Suomalaisten ilta aloitti showcase -esitykset Bremenissä

Kuvat: Osku Rajala

29.04.2017 17:23


Kari Ikonen Trio aloitti Suomi-illan Bremenissä.

Bremen 29.4.2017
Kolmen päivän kiivas jazzmusiikin raikas vyörytys alkoi torstaina Bremenin jazzahead! festivaali- ja messutapahtumassa kahdeksan suomalaiskokoonpanon esiintymisillä kolmella eri lavalla. Tahti showcase -illoissa tulee olemaan kiivas, sillä kolmen päivän ja illan aikana lavoilla käy yhteensä 41 orkesteria eri puolilta maailmaa.

Kari Ikonen – taiteellisen jazzkuvioinnin tulkitsija.

Jokaiselle on varattu 30 minuuttia esiintymisaikaa ja 10 minuutin aikana kuuntelijan pitää ehtiä seuraavan lavan ääreen, jos haluaa seurata jokaista esitystä perättäin. Siinä vierähtää käytännössä noin 12 tuntia vuorokaudessa, jos rypistää homman ”putkeen”.

Torstaina tosin oli vain iltaesityksiä, kun suomalaista aloitti Kari Ikonen Trio messuhallissa 7.1. Triossa oli tapahtunut basistin vaihto siitä, kun olin kolmikkoa live-tilanteessa kuullut viimeksi vajaa kolme vuotta sitten.

Armenialaistaustainen Ara Yaralyn ei ollut enää mukana Karin ja Markku Ounaskarin kanssa, vaan nyt trio oli täysin suomalaiskokoonpanossa Olli Rantalan työstäessä kontrabassoa.

 

Olli Rantala osoittautui painavaksi basistiksi uutena Ikosen trion jäsenenä.

Trion esitykset perustuvat yleensä Karin omiin sävellyksiin. Näin oli tälläkin kertaa. Uusimmalta albumilta Beauteous Tales and Offbeat Stories kuultiin kuitenkin vain yksi kappale, L’avant-midi D’une Elfe (Before Noon of an Elf), mikä Ikosen mukaan on eräänlainen vastapaino Claude Debussyn kappaleelle l’Après-midi d’un faunePergamenten jälkeen soitetusta kappaleen Pripyat taustasta Kari kertoi näin:

Pripyat on ukrainalainen kaupunki, missä Tsernobylin ydinvoimalaitos räjähti 31 vuotta sitten. Viime vuonna mediassa oli paljon keskustelua ja artikkeleita tästä onnettomuudesta. Siinä yhteydessä oli esillä myös merkittävän vaikuttavia ja surullisia kuvia tästä täysin kuolleesta kaupungista, missä neuvostoaikaiset rakennukset olivat huonossa kunnossa tyhjillään, ikkunat rikkinäisinä. Se oli vaarallisen julman näköistä, mutta kuvissa oli kuitenkin jotain oudon mystistä kauneutta.

Vaihtelevissa tunnelmissa kulkenut esitys oli hienon melodista ja se eteni virkistävästi tyylitellen laaja-alaisen hienovaraisesti jazzin perusluonteen mukaisesti hötkyilemättä aiheesta toiseen. Yhtyeen musiikkia voi kuunnella osoitteessa https://soundcloud.com/kari-ikonen.

Nuorisoryhmän sähköinen fuusio kiinnosti

Vuonna 2011 perustettu Virta on vasta parina viime vuotena tiivistänyt keikkailuaan ja sitä myötä tullut enemmän esille suomalaisen jazzin piireissä.  Debyyttialbumi Tales from the Deep Waters tuli ulos jo 2012 ja painos myytiin nopeasti loppuun, mutta viimeistään julkaistuaan Hurmos -albuminsa viime vuoden lopulla heidän instrumentaalinen soittonsa ja siihen toisinaan yhdistetty audiovisuaalinen esitystapa on lyönyt heidän musiikkinsa reippaaseen nosteeseen.

Trio Antti Hevosmaa, trumpetti, laulu, elektroniikka, Heikki Selamo, kitara, laulu, elektroniikka, Erik Fräki, rummut, lyömäsoittimet, elektroniikka on samalla uuden esitystavan myötä laajentunut kuusihenkiseksi taidekollektiiviksi.  Kokoonpanoon liittyivät esityksen visualisoinnista vastaava taiteilija Emma Luukkala, valosuunnittelija Jere Suontausta sekä ääniteknikko Mika Savolainen.

Kansainvälinen kiinnostus yhtyettä kohden tulee varmasti lisääntymään, kun yhtye pääsi mukaan Bremenin suomipäivän esiintyjien listalle. Bremenissä visuaalista harsoverhon takana varjoina näkyvien soittajien näytelmää ei nähty, vaan soittajat esiintyivät tavalliseen tapaan triona lavalla.

Kaavoista poikkeava sähköinen instrumentaatio ja sen avulla Hevosmaan trumpetin tasainen ja vaikuttavasti laajalle leviävä avaruudellinen sumunsekainen ilmavuus ja mystinen tunnelma veivät ajatukset ns. norjalaiselle vuonojazzille tyypilliseen luonnonkauneuteen tai visionääri Jon Hassellin ääniviidakkoon. Siinä ei tarvinnut ottaa vastaan nykyajan arkipäiväisiä haasteita, vaan antaa rauhan vallata mielen.

Yhtye soitti Hurmos-levyn sisällöstä kappaleet Aallot, About to Fly ja Härmä, mahdollisesti vielä yhden lisää, mutta en valitettavasti ehtinyt kuunnella esitystä loppuun asti.  Se niistä arkipäivän haasteista…..toimittajan itseensä kohdistettu ajatus tässä kohtaa.

Isän säveltämä musiikki johdatuksena

Trumpetisti Verneri Pohjola on ehtinyt olla jo vuosia Suomen johtavia trumpetisteja kuuluen jazzin tämän hetken raskaaseen sarjaan. Hänen isänsä Pekka Pohjola oli yksi johtavia suomalaisia basisteja varsinkin progressiivisen rockin ja fuusiojazzin alueella jo 1960- ja 1970-luvun taitteesta lähtien. Hänen sävellystyönsä oli myös merkittävää. Pekka Pohjola Group perustettiin 1980, mutta se toimi vain parisen vuotta, joten hänen musiikkinsa on paljolti jäänyt unohduksiin.

Verneri Pohjola Group Bremenin illassa

Nyt pitkän harkinnan jälkeen Verneri on astunut isänsä jalanjäljille kokoamalla Verneri Pohjola Groupin, mikä keskittyy Pekan musiikkiin sopivasti jazziin henkeen sovitettuina versioina.

Kokoonpanoonsa hän on kerännyt tutut soittajat, joiden kanssa hän on toiminut muissakin yhteyksissä. Vernerin ohella Groupin muodostavat kitaristi Teemu Viinikainen, kosketinsoittaja Tuomo Prättälä, kontrabasisti Antti Lötjönen ja rumpali Mika Kallio.

Tällä miehityksellä ryhmä esiintyi Bremenissä torstai-iltana messuhallin lavalla. Groupin ensilevy julkaistaan kesän korvalla ja sieltä poimittuja kappaleita sai nyt myös saksalaisyleisö kuultavaksi.

 

Verneri kertoi olleensa jazzahead! -tapahtumassa kahdesti aikaisemmin, mutta nyt hänelle avautui mahdollisuus tulla esiintymään yhtyeen kanssa. Soitto alkoi Pekan varhaisemmalla tuotantokappaleella First Morning (Ensimmäinen Aamu)

Verneri kertoi myös elämänsä vaiheista ja suhteestaan isäänsä, mikä oli jäänyt melko etäiseksi avioeron myötä jo pikkupoikana. ”Siksi olenkin omistanut tämän tulevan albumin äidilleni”, kertoi Verneri. Inke and Me (Inke ja Minä) oli Pekan vaimolleen omistama kappale. Viimeisenä kuulimme kappaleen The Dragon of Kätkävaara (Kätkävaaran lohikäärme) Nimellä ei tietojen mukaan ole suoranaisesti mitään tekemistä Rovaniemen ja Kemin välillä sijaitsevaan Kätkävaaraan, vaan nimellä on ilmeisesti jokin yhteys Pekan Groupen rumpaliin Ippe Kätkän kanssa.

Amorandomin tahdittamana

Viimeisenä esiintyjänä messuhallin puolella suomalaisista oli Aki Rissanen Trio tutussa kokoonpanossa, Antti Lötjönen kontrabasson varressa ja Teppo Mäkynen rummuissa. Suomi jazz ei ole nykytasoonsa nähden vieläkään kovin tunnettua laajemmin Euroopassa, mutta Aki on ehtinyt jo löytää oman väylänsä kansainvälisille areenoille ja hän alkaa olla tuttu nimi Euroopan jazzpiireissä.

Aki itse oli itse kovin hyvillään siitä, että oli saanut tilaisuuden vierailla nyt Bremenissä myös artistina trionsa kanssa ja toivoi sen avaavan lisämahdollisuuksia esiintyä maailmalla yhä enenemässä määrin.

Trion viimeisin viime vuonna ilmestynyt lyyrinen albumi Amorandom on saanut markkinoilla hyvän vastaanoton. Sen sisältöön tukeutuen trion esiintyminen eteni myös Bremenissä. Aloituksena kuultiin Bird Vision ja heti perään Pulsar ja Paysages pas Sages (Wild Landscapes) ja lopuksi palattiin Akin kotiseuduille kappaleen Kallaves-pohjalle Akin säveltämällä omalla versiolla The Nature of the Beast.

Suosionosoitusten määrän ja yhtyeeseen kohdistuneen huomion muodossa trion musiikillinen sisältö ja yhtyeen kokonaisvaltainen näyttävä yhteispeli tuntui uppoavan erinomaisesti esiintymispaikan täpötäydelle saksalaisyleisölle.

Kokonaisuudessaan suomalaisten esitykset olivat painavia ja tunkeutuivat luihin ja ytimiin. Suurelle yleisölle kahdeksan suomalaista orkesteria tekivät mahtavaa jälkeä. Suomijazz oli koko torstain kaikkien huulilla. Jazzin vaikuttajaorganisaatioille annettiin myös loistava näytös erinomaisesta jazzin osaamistasosta Suomessa. Näiden esitysten ja soitettujen kappaleiden sulattelussa on varmaan saksalaisilla miettimistä, mutta uskoisin näillä esityksellä olevan messevän hyvä positiivinen imu myös yleisellä tasolla yhtyeiden vientiponnisteluille ja levyjen markkinoimiselle.

Paikalla oli suuri joukko ulkomaisia promoottoreita, festivaalien järjestäjiä, levy-yhtiöitä ja jazzklubien ylläpitäjiä. Mahtavaa suomalaista osaamista jaettiin taas suurelle ryhmälle vaikuttavia jazzorganisaatioita ympäri maailman ja tietoisuutta siitä, että Suomessa on vahvaa tekemistä laajalla jazzrintamalla.

Kiitokset kuuluvat tietenkin ensiksi meidän loistaville muusikoille ja heidän esiintymisille positiivisen energian luomisessa, mutta myös niille järjestelytahoille, mitkä tekivät tämän Suomen jazzpäivän eteen suuren työn, mikä johtaisi positiiviseen flow-efektiin.

jazzahead! 2017, torstai 27.4. Messuhalli 7.1 ja7.2
19.30 Kari Ikonen Trio
20.50 Virta
22.10 Verneri Pohjola Group
23.30 Aki Rissanen Trio

 

Takaisin