Micke Björklöf & Blue Strip ”Bluesin Euroviisuihin”

Kuvat: Eero Kallio

28.06.2014 09:37


Micke ja Ville… jeeee

Puistobluesin iltaklubilla Ravintola Blackpoolissa valittiin torstai-iltana Suomen edustaja Bluesin Euroviisuihin eli European Blues Challenge 2015 –kilpailuun. Kilpailu järjestetään ensi keväänä  Brysselissä.  Finnish Blues Society ry / Blues News ja Puistoblues kuuluttivat kisaan halukkaita ilmoittautumaan kilpailun Suomen karsintaan. Kilpailuun ilmoittautui määräaikaan mennessä 18 esiintyjää.

EBU:n suomalaiset aktiivijäsenet olivat kevään aikana valinneet esikarsinnan jälkeen loppukilpailuun  viisi kokoonpanoa. Mittaa toisistaan ja yleisön suosiosta pääsivät ottamaan British Standard, Lena & the Slide Brothers, Micke Björklöf & Blue Strip, Mighty Four ja Titty Bar Tim Blues Band. Varsinaiset EBC 2015 -kilpailut pidetään Brysselissä, Belgiassa maaliskuussa 2015. Blackpoolin bluesklubilla järjestettävä loppukilpailu on avoin yleisölle.

Valinnassa toimittiin avoimin ovin ja kortein, sillä paikanpäälle pääsivät kaikki halukkaat pientä pääsymaksua vastaan. Asiantuntevaa yleisöä tulikin paikalle kiitettävästi. Ketään ei näyttänyt häiritsevän sekään, että juontajana toimi vieraan genren äijä, vanha punaniska, kantritohtori Teppo Nättilä, sillä Teppo nostatti mainioilla juonnoillaan tunnelman heti alussa vähintään esiintymislavan tasolle heti kisan alussa.

Leppänen, Roiko-Jokela ja Björlöf antaa palaa

Leppänen, Roiko-Jokela ja Björklöf antaa palaa

Ensimmäisenä lavalle kipusivat pohjanmaan miehet Micke Björklöf & Blue Strip. Kokoonpanossa soittivat Micke Björklöf laulu, huuliharppu, kitara, Ville Lefty Leppänen kitarat, laulu,Timo Roiko-Jokela perkussiot, Seppo Nuolikoski basso, laulu ja Teemu Vuorela rummut.

Esiintymisvuoro ei kokenutta bändiä haitannut, vaan tila ja yleisö otettiin välittömästi haltuun. Tämä New Orleansissa viimeisimmän levyn äänittänyt bändi näytti monipuolisen osaamisensa. Välillä tuli boogia, välillä seesteistä, mutta kuitenkin iskevää bluesia. Erityisesti mieleen jäi seesteinen versio King Alkohol biisistä. Lieneekö tulkinnan takana Valviran kielto tuoda omia juomia lauantain pääkonserttiin. Päätöksenä esitetty Son Housen ponteva biisi antoi potkua koko settiin ja varmasti myös tuomariston suuntaan. Bändi kesti ennakkosuosikin paineet kiitettäväksi.

Ennakkosuosikiksi bändin nosti esimerkiksi se, että ”After The Flood ” -nimeä kantava albumi julkaistiin Blues Boulevard -levymerkillä viime syksynä kaikkiaan 25:ssä maassa. Levy nousi jopa suomen viralliselle listalle.  Ja se on tosi harvinaista tässä genressä. Yle Radio Suomen Bluesministeri ohjelman kuuntelijat äänestivät levyn viime vuoden parhaaksi kotimaiseksi bluesalbumiksi. Levyn arvostelu löytyy muuten täältä.

Lena Lindroos ja Matti Kettunen

Lena Lindroos ja Matti Kettunen

Toisena esiintynyt Lena & The Slide Brothers oli myönteinen yllätys. Vaikka bändi tulee pääkaupunkiseudulta, oli se ainakin minulle uusi tuttavuus ja sellainen tuttavuus, että siitä täytyy päästä nauttimaan myöhemminkin. Bändi soitti kokoonpanossa Lena Lindroos laulu, basso, Matti Kettunen sähkö- ja akustiset kitarat, mandoliini, banjo, laulu, ja yllätys yllätys Ville Lefty Leppänen sähkö- ja akustiset kitarat, mandoliini, huuliharppu, laulu ja Juha Litmanen rummut ja perkussiot. Huomio kiintyi erityisesti Lena Lindroosin verevään ja taipuisaan laulun. Tässä meillä on Honey B:n jälkeen seuraavaa bassotteleva blueskuningatar.  Bändin soitosta paistoi ilottelu ja rentous, vaikka varmasti jännitti.  Yhtä lukuun ottamatta biisit olivat omia, kitaristi Matti Leppäsen kielisoittimesta ja päästä peräisin. Yleisöstä aika moni olisi ollut valmis lähettämään heidät Brysseliin. Toisin kuitenkin kävi…, mutta vielä ehtii.

Titty Bar Tim Blues Band

Titty Bar Tim Blues Band

Kolmantena lavalle hyppäsivät Kouvostobluesin sanansaattajat Titty Bar Tim Blues Band. Tämä Timo Heikkilän johtama bändi on yksi Kanta-Kouvolan eteläosien tunnetuimpia bluesbändejä. Bändi on toiminut tässä kokoonpanossa vuodesta 2009 ja kaikki jäsenet ovat alunperin Kouvolasta. Kouvostoblues on jalostunutta tulkintaa Chicago-bluesista. Bändistä ainakin Timo Heikkilä käy pari kertaa vuodessa Chicagossa imemässä tyylin nyansseja ja tulkintatapoja itseensä. Bändin biisit olivatkin omaa tuotantoa. Vaikutteet eivät jääneet epäselväksi. Bändi esiintyi kokoonpanossa Timmy Heikkilä kitara, harppu, laulu, Mike Kurkiin kitara, Andy Sunna piano, Aarni Ruuhimäki basso ja Pasi Väkevä rummut.

Kouvostoliiton äijien meininki oli aitoa sähköistä chicago-bluesia. Ei mikään ihme, kun kysymyksessä ovat chicago-bluesiin sisäistäneet äijät. Feelingillä mentiin, kuten Timo on niin monta kertaa aikaisemminkin todennut. Esitys ei jättänyt ketään kylmäksi. Joku tosin tuntui kaipaavan bändiltä bluesballadia, mutta sitä ei tällä kertaa tullut. Sitä jäädään odottamaan, sillä löytyyhän niitä, jos esimerkiksi Muddy Watersin tuotantoa halutaan kaivella.

Kerrottakoon, että arvostelut bändin levytyksistä löytyvät täältä; Blues Line Finland -kokoelma vuodelta 2011 ja Milk Shaka -cd 2013.

Archie ja Aari vauhdissa

Archie ja Aari vauhdissa

Neljäs bändi Mighty Four edusti täysin muista poikkeavaa roots-musiikin sektoria. Paksu kitara ja läskibasso, piano ja rummut toivat mieleen 50-luvun Bill Haleyn ja kumppanit. Aineksia rockabillystä, rock´n rollista, tyyliin Little Richard, Professor Longhair ja muut suuruudet löytyi. Bändi koostui kokeneista, monissa liemissä uitetuista ja uineista soittimiensa taitajista. Kokoonpano Ari Berghäll kontrabasso, laulu, Archie Hämäläinen kitara, Kimmo Oikarinen rummut, taustalaulu ja Harri Saanio piano, laulu. Kerta kaikkiaan piristävä, menevä ja hauska setti. Muhevaa kitaraa ja rockipianoa löytyi. Tulipa Berghälliltä valloittava bassosoolokin. Esitys sopi kuin nyrkki entisen miehen silmään illan tässä vaiheessa.

Lopuksi mentiin sitten brittibluesin pariin. British Standard on päättänyt levittää tänne karuun pohjolaan brittibluesin ilosanomaa. Sitä bändi on tehnyt ansiokkaasti  2000-luvun alusta lähtien. Bändin voimahahmo on Hammond-velho ja Wigwam-legenda Jukka Gustavson, soittokumppaneinaan Thomas Törnroos rummut, Jussi Busk basso ja Segu kitara

Jukka Gustavason antoi brittibluesille kyytiä

Jukka Gustavason antoi brittibluesille kyytiä

Bändin genre oli ja on 60-luvun klassinen brittiblues eli John Mayallia, Peter Greenin Fleetwood Macia, Spencer Davis Groupea  sekä Trafficia.  Varhaista Stewie Winwood  meininkiä kuultiin. Olihan Steve Winwood noiden vändien voimahahmo, kuten myös Blind Faithin. Winwood tunnetaan erinomaisena kosketinsoittajana. Hänen biisinsä antoivat Gustavsonille mainion tilaisuuden improvisointiin. Kosketintaituri käyttikin tilaisuuden hyväkseen ja pani biisit lentoon. Niin ja laulukin sujui 60-luvun tyyliin. Segun kitarointi toi brittibluesin parhaat hetket monen vanhan pierun mieleen. Nostalgia ei kuitenkaan purrut tällä kertaa yhtä tiukasti kuin Suarazes  MM-futiksessa. Kisaan ei päästy, mutta toisaalta pelikieltoakaan ei langetettu ja varmasti ei langetekaan, jos yleisö saa päättää.

Mikä tahansa loppukilpailuun päässyt bändi olisi hoitanut edustustehtävän Euroopassa vallan hyvin. Micke Björklöf & Blue Stripin valitseminen Euro-edustajaksemme oli kuitenkin jopa ennakoitavissa. Valinta on hyvä, etenkin kun muistamme, että  Riikassa pidetyn tämän kevään EBC-kisan raati arvosti etenkin bändejä, jotka esittivät omia sävellyksiä. Nyt meillä on bändi, jolla niitä on ainakin riittävästi. Lisäksi kokemusta ja monipuolisuutta löytyy. Täytynee lähteä Herrojen Rysseliin kannustamaan poikia.

Pertti Nurmi, Anu Uhlenius ja Aimo Ollikainen

Pertti Nurmi, Anu Uhlenius ja Aimo Ollikainen

Kilpailun järjestivät yhteistyössä Finnish Blues Society ry / Blues News ja Puistoblues.  Loppukilpailun tuomareina toimiva Finish Blues Societyn Aimo Ollikainen, Bluesministeri Esa Kuloniemi, Puistobluesin edustaja Timo Happonen ja Järvenpään Sykettä ja Sinfoniaa -yhdistyksen Anu Uhlenius. Paikalla oli myös Euroopan Blues yhteisön hallituksen jäsen Pertti Nurmi, joka kiikutti tuomariston päätöksen Nättilälle.

Todettakoon, että Suomea ovat EBC-kisoissa aiemmin edustaneet Ina Forsman & Helge Tallqvist Band (2014), Honey B & T-Bones (2013), Ismo Haavisto Band (2012) ja Micke & Lefty feat. Chef (2011).

Takaisin