Höynälä jäi tuomariston jalkoihin Jazz Voices -kilpailussa

Kuvat:

05.04.2011 11:20

Wojciec Myrczek

 

Höynälä oli ehdolla parhaasta scat-laulusta ja parhaasta free (vapaavalinnaisesta) ohjelmasta, mutta hävisi tuomariäänestyksessä.
– Olen pettynyt. En välttämättä sijoitukseen, vaan miten näitä kärkisijoja jaettiin. Moni oikeasti hyvä jazzlaulaja jäi rannalle.
Nina Höynälän jazztulkinta ei riittänyt LiettuassaFinaalissa loistanut Höynälä otti tilanteen tyynesti. Viikko oli mukavaa yhdessäoloa muiden laulajien kanssa.
– Kokonaisuudessaan meni niin kuin pitikin. Aina jää lauluteknisesti jotain, jonka voisi tehdä paremmin. Kaikesta oppii, aina tulee paremmaksi laulajaksi, Höynälä totesi kilpailun jälkeen.

Kilpailun taso oli kansainvälisen Jazz Voices -tuomariston puheenjohtaja Stepas Januskan mielestä kaikkien aikojen korkein. Sen noteerasi myös Höynälä.
– En ole ikinä nähnyt näin paljon hyviä laulajia samassa paikassa. Ei koskaan ole ollut näin tasaisen kova finaaliporukka. Aina on yksi tai kaksi loistanut yli muiden. Ja täällä oli kaksi loistavaa mieslaulajaa, jopa finaalissa.
Höynälä osallistui Jazz Voices -kilpailuun ensimmäisen kerran vuonna 2008, noustuaan edellisessä Lady Summertime -kilpailussa 17-vuotiaana pinnalle. Oppimatka ei kaduta.
– Ei kaduta. Minä vaan en ehkä ole oikein kisalaulaja. Minulla ei oikein hermo pidä siinä tilanteessa. Olen enemmän sellainen laulaja, joka laulaa omalla keikalla oman bändin kanssa omia biisejä ja on illan tähti.

 

Pienoinen kilpailujännitys vaivasi Höynälää varsinkin semifinaalissa. Finaalissa Tornion tyttö oli jo oma itsensä. Pakolliset standardit How High the Moon sekä Body and Soul sujuivat erinomaisesti. Jazz-tulkinta oli vahvaa, äänialaltaan monipuolista ja scat-laulu irtosi hyvin. Kruununa oli vapaavalintainen Spain, jossa Höynälä oli kaikessa napakkuudessaan omimmillaan. Vahva tulkinta ja taidokas kokonaisuus!
Nina Höynälän kanssa tuloksia odottamassa englantilaiset vas. Paola Bottomley ja Fini BearmanHöynälän suoritus jakoi mielipiteet kahtia. Puolet tuomareista sijoitti torniolaisen jazzlaulutaidot kärkinelikkoon, mutta Baltian tuomarit pitivät enemmän showsta ja yleisön kanssa leikittelystä. Tuomaristo jakautui siis rajusti kahtia, mikä viestii sitä, että jazzin ymmärtäminen ei ole samalla tasolla tai jazzlaulun kriteerit ovat Pohjolassa erilaiset.
Liettualaisten osuus tuomaristossa oli peräti seitsemän tuomaria, mikä lopulta koitui Höynälän kohtaloksi.
– Minusta on väärin, että tuomaristossa on tällaisessa kansainvälisessä kilpailussa näin epätasainen jako. Tälla voidaan politikoida, murisi tuomaristossa istunut Lady Summertime-kilpailun johtaja Osku Rajala. Hänen listallaan Höynälä oli ykkönen.
Samoilla linjoilla oli Pori Jazzin Jyrki Kangas. Hänen mielestään Höynälä olisi ansainnut paljon parempaa. Kangas nosti Höynälän suomalaisen jazzlaulun kirkkaimpaan kärkeen ja scatin osalta kirkkaimmaksi timantiksi.
Hän on kehittynyt kahdessa vuodessa valtavasti. Tässä kilpailussa hän olisi ansainnut ehdottomasti enemmän. Scat-laulu oli kilpailun parasta. Hänen ansaitsisi saada enemmän huomiota Suomessakin, sanoi Kangas.

Yleisön suosikki Liettuan Edita BodrovaitéKaikista rajuin riita tuomaristossa käytiin puolalaisesta voittajasta, joka laulatti yleisöä kroatialaisen mieslaulaja Daniel Casijan tapaan. Matkimista tai ei, yleisö piti näistä tempuista. Voitosta itsekin täysin hämmentyneen Myrczekin vapaavalintainen oma acappella-improvisaatio oli kyllä värikäs beatboxauksineen, mutta varsinaisia jazz-elementtejä siitä on vaikea löytää.
– On laulajia, joilla on taitoa ja on laulajia, jotka osaavat tehdä lavalla tamppuja. Nyt tästä tuli show, jonka voittajasta voi tulla vaikka minkälainen jonglööri. Siellä oli mukana myös niitä, jotka osasivat oikeasti laulaa jazzia, arvioi Kangas ja mietti, että mitä tapahtuu tällaiselle artistille 45 minuutin keikkasetin kanssa jazzfestivaalilla.
Kilpailun kakkoseksi sijoittui myöhään 18-vuotiaana laulamisen aloittanut monialainen estraditaiteilija Jegaterina Sarigina, joka lauloi pelkistetysti, mutta tyylikkäästi. Kilpailusuoritus osoitti myös hyvää paineensietokykyä, sillä basistin nuotteja etsittiin viisi minuuttia laulajan odottaessa lavalla.
Kolmanneksi laulanut Paola Bottomley oli monelle yllätyssijoittuja. Hieman epätasaisen esityksen hyvät kohdat, kelpo jazzfraseeraus, yllätyksettömän perinteinen mutta laadukas scat sekä piano-laulu -yhdistelmä nostivat. Kumpaakin finaalissa laulanutta englantilaista, Bottomleyta ja Fini Bearmania vaivasi samankaltainen epätarkkuus. Mutta jazzia tämä kaksikko lauloi.
Yleisön suosikkiäänestyksen voitti liettualainen Edita Bodrovaité. Hänen kirkkaasta, hyvin soivasta äänestä ja vahvasta tulkinnasta voi jollainen tapaa vetää rinnastuksia Höynälään. Voimaa, tarkkuutta ja äänen sävyjä löytyi Höynälän tapaan, nyasseja vielä Nöynälääkin enemmän. Jazzlaulukilpailuissa baltialaiset laulajat tuntuvat usein hakeutuvan usein kevyempään suuntaan ohjelmistossa ja tulkinnassa, minkä pitäisi pudottaa pisteitä jazzlaulukilpailussa. Ehkä tässä tapauksessa niin kävikin.

Jazz Voices -kilpailun kakkonen, Jegaterina Sarigina nähdään myös Pori Jazzeissa. Oliko Höynälä sitten paras kaikista, se on vähän makuasia. Kolmen joukkoon hänet olisi pitänyt noteerata tuomaripelilläkin. Kun kilpailun mieslaulajat olivat vain viihteellisiä, englantilaiset keskitasoa ja kaikista kirkkain ennakkosuosikki, venälänen Olga Abdullina putosi ohjelmistonsa kanssa ”soul-ansaan”, suosikkilistalleni päätyvät parhaan paketin tarjonneen Höynälän seuraksi Bodrovaité ja Sarigina. Näistä jälkimmäinen sai palkintona myös esiintymisen Pori Jazz Festivaaleille ja osallistumisoikeuden Nömmen jazzlaulukilpailuun ensi keväälle.
Sariginan olisin kernaasti vaihtanut Abdullinaan, jonka laulutaidot ja kokemus laaja-alaisesti katsottuna ovat ylivertaiset. Mutta päivän kunto ja tulkinta tekevät esityksen ja ratkaisivat tässäkin tapauksessa paremmuuden – siitäkin huolimatta, että ohjelmisto oli perinteistä jazzia. Nyt Abdullina veti vahvan setin, mutta gospel-viritys, perus-scat ja soulahtava tykitys eivät riitä jazzlaulukilpailun voittoon.

 

Jazz Voices -kilpailu oli tapahtuma värikäs ja tasokas. Kilpailuorkesteri ja äänentoisto jättivät toivomisen varaa. Nämä kaksi eivät ole ihan vähäpätöisiä asioita jazzlaulukilpailuissa. 10-vuotias Jazz Voices antaitsee silti isot onnittelut ja aplodit. Sydämensä jazzlaululle menettänyt kilpailunjohtaja, laulupedagogi Stepas Januska on tehnyt suuren palveluksen jazzlaulajille. Kiitos siitä!

 

Mikael Juntunen

 

Takaisin