– On mielenkiintoista ollut havaita kuinka paljon gospelmusiikin kautta on tullut vahvoja lauluntekijöitä Jaakko Löytystä Jukka Leppilampeen ja Pekka Ruuskasta Mikko Kuustoseen Anssi Kelaan tai Juha Tapioon… Näillä lauluntekemisen väkevyys on aivan erilainen ja lyriikoihin on alusta pitäen täytynyt syventyä pohjia myöden., Rantanen pohtii.

Vuonna 1992 tapahtui ensimmäinen kaupalliseen iskelmälevyyn osallistuminen studiomuusikkona Arja Korisevan levytysproduktiossa. Tästä alkoi varsinaiset studiomuusikontyöt laajemmalti.

– Tuurasin myös basisti Mikko Löyttyä Q.Stone-yhtyeen Ruotsin ja Norjan kiertueella. Tällä rundilla Silvennoisen Hessu pyysi minua basistiksi Rest-bändiinsä ja soitin jatkossa myös Pepe Ahlqvist Harpissa. Sitten alkoi Kummeli-kuviot, Mikko Kuustonen, Ile ja Kaija Kärkinen…

– Vuonna 1999 tuli Nylon Beat. Olin jo aiemmin työskennellyt Risto Asikaisen studiosessioissa. Tätä kautta liityin Naikkareihin ja livebändiin Nykäsen Anssin ja kumppaneitten kanssa. Tätä mahtavaa aikaa kesti vuoden 2003 loppuun asti. Pari vuotta sitten heitettiin tosin kolme nostalgiakeikkaa. Teimme hyvää popmusiikkia, jossa myös soittopuoleen satsattiin.

Hyvä biisihän on aina a ja o. Tähän täytyisi pyrkiä.

ESIKUVISTA

Sähköbasisteista Stu Cook, Roger Glover, Jack Bruce, Noel Redding, John Paul Jones ja Jaco Pastorius ovat muun muassa olleet innoittajia eri suunnilta. Kotimaan sähköbasisteista mainittakoon muun muassa Juha ”Frank” Tikka ja Pekka Pohjola.

– Olemme soittaneet Varre Vartiaisen Husbandin keikoilla Pohjolan musiikkia, joka on jättänyt lähtemättömän vaikutuksen. Pekka oli myös nero säveltäjä. Ehdin tutustua häneen, Rantanen toteaa.

AISAPARI NYKÄSESTÄ

Armoitettuun rumpalihirmu Anssi Nykäseen Harri tutustui vuoden 1986 keväällä, kun Sami Hurmerinta soitti Rantaselle ja pyysi tätä Sam Haze-sooloproduktionsa koesoittoon. Bändiin liittyi myös hiljattain Helsinkiin muuttanut Nykäsen Anssi. Ekojen treenien jälkeen alkoi yhteistyö ja ystävyys, joka on syventynyt. Henkilökemiat ja yhteissoitto sujui heti alkumetreillä.

Yli kymmenen vuotta ”komppipariskunta Nykänen-Rantanen” on tullut laajalti tunnetuksi lukemattomista studio- ja livekeikoistaan. Näissä kevyen musiikin kehto on keinahdellut ennakkoluulottomasti iskelmästä tangoon, bluesista poppiin, rockiin ja sähköiseen fuusioprogejazziin etc… Maestrot ovat taltioineet yhteistä kimppa-albumia, jossa on mukana useita artistivierailijoita.

Harri Rantanen kuvailee sielukkaasti pilke silmäkulmassa yhteistä ystävyyttä ja työtoveruutta:

– Anssin soitto on ainutlaatuista ja todella energistä. Hänen suhteensa rumpujensoittoon ja musiikkiin on äärimmäisen intohimoinen. Tulemme hyvin toimeen keskenämme. Kaveruutemme on mennyt, jopa  niihin mittoihin asti, että olemme tehneet yhteisen viikonmittaisen häämatkankin Mallorcalle.

– Varren Husband on yksi viime vuosien hienoimmista kokeilevista bändeistä, jossa olen saanut olla Anssin kanssa mukana. Samoin myös Marzi Nymanin ja Arttu Takalon soolokuviot.

– Varre js Marzi ovat hienoja uuden sukupolven kitaristeja ja mielenkiintoisia säveltäjiä. Arttu säveltää myös erittäin kaunista musiikkia, Harri Rantanen sanoo.

TYÖKALUT

Fender Precision Bass ’60

Fender Jazz Bass ’62

Fender Jazz Bass ’64

Fender Jazz Bass ’66

Fender Telecaster Bass ’75

Fender Jazz Bass V ’00

Danelectro Longhorn

Lakland JoBo ’06

Dean pacer sähkökontrabasso

Markbass vahvistimet ja kaiuttimet

MUUTAMIA MUITA BÄNDEJÄ

– EERO KOIVISTOINEN

– SPEEDY’S UPDATE

– BEN GRANFELT BAND

– FREUD MARX ENGELS & JUNG

– JARI SILLANPÄÄ

– PAULA KOIVUNIEMI

TOP 5 ALBUMIT

1. CCR ”GREEN RIVER” (1969)

2. THE BEATLES ”HELP” (1965)

3. JIMI HENDRIX ”SMASH HITS” (1969)

4. DEEP PURPLE ”MADE IN JAPAN” (1972)

5. JOHNNY CASH ”AT SAN QUENTIN” (1969)

Takaisin
Translate »