Club for Five – eleganttia lauluvoimaa

Kuvat:

05.03.2012 10:05

Club For Five levyjulkkaresissa syksyllä 2011

Ideana on siis ”ihmisäänellä soittaminen”; varsinkin erilaisten perkussioiden simulaatio ihmisäänen keinoin on yksi yhtyeen tuntomerkkejä. Valtaisaan suosioon viime vuosina noussut ”beatboxing” on yhdistetty Club for Five -ryhmän ilmaisukeinoihin alusta alkaen.

CFF on monin tavoin poikkeuksellinen ilmiö suomalaisessa musiikkimaailmassa. Yhtye on rikkonut monia uskomuksia ja ”varmoina pidettyjä käsityksiä” laulamisesta ja ennakkoluuloja äänissä laulamisen rajoista. Ja enemmän kuin mielikuvatasolla, yhtye on myös kaatanut monia totena pidettyjä raja-aitoja musiikin tekemisestä.

Yhtye julkaisi äskettäin Ihmiset -albumin ja on maaliskuun maan kattavalle konserttikiertueelle, jonka kynnyksellä kävimme jututtamassa Tuukka Haapaniemeä.

CFF:n muodostivat pitkään Maija Sariola, Susanna Hietala, Jouni Kannisto, Tuomas Ahola ja Tuukka Haapaniemi. Yhtyeen alkuperäisjäsen Ninni Poijärvi toimi aluksi yhtyeen sopraanona, mutta siirtyi soolouralle 2005. Hänen tilalleen yhtyeeseen tuli Maija Sariola. Syyskaudella 2007 Maija Sariolan sijaisena toimi Eeppi Ursin. 2011 alussa uutisoitiin Aholan ja Hietalan jättäessä yhtyeen Eeppi ja Juha Viitala tulivat tilalle.

Ennen CFF:a Jouni ja Tuukka tunsivat toisensa opiskelun kautta ja idea lauluyhtyeestä syntyi kuoroharrastuksen myötä. CFF on jo kuuden vuoden ajan antanut jäsenilleen pääasiallisen toimeentulon; jäsenet ovat osakkaina toimintaa pyörittävässä yhtiössä ja nostavat yhtiöstä palkkaa. Tampereen Sävel-kilpailuvoitto v. 2001 varsinaisesti potkaisi yhtyeen menestystarinan liikkeelle.

– Aluksi laulu oli sellaista irrottelua ja huoletonta ilottelua, mutta kilpailumenestys inspiroi ja laittoi meidät tekemään kurinalaista ja tavoitteellista työtä. Tämä on tietty edelleen meille hauskaa, mutta teemme tätä yleisöä varten, Tuukka linjaa.
Tuukka itse on kasvanut laulun ihmeelliseen maailmaan YL:n kuoron myötä. Hän on työskennellyt ansiokkaasti mieskuorojen hyväksi laulaen mm. merkkilaulusarjan bassostemmat levylle, mikä ei ole aivan pieni saavutus. Tuukka on pistämätön ammattilainen ja aivan mielettömän nasta tyyppi; luontaisen vaatimattomana ja miellyttävänä luonteena hän ei tee omista tai yhtyeen ansioista mitään numeroa.

Club For Five tangoilee Kuusankoskisalissa (Kuva: Matti I. Korhonen)Keskiäänissä se salaisuus
Club for Five on alusta saakka esiintynyt pääasiassa a cappella, mikä tarkoittaa soitinsäestyksetöntä laulumusiikkia (ital. a cappella, ”kappelissa” tai ”kappelityyliin”). Termi juontaa juurensa kirkkomusiikkiin, mutta nykyään a cappella -tyyliin esitetään melkein mitä tahansa musiikkia vanhoista madrigaaleista pintapoppiin.

CFF:n laulajien äänialat ovat luonnollisesti kaikki tiedossa, mutta kuorojen perinteiset äänijaot ”naisille altto ja sopraano” ja ”miehille tenori, baritoni ja basso” ovat jo ajat sitten menettäneet merkityksensä.

– Olemme laulajia, emme vakanssien haltijoita, Tuukka huomauttaa.

Yhtye on hyvin taitava ja monipuolinen; ohjelmistoon kuuluu jazzklassikoiden lisäksi myös poppia, rockia ja klassista musiikkia. Tyyli on kuitenkin tunnistettavissa, ja sille tunnusomaista on keskiäänien korostaminen.

Yhtyeelle merkitsevät äänen väri, sävyt ja nyanssit enemmän kuin ”perinteisellä tavalla oikein” lauletut stemmat. Kaikille on myös annettu soolotilaa. Sovitukset yhtye laatii etupäässä itse, mutta jonkin verran niitä tilataan myös ulkopuolisilta sovittamisen asiantuntijoilta. Kaksi naisääntä ja kolme miestä luo hyvän sointipohjan äänenvärikokeiluihin.

Vahva keskiäänien käyttö on tunnusomaista omintakeiselle CFF-soundille. Tunnetuimpiin kansainvälisiin a cappella -lauluyhtyeisiin kuuluvat ruotsalainen The Real Group, amerikkalainen Manhattan Transfer sekä klassisessa musiikissa englantilaiset Hilliard Ensemble ja King’s Singers. Suomessa a cappellaa edustavat klassisen musiikin puolella renessanssiajan vokaalipolyfoniaan erikoistunut Lumen Valo ja muun muassa J.S. Bachin musiikkia levyttänyt Ring Ensemble.

Club For Five RekiretkelläRytmimusiikin valtaus

Rytmimusiikin puolella Suomessa Club for Five, Lauluyhtye Rajaton, Seminaarinmäen mieslaulajat ja Fork ovat omilla sävellyksillään ja uudenlaisilla sovituksillaan tunnetuista hiteistä nostaneet lauluyhtyemusiikin tasoa koko maassa. Lauluyhtyemusiikki on näiden yhtyeiden myötävaikutuksella kokenut huikean suosionnousun. X Factor -kilpailun ensimmäisessä tuotantokaudessakin lahtelainen a cappella -yhtye Enchant nosti itsensä kansan tietoisuuteen sijoittuen lopulta hienosti neljänneksi.

Hip hopissa on selkeästi erottuva vokaaliperkussio, eli beatboxing. Lyömäsoittimien äänien imitointi edellyttää rumpujen iskuja, tempoa ja peltien sähinää. Islantilainen nykymusiikki, etunenässään Björk ja Sigur Rós-ryhmä, ovat avartaneet merkittävästi sanattoman vokaalimusiikin ilmaisumahdollisuuksia.

Kansainvälisesti kuuluisin on kuitenkin Bobby McFerrin, joka lauluääntään ja kehoaan hyödyntäen on tehnyt uskomattomia juttuja säestäen sanoitettua lauluaan sanattomin vokaaliosuuksin.

CFF:n nuorekas ja energinen laulushow on hyvin imponoivaa, ja sen on valloittanut yleisön varauksetta meillä ja muualla. Ääniakrobatia ei ole itsetarkoituksellista egotrippailua.

Club for Five-keikoilla lavalla ei tavallisesti ole soittimia, mutta miksauspöydän avulla tuntuu kokonainen orkesteri saapuneen paikalle. ”Kuudes klubilainen”, näin voisi sanoa, on tekniikan osasto.
Miksaajat ovat Antti Rintamäki ja Reima Saarinen, joiden ammatillinen osaaminen on yksi yhtyeen monipuolisen ”orkesterisoundin” tae. Kaikuja, delay-soundia ja muita efektejä käytetään taitavasti hyödykseen. On kuitenkin hyvin tärkeää, että miksaajilla on tekniikan lisäksi myös musiikin taju.

– Meidän ei esimerkiksi tarvitse laulaa aina akustisessa balanssissa, vaan Antti hoitaa asian. Mutta tekniikka ei tule musiikin tielle, se on oma väylänsä. Soittimien olo tai poissaolo lavalla ei ole ratkaisevaa, vaan onko siellä musiikkia. Sirkus on sitten oma juttunsa., Tuukka kuvailee.

Bändi valoshow yhtyeen keikoilla on myös kokemisen arvoinen elämys ja niveltyy loistavasti laulujen sanomaan. Tästä vastaa kiertueella Petteri Unkila.

Instrumentaalisen laulun ja beatboxingin taustalla voi edelläkävijänä ehkä erottaa jopa Sly & The Family Stonen hieman parodiset, mutta purevat ”boom-lägä-lägä” -figuurit 70-luvulta.

Club for five on innovatiivisilla sovituksillaan ja ennakkoluulottomilla show-numeroillaan edistänyt koko a cappella-alaa. Yhtyeen omia esikuvia Tuukan mukaan ovat olleet mm. ruotsalainen Real Group ja amerikkalainen Take 6, erityisesti gospelin ja a cappellan kautta. Ranskalainen The Swingle Singers (perustettu jo 1962) kuuluisine Bach -variaatioineen oli yksi alan edelläkävijöitä.

– Tänään Swingle Singers ehkä kuulostaa jo hieman vanhentuneelta, ainakin 60-luvun repertoaari, vaikka oma ansio niilläkin on toki ollut. CFF:ssa olemme kaikki soittaneet eri instrumentteja ennen laulua, ja se on tuonut lisäarvoa lauluilmaisuun, Tuukka luonnehtii.

Pop musiikissa ei juuri ole bassoääntä eikä erityisesti juuri muitakaan, differentioituneita äänialoja. Tänään a cappellan taso on kuitenkin korkea mm. instrumentaalitaustojen ja koulutuksen ansiosta, ja laulut sovitetaan harmonisesti vaativiin mittoihin.

{youtube}ZimA4vJMFf0{/youtube}

All dat Jazz

Varsinaisen jazzin osuus CFF:n ohjelmistossa on perinteisesti ollut merkittävää, kuten myös esimerkiksi Rajaton-yhtyeellä. Molemmat ovat esiintyneet mm. UMO:n solisteina, ja CFF on esittänyt mm. Jukka Linkolan musiikkia uusina sovituksina. Esitykset ovat yleensäkin sangen jazzillisia, eli lauluäänellä jammailua ja improvisoituja soitinimitaatiosooloja löytyy pop-lauluissakin runsaasti.

– Jukka teki Opus Five-jutun takavuosina ja innostui valtavasti tästä meidän konseptista. Yhteistyö oli hienoa ja hän oli ammatillisesti hyvin sitoutunut laulun ja big band-musisoinnin kombinaatioon, Tuukka hehkuttaa.

Lauluahan jazzissa on ollut aina, mutta perkussiivinen vokaalimusiikki oli uutta Suomessa. Unto Monosen tangoprojekti oli myös yllättävä ja piristävä käänne repertoaariin.

– Siihenkin saatiin mukaan paljon jazz elementtejä. Fiilis oli hieno, ja yleisö otti ”jazz-tangon” hyvin avarakatseisesti vastaan. Tulemme ehdottomasti jatkamaan tangon parissa, kokenut laulaja lupaa, pilke silmäkulmassa.

– Jukka pisti meidät todella töihin. Saimme harjoitella trumpettien, vetopasuunoiden ja muiden big band-sektioiden kanssa. Kenenkään ei tarvinnut kompata ketään, ja samalla oppi käyttämään ääntään uudella tavalla, Tuukka kertoo.

Omina suosikkimuusikoinaan Tuukka erottaa jazzin parista mm. rumpali Dave Weckl’in ja pianisti Chick Corean.

– Jazzlaulun puolelta innostava minulle on mm. Al Jarreau. Hän on yksi harvoja Grammyn moninkertaisia voittajia ja pitää lavalla aidosti hauskaa lauluäänellään. Bobby McFerrin on ainakin minulle jo suorastaan idoli. Bill Gosby Show’sta se alkoi 80-luvulta. Ihmisäänen käyttömahdollisuudet avautuivat jo tuolloin aivan uudella tavalla, Tuukka kertoo.

April Jazzissa Bobby McFerrin piti klinikan, jossa hän kertoi vokaalimusiikista, omista sessioistaan ja myös opetti kuoron kanssa. Tuukka myös jammaili improvisoiden McFerrinin kanssa lavallakin.

{youtube}ckCvUDLe6RU{/youtube}

– McFerrinillä on aivan oma tapansa lähestyä tonaalista maailmaa. Kaikki äänet voivat olla merkityksellisiä – esteettisesti rumakin voi palvella kokonaisuutta oikeassa kontekstissa, Tuukka toteaa.

CFF opettelee laulut ulkoa, lavalla ei näy nuotteja. Mieskuorot varsinkaan eivät tahdo päästä kansioistaan eroon, ja on usein tragikoomista nähdä kirkon alttarilla miehet vetämässä naama vakavana Jouluyö, juhlayö, jonka lapsetkin osaavat ulkoa. Myös Rajaton lauloi Turussa Ilkka Niemeläisen konsertin iPadeilta, mikä on sama asia, vain paperilta elektroniikkaan siirrettynä.

Eeppi Ursinilla on vahva jazztausta (mm. Lady Summertime-voitto 2001, levytyksiä ja useita bändiprojekteja). Susanna Hietalakin on jazziin päin suuntautunut, mutta Eeppi on tuonut CFF:n sointikuvaan uutta ilmettä.

– Eeppi otti paikkansa nopeasti, ja hän on tuonut oman, persoonallisen lisänsä yhtyeen soundiin. Lisäksi hän on erinomainen lauluntekijä; Maailma nauraa lapsilleen on yksi omia suosikkejani Ihmiset-albumilla, Tuukka kertoo.

Teemana ihmiset

Uuden albumin teemana ovat siis ihmiset; paljon erilaisia ihmiskohtaloita sisältyy kahteentoista lauluun – koskettavia tarinoita; yksinäisiä, kapinoivia sieluja, haaveilijoita. Ja kaikkea tarkastellaan laulun voimin, hyvänsuopa pilke silmäkulmassa.

Ihmiset on mainio musiikillinen katsaus Suomi-popin aarteistoon (J. Karjalainen, Eppu Normaali, Sig, Ultra Bra jne.). Alun alkaen noin 300 laulusta valikoitui – hyvän fiiliksen nojalla – 12 sävelmää lopulliseen valikoimaan. Lauluversiot tuovat paljon uutta vanhoihin pop-hitteihin. Tuukka kuvailee kokoelman muotoutumista seuraavasti.

– Olimme jollain tasolla päättäneet, että teemme suomenkielisen levyn. Sitten mietimme, mikä niitä lauluja yhdistää, ja päädyimme ihmiselämään Kengätkin kuvaavat ihmiselämää, tyyppiä ja elämäntyyliä. Ihmiset ovat erilaisia, kaikki uniikkeja omallaan tavallaan ja aina laulun arvoisia, Tuukka tiivistää.

Äidinkielellä laulaminen on erityisen haasteellista. Ei riitä, että ääntää sanat oikein ja nuotit menevät kohdalleen – ihmiset kuuntelevat myös laulujen tarinoita.

Erittäin mielenkiintoinen laulusarja on siis jälleen tarjolla Club for Fiven konserttikiertueella.

Kiertueohjelma löytyy osoitteesta: www.clubforfive.fi

Bändillä on myös runsaasti a cappella-esityksiä YouTubessa, joten vauhtia konserttiin voi hakea sieltä.

 

Diskografia:

Ensi-ilta (2004, Universal Music)
Uni (2006, Universal Music)
Rekiretki (2007, Universal Music)
You’re The Voice (2009, Warner Music Finland)
You’re The Voice – In Concert CD+DVD (2010, Warner Music Finland)
Ihmiset (2011, Warner Music Finland)

 

Takaisin
Translate »