Ryhdikkään mallikas avaus Lontoossa

Kuvat: Maarit Kytöharju, Partisans, James Farm kuvat yhtyeen kotisivuilta

16.11.2015 22:45


Partisans Klubin lavalla Tampereella 2014 Kuva: Maarit Kytöharju

Lontoo 16.11.2015

London Jazz Festival 2015 avauspäivän 13.11. kohokohta oli Joshua Redmanin johtaman, loppuvuonna 2009 perustetun, James Farm -kvartetin esiintyminen. Aivan Chelsean hienostokaupunginosan ytimessä Cadogan Squaren reunamilla sijaitseva entinen First Church of Christ, Scientist -kirkko kunnostettiin vuonna 2004, jolloin se muuttui 950-paikkaiseksi konserttisaliksi, mikä tunnetaan nykyään nimellä Cadogan Hall.

Partisans saksofonisti Julian Siegel Tampereella 2014 Kuva: Maarit Kytöharju

Partisans saksofonisti Julian Siegel Tampereella 2014 Kuva: Maarit Kytöharju

Konsertin avasi jonkinlaisena lämmitysryhmänä lähes parikymmentä vuotta koossa ollut brittiläinen Partisans, mikä esiintyi Tampereella vuosi sitten torstaipäivän aloituksessa ja jäi näin hieman vähälle huomiolle. Yhtye ei ole ihan mikä tahansa nelikko, vaan sillä on vankka kannattajajoukko progressiivisen jazzin edustajana varsinkin Brittein Saarilla. Kvartetin soitossa yhdistyy 1960- ja 1970-luvun taitteen progressiivisen rockin elementtejä puhtaaseen jazzsoundiin. Johtokaksikko, kitaristi Phil Robson ja tenorisaksofonia konsertissa enimmäkseen sopraanon ohella soittanut Julian Siegel, muodostavat yhtyeen rakentavan selkärangan ja ovat olleet oman aikakautensa merkittäviä muusikoita vuosikymmenten takaa. Heidän kauttaan kulkivat myös väkevät solistiset osuudet. Basisti Thaddeus Kelly ja rumpali Gene Calderazzo muodostivat vankan taustakomppiparin, joilta ei puhti loppunut.

Bändille oli tunnusomaista raivokkaan latautunut tapa syöksyttää esitystä nopean ahnailla rytminvaihdoksilla. Tämä piirre tuli hyvin esille Codogan Hallin lavalla. Tänä vuonna ilmestynyt Swamp -albumi palkittiin vuoden levynä Parliamentary Jazz Award -äänestyksessä Englannissa. Sen tunnuskappale oli juuri tätä rehevän rytmikästä tykitystä, mihin yhdistyi sähköinen fuusioulottuvuus, millä saatiin hyvinkin seesteisiä osioita mukaan soittoon ja tasoitettiin näin tietä eteenpäin siististi.

 

Erinomaisen hohdokasta soittotoimintaa

James Farm vas. Matt Penman, Joshua Redman, Aaron Parks, Eric Harland. Kuva: James Farm kotisivut

James Farm vas. Matt Penman, Joshua Redman, Aaron Parks, Eric Harland. Kuva: James Farm kotisivut

Lavalle tulivat puolisen tuntia kestäneen väliajan ja roudaustauon jälkeen pääosanesittäjät Joshua Redman, Aaron Parks, Matt Penman, Eric Harland, jazzin saralla kovaksi keitettyjä nimimiehiä kaikki tyyni. Varsinkin nelikon nuorin, pianisti Aaron Parks, on noussut kovasti tapetille omien kokoonpanojensa kautta viime vuosina. Taidokkaaksi hänen pianotyöskentelyyn voisi kuvailla tämänkin esityksen perusteella. James Farm on yksi tämän aikakauden superyhtyeitä.

Yhtye oli liikkeellä noin vuosi sitten ilmestyneen toisen City Folk -albumin sisältämän musiikillisen voiman viitoittamalla tiellä. Sen levyn antiin esitys pohjimmiltaan rakentui. Yhtye on hyvin kollektiivinen, jonka ohjelmistoon jokainen jäsen tuo omilla sävellyksillään näkemyksiään luoden näin pohjan kokonaisuudelle. Perjantaisessa konsertissa kuultiin jokaisen soittajan tekemiä kappaleita.

Joshua Redman Kuva: 2012©Jay Blakesberg

Joshua Redman Kuva: 2012©Jay Blakesberg

Instrumentaatioltaan melko perinteinen akustinen kvartettikokoonpano oli myös musiikillisesti vahvasti kiinni jazzin perinteisessä pohjarakenteessa, jonka päälle tulivat lisämausteet, joustavasti toimiva kokonaisuus nykyaikaista sekoitusta eri suuntauksista.

Kun tähän vielä oli annettu runsaasti tilaa haastaville improvisaation kautta luoduille sooloille, niin kuuma keitos oli valmis. Rehevän tiivis tunnelma kehittyi aika ajoin hurmiomaisiin sooloiluihin.

Aloituksena oli mielestäni levylläkin ensimmäisenä kuultava kappale Two Steps. Tämä basisti Matt Penhamin kappale oli juonikkaasti tempoileva, vapaasti liihotteleva ja sisälsi hyvin mukaansatempaava teema. Sillä esitys lähtikin hyvin mielenkiintoisesti liikkeelle. Farms alkoi Aaron Parksin pitkällä ja tunteellisella pianosoololla, johon rumpali Eric Harlandin käyttämien vispilöiden hankaava hiljainen ääni yhtyi nautinnollisesti. Redmanin tenori puhui voimallisen emotionaalisesti.

Aspirin käynnistyi Ericin tehokkaalla rummutuksella, Aaron oli siirtynyt sähköpianon koskettimille ja heittäytyi hyppivän tempoilevalla rytmiikalla mukaan, johon muut pian osallistuivat vuoropuheluin Joshuan soittaessa näyttäviä sooloja kappaleen aikana. Ericin North Star oli balladimaisen vähäeleinen, missä Penhamin bassosoolo tuli kuuluvasti esille.

Brittiläisen yleisön hieman ylenpalttinen suosionjakaminen tuntuu toisinaan kovin teatraaliselta. Tämä tulee usein esille varsinkin suurten nimien ollessa esiintymässä, jolloin taputuksille ei tunnu tulevan loppua edes kappaleiden välillä. Tässä esityksessä se tuli hyvin selkeästi esille. Yleisön taputtaessa hullunlailla yhtyeen uudestaan lavalle saimme ylimääräisenä kuulla vielä Aaron Parksin rauhallisen melodisen Otherwise, missä tilaa löytyi paljon juuri pianon koskettavalle tulkinnalle.

Maailmanluokan yhtyeen esittämä musiikki oli kokonaisuudessaan kieltämättä ensiluokkaista, sävellykset olivat monipuolisia ja hyvin toimivia. Redmanin tenori puhkui energisen näyttävästi, puhallus oli tehokasta ja ilmeikästä, hyvä loikka oli päällä kaiken aikaa. Harlandin rummutus oli vaivattoman näköistä ja omalla tavallaan eleetöntä, mistä paistoi hieman omahyväisyyttäkin. Parks oli hyvässä vedossa, hänestä kuullaan varmasti lisää lähivuosina. Penman teki tarkkaa jälkeä bassovarressa, tahdikasta isoa pitkää komppia.

Kaikesta tästä huolimatta en sittenkään nähnyt aivan tällaiseen hurmostilaan joutuneen yleisön lähes ehtymättömään suosion jakamiseen olleen aina tarvetta.

 

London Jazz Festival 2015
Cadogan Hall 13.11.2015
19:30 James Farm + Partisans

Takaisin