Ilmaiskonserttien suma ja lopuksi vielä ilta puolalaisittain

Kuvat: Jouko Kirstilä

18.11.2015 15:29


Lattialla makailu kaipaisi uutta järjestystä

Lontoo 18.11.2015

Lauantai-iltapäivä Lontoon jazzfestivaaleilla oli täynnä ilmaiskonsertteja Barbicanin konserttitalolla. Sisääntuloaulaan rakennetulla Freestage -lavalla oli kaikkiaan iltapäivän aikana 7 eri esitystä. Vahinko vaan, että missasin melkein kaksi ensimmäistä esitystä, sillä alkuperäisen tietojen mukaan aloitus piti olla klo 13.00, mutta aikataulua olikin aikaistettu ja aloitus olikin tuntia aikaisemmin. Muutos oli kyllä kirjattu nettisivustolle, mutta eipä tullut aamulla sivuja uudestaan tarkasteltua. Nähtävästi en voi syyttää kuin itseäni tästä ”mokasta”.

Iltapäivän pääjärjestäjänä ja organisoijana toimi LUME -projektiorganisaatio http://lumemusic.co.uk/. Tämän organisaation toimenkuvaan näytti kuuluvan keskittyminen kokeilevan ja improvisoidun musiikin esittämiseen, keikkojen järjestäminen ja myös pienimuotoisen levytuotannon pyörittäminen. Niinpä iltapäivä hurahti melkein kokonaan tämän tyylisen musiikin parissa, erikokoisten ja erikoisten instrumentaatiokokoonpanojen vallatessa lavan.

Ensimmäisenä lavalla ollut kaksikko Corey Mwamba & Rachel Musson jäi tosiaan kokonaan kuulematta. Kun tulin sisään, niin olin vähän ihmeissäni, kun lavalla oli jo toinen kaksikko saksofonisti Colin Webster ja rumpali Andrew Lisle, jotka päästelivät vapaasti improvisoiden tuskaisaa raakuutta ja oheen hieman minimalista latautumista. Siinä saattoi hyvin kuvitella, että lavalla olisi voinut olla kaksikko Mikko Innanen ja Mika Kallio.

Entropi oli alttosaksofonisti Dee Byrnen johtama viisikko, mikä temppuili ja pallotteli järjestelmällisyyden ja kaaoksen muokkaamassa maailmankaikkeuden avaruudellisessa tyhjyydessä. Toinen kvintetti Slot Racket on tänä vuonna baritonisaksofonisti Cath Robertsin Gatesheadin jazzfestivaaleilla perustama yhtye, mikä laukkasi intohimoisen räväkästi free -koukuista seikkailevaa polkua pitkin ilman raja-aitoja. Monimutkaista matkaa teki myös Madwort’s Menagerie, mutta aivan toisella tavalla. Bassoklarinettia soittavan Tom Wardin ympärille koottu sekstetti esitti herkän siistiä ja hienojakoista kamarijazzia, missä oli paljon mukaan muokattua luovaa monimutkaista särmää. Erikoiseksi yhtyeen teki myös sen instrumenttien merkillinen koostumus, bassoklarinetti, sello, huilu, alttohuilu, trumpetti, pasuuna ja kontrabasso.

Tässä välissä oli myös keskustelupohjainen ”Jazz Records Requests Live” -teemasessio lisättynä pianolla säestettyä live-laulua. Se meni ainakin minulta melko lailla ”ohariksi”, sillä äänentoisto ei riittänyt ollenkaan kumoamaan takaa tullutta keskustelumölinää ja -hälinää. Valitettavasti sisällä oli paljon sellaista ”porukkaa”, jotka todennäköisesti olivat menossa johonkin toiseen esitykseen eivätkä näin olleet tulleet lainakaan kuuntelemaan näitä esityksiä. Olisi pitänyt olla aivan edessä, jotta keskustelusta olisi saanut jotain tolkkua.

Muutenkin olen jo aikaisempina vuosina ihmetellyt Barbicanin ilmaiskonserttien järjestelyä. Tilanne on se, ettei sinne ole asetettu lavan eteen irtotuolirivistöjä, jotta jonkinlainen järjestys säilyisi. Nyt ihmiset varaavat aulassa eri puolilla olevien pöytien ääressä olevia tuoleja ja vievät ne lavan eteen ja mahdollisten baaripalvelujen käyttäjille jää vain pelkkä pöytä, missä pitäisi sitten seisaaltaan juoda ja syödä. Kun tuolit ovat vielä leveitä, niin ne vievät tilaa runsaasti ja sitten loput hakevat paikkaa lattialla istuen tai puolittain makaillen. Ruuhkaisimpina hetkinä ihmisiä istui nytkin sisääntulo-ovien edessä niin, ettei päässyt kunnolla edes kulkemaan. En tiedä onko järjestäjillä sellainen ajatus, että näitä konsertteja kuunnellaan vain pistäytymismielessä seisaallaan hetkittäin. Paikalla oli kuitenkin paljon sellaisia kuuntelijoita, jotka nimenomaan olivat tulleet kuuntelemaan pelkästään näitä ilmaiseksi tarjottuja konsertteja. Ei kukaan pysty kuutta tuntia seisaallaan paikallaan olemaan.

Lauantai-iltapäivän päätteeksi esiintyi beniniläinen kitaristi Lionel Loueke, mutta en jäänyt kuuntelemaan hänen esitystään, sillä hän olisi kuitenkin sunnuntaina lavalla Cassandra Wilsonin ”läppärinä”. Muutenkin alkoi olla kiire siirtyä Ravenscourt Parkiin toiselle puolelle Lontoota.

 

Rehevän menevää länsimaista nykyjazzia

Tomasz Furmanek

Tomasz Furmanek

Ehdin lauantai-iltana hyvissä ajoin ennen alkua puolalaisten kulttuurikeskuksen alakerrassa sijaitsevaan Jazzcafé Poskiin ja sain lipunkin vielä ostettua ovelta. Paikka näytti ensi vaikutelmana hyvin toimivalta. Sali oli osittain porrastettu ja baari sijaitsi korkeammalla aivan takana lavalta katsottuna. Etuosassa oli vain tuolirivejä, joiden väleissä pieniä pöytiä, johon saattoi halutessa tuoda juomat mukanaan.

Paikan täytyttyä saattoi todeta, että suuri osa yleisöstä oli puolalaisia siirtolaisia, jotka näyttivät olevan tuttuja keskenään. Se toki oli selkeä oletus etukäteen, sillä koko keskus on varmasti heidän yleinen kokoontumispaikka. Lisäksi esiintymässä oli Puolasta kotoisin oleva, Yhdysvalloissakin palkittu saksofonisti, Krzysztof Urbanski yhtyeineen. Hän on vaikuttanut Englannissa jo viitisen vuotta, mutta sanoi esiintyvänsä nyt ensi kertaa Jazzcafé Poskissa. Aloituspuheenvuorossaan paikan organisaattori ja keikkajärjestäjä Tomasz Furmanek esitteli yhtyeen taustoja ja tulevaa ohjelmistotoimintaa.

Kahden setin mittaisen illan esityksen sisältö muodostui Urbanskin uusimman, noin vuosi sitten ilmestyneen albumin History of Tomorrow kappaleista.

Krzysztof Urbanski & Urban Jazz Society  soitti ryhdikästä peruspohjaista jazzia

Krzysztof Urbanski & Urban Jazz Society soitti ryhdikästä peruspohjaista jazzia

– Kirjoittamani musiikin lähtökohtana on se miten itse kuulen musiikin ja millaisena haluan sitä soittaa. Pääasia on, että saan ihmiset tuntemaan hyvää oloa, kuuntelemalla musiikkia, mikä koskettaa ihmisiä tunteinen tasolla. Tästä on kysymys myös uusimmalla albumilla History of Tomorrow.

– Olen valinnut muusikot yhtyeeseeni sillä ajatuksella, että heidän pitää löytää soittamisessa minun luomat ajatukset äänen laadusta, missä korostuvat moderni kuvauksellisuus ympäröivästä maailmasta.

– Tietysti haluan säilyttää musiikissani jazzin perinteen aina Louis Armstrongista alkaen. Vaikutteita minulle ovat antaneet John Coltranen ja Wayne Shorterin Miles Davisin ja Herbie Hancockin kaltaisten suuruuksien jazzmusiikille luoma perintö. Elämme kuitenkin nyt uudessa ympäristössä ja haluamme yhtyeenä tuoda myös modernilla soundilla jazzmusiikin lähemmäksi nuorempaa kuuntelijasukupolvea.

Krzysztof Urbanski & Urban Jazz Society -yhtyeen muodostivat Urbanskin ohella piano ja sähköpianoa soittanut Martin Longhawn, kitaristi David Preston, basisti Garry Jackson ja rumpali Sam Gardner. Yhtyeen kokoonpano näytti hieman muuttuneen, sillä levyllä soittaneista kitaristi Stuart McCallumin ja basisti Sam Vicaryn olivat korvanneet Preston ja Jackson.

Krzysztof Urbanski & Urban Jazz Society ensi kertaa Jazzcafé Poskissa

Krzysztof Urbanski & Urban Jazz Society ensi kertaa Jazzcafé Poskissa

Aloituskappaleena oli Neo Resonance, jota seurasi Life kolmessa osassa, Bouncing Colours ja ensimmäisen setin päätteeksi kuulimme vielä uusimman levyn nimikkokappaleen History of Tomorrow.

Toisen setin yhtye aloitti kappaleella Yorkshire Tales, mikä löytyy History of Tomorrow -levyltä kolmessa osassa I, II, III. ”Olen pannut merkille Yorkshiren seudun kauneuden ja sen innoittamana kirjoitin tästä omien kokemusteni kautta kappaleen, josta sitten muotoutui kolmen kappaleen sarja”.

Loppua kohden mentäessä tuli viimeisenä kappale Groovy. Esitys kulki siten oikeastaan kirjaimellisesti levyn sisällön järjestystä tulkiten.

Urbanskin sävellykset olivat omaperäisiä, eivät kuitenkaan välttämättä paljon valtavirrasta poikkeavia, mutta hänen itsensä luomia kuvia, persoonallisia näkemyksiä tämän päivän musiikista. Kvintetti soitti selkeästi jazzin perusteissa hyvin pysyneellä ilmeellä, jossa oli aimo annos tarkoituksellisesti mukaan otettu nykyaikaista sekoitusta eri suunnilta. Vaikka tämänkin orkesterin musiikillisessa ilmeessä sanotaan olevan hip hop ja elektronisen musiikin elementtejä, niin en itse mieltänyt soitossa olleen tämän kaltaista näkemystä ollenkaan. Jos siitä halutaan löytää jotain lisäosia, niin voisin sanoa siitä löytyneen elokuvallisia soundtrack -visionäärisiä piirteitä.

Perusajatuksena jäi mieleen hieno suoraviivainen jazz eri muodoissaan, rauhallinen tunteikkuus ja melodisuus, johon liittyi välillä räväkän rytmikäs free-painotteinen kulmikas maalailu. Urbanskin saksofonien rehevä puhallus viilasi särmät pois soitosta hyvin tasapainoisella ja viileällä kuulakkuudella.

 

London Jazz Festival 2015, lauantai 14.11.2015
Barbican Freestage
12:00 Corey Mwamba & Rachel Musson
12:30 Colin Webster & Andrew Lisle
14:00 Entropi
15:00 Sloth Racket
17:00 Jazz Record Requests Live
18:00 Madwort’s Menagerie
18:45 Lionel Loueke
Polish Jazz Café POSK, Ravenscourt Park
20:30 Krzysztof Urbanski & Urban Jazz Society

Takaisin