Liettualaiset kaksoisvoittoon Jazz Voices -kilpailussa

Kuvat:

17.04.2012 06:39

Laura Budreckytė, Gina Kazlauskaitė, Daniel Cacija ja Ceyda Koybasioglu

Turkkilainen Ceyda Koybasioglu ja kisan ainoa mieslaulaja kroatialainen Daniel Cacija veivät muut palkintojat. Suomen edustaja Anna Inginmaa ei selvinnyt Liettun Klaipedassa laulettuun finaaliin.

Euroopan merkittävimmäksi jazzlaulukilpailuksi noussut Jazz Voices keräsi 17 laulajaa, jotka edustivat 13 eri maata. Finaalissa lauloi perjantain semifinaalien yhdeksän parasta.

Finalistit ja Steponas Januska yhteispotretissa kilpailun jälkeen Kilpailunjohtaja, jazzlaulaja-pedakogi Steponas Januska totesi semifinaalien perusteella, että taso-odotukset olivat hieman edellisvuotta pienemmät.
– Odotukset olivat alkukierrosten jälkeen korkealla, mutta jouduin laskemaan odotuksiani semifinaalin jälkeen. Taso oli hieman edellisvuotta alhaisempi. En tiedä miksi laulajat eivät pystyneet laulamaan niin kuin osaavat. Tuomaristossa me odotamme aina sitä, että laulajat ovat vahvoja ja pystyvät tuomaan parhaat puolensa esiin. Näin vain ei tapahtunut, sanoi Januska ja totesi tuomaristossa olleen tyypillistä ristivetoa.
– Mutta neljä parasta olivat mielestäni selvät. Gina Kazlauskaitė on lahjakas nuori joka suhteessa ja toivon voivani auttaa hänet isoille Euroopan lavoille. Laura Budreckytė on luova ja näyttävä laulaja. Hän on kasvanut jazzlaulajan nopeasti ja uskon että hänet huomataan vielä. Ceyda Koybasioglu on karsimaattinen artisti. Hänellä on vielä paljon työtä edessä, mutta hän oli täällä loistava. Daniel Cacija on jo nyt ammattilainen, joka tietää mitä hänen pitää tehdä lavalla. Hänen pitää nyt vain löytää tie, kuinka tuoda itseään esille ja hallita itsensä, arvioi Januska kärkinelikkoa.

Kilpailijoiden 27 kappaletta olivat kuitenkin jälleen kerran nautittava konserttikokonaisuus, jossa tavanomaiseen tapaan jouduttiin tulosten osalta osin jopa haukkomaan henkeä. Mielipide ja näkemyserot olivat verrattaen suuret.
Normaaliin baltialaiseen tapaan tuomariston enemmistö tuli kotimaasta Liettuasta. Tämä näkyy selkeästi lopputuloksessa.

Voittaja Gina Kazlauskaitė

Kilpailun voittajaksi noussut liettualainen Gina Kazlauskaitė tarjosi taitavaa hyvin baltialaista nuorta jazztulkintaa, johon kuului myös yhden kappaleen oikaisu, jota voisi yleisön ja tuomariston kosiskeluksikin sanoa. Kaksi annetulta listalta valittua kappaletta olivat Jimmy Davisin, Roger Ramirezin ja Jimmy Shermanin Lover Boy ja Miles Davisin Dig.

Näistä varsinkin jälkimmäinen antoi Kazlauskaitėn taidoista hyvän näytteen. Yhteistyö bändin kanssa toimi, kokonaisuus oli rytmisesti moni-ilmeinen, scat-osuus kulki hyvin ja laulu soi kauniisti. Yleisön suosikiksi itsensä laulanut, kitaran palkinnoksi suosiostaan saanut, Kazlauskaitė valitsi vapaavalintaiseksi kappaleeksi ranskalaisvalssiklassikon Indifference. Se hullaannutti yleisön. Tunnelmalla on merkitystä, mutta jazzelementtejä kappaleessa ei juurikaan ollut. Esitys oli upea, ja tällä kertaa sillä ratkaistiin voitto. Kappalevalinnan vähättelykään ei tietenkään poista sitä tosiasiaa, että kyseessä on tulevaisuuden laulaja, jolla on kuulas ja kaunis ääni, mutta töitä vielä paljon edessä.

Laura Budreckytė ja Steponas JanuskaKilpailun kakkoseksi laulanut Laura Budreckytė oli monessa suhteessa sukulaissielu kisan voittajlle. Hänen esityksensä sisälsi enemmän ääniakrobatiaa, mutta siedettävissä määrin kuitenkin. Liiallinen ja pitkä kikkailu tuhoaa usein hyvänkin scat-osuuden ja tekee rakenteellisesti torson. Ääni on kiva, mutta liiallinen leikkiminen vie yleisöltä kuuntelemisen ja ennenkaikkea jazzissa tärkeän odottamisen mielekkyyden ja hauskuuden.

Laura Budreckytė lauloi varmasti kolmen kappaleen aikana kaiken sen, minkä osasi. Intro-flirtti rumpalin kanssa vapaavalintaisesa Devil Man Care -kappaleessa oli piste iin päälle tummaäänisen liettulaisen setissä.

Ceyda KoybasiogluKolmanneksi sijoittunut turkkilainen Ceyda Koybasioglu hoiteli epäkiitollisen aloittajan paikan hyvin. Hänestä on hyvää vauhtia kasvamassa sananmukaisesti jazzin Tina Turner, ulkoista habitusta myöten. Se yhdessä voimakkaan hieman käheän äänen kanssa tekee hänestä poikkeuksellisen laulajan. Ihan puhtaasti ei voi puhua jazzlaulajasta ja kuunnellessa voi vain kuvitella mitä tämä nainen saa aikaiseksi kevyemmillä estradeilla.
A Night in Tunisia oli iloista jazztykitystä. Kevyt, rytmisesti hyvin rullaava Georgia in My Mind herätteli yleisön ja vapaavalinnainen Antonio Carlos Jobimin Triste viimeisteli hyvän esityksen. Valmista ei ole, mutta pahimmat karikot turkkilainen väisteli hienosti. Sielua, sydäntä ja eloa löytyy.

Neljänneksi, viimeiseksi palkitun kroatialaisen Daniel Cacijan nostamista kärkiporukkaan ihmetteli moni. Selitys löytynee kaiketi siitä, että miesjazzlaulajat ovat Baltian maissa, etenkin eteläosissa suuressa suosiossa. Edellisvuoden voittaja Wojciech Myrczek on hyvä osoitus tuosta. Henki on se, että sukupuolella ikäänkuin saa jotain anteeksi naislaulajiin verrattuna. Edellisvuonna ilman sijoitusta jääneen Casijan taidot olivat vuodessa toki kehittyneet ja semifinaali lupasi enemmänkin. Finaaliohjelmisto jäi upeaa Nature Boy -kappaletta lukuunottamatta erittäin vaisuksi läpilauluksi. Mutta päätöskappale oli sitäkin upeampi. Aivan kuin hyvä ääninen kroaatti olisi keksinyt ennen viimeistä kappaletta kuinka sitä jazzia lauletaan.

 

Lela Kaplowich

Kilpailun yhdeksässä laulajassa ei ollut yhtään heikkoa lenkkiä. Kaikista surkein kohtalo oli vuoden 2009 Lady Summertime -voittaja Lela Kaplowichilla, joka oli ylivoimaisesti koko porukan paras jazzlaulaja, jazzlaulaja isolla jiillä. Mutta mutta… tuomariston papereissa tämä kääntyi kokonaan toisinpäin. Toki ohjelmistovalinnalla ja sovituksilla voi perustella, että oliko jazzia ja jos ei ollut, mikä osa ei ollut.
Kokenut kroaatti takelteli Night and Day kappaleessa ja sotki hieman omaa laulua ja orkesterin soittoa, mutta se oli pieni juttu kokonaisuudessa.
Upea ääni, täysverinen jazztulkinta, äänen hallinta ja puhtaus ovat asioita, joilla pitäisi kilpailussa pärjätä. Mutta ei näköjään tässä kilpailussa.

Hyvä osoitus tästä eriävästä arvostuksesta oli myös se, että osallistumisoikeutta Nömmen nuorten jazzlaulajien kilpailuun ei saanut kilpailun kärkinelikosta kukaan, vaan tuoreesti ja taitavasti laulanut romanialainen Elena Mindru. Hänen kokonaisuutensa kaipasi vielä tiukempaan raamia, mutta ääni, tulkinta, jazzfraseeraus, kaikki tämä on hyvällä tiellä.

Elena Mindru

Kuten sanottu, kilpailu, sen 27 kappaletta ja semifinaalin 34 kappaletta olivat upea kilpailukokonaisuus, jossa saajina ovat sekä yleisö että laulajat.

– Oli mukava kuulla muita laulajia. Koko ajan tulee uutta. Tuo laulaja tekee tuon noin, tulee uusia sovitusjuttuja ja pieniä asioita, kiteytti finaalin yleisössä istunut Suomen edustaja Anna Inginmaa.

Olisiko hänellä sitten ollut jollain ohjelmistolla mahdollisuuksia finaalissa. Ei kärkeen. Jazzlaulamisen vähyys kuuluu väkisin. Silti Ingimaan Over the Rainbow oli ehdottomasti kisojen tunnelmahuippuja. Liian hyvin laulettu, kuten Suomea tuomaristossa edustanut Osku Rajala asian ilmaisi semifinaalin jälkeen.

Rajalan mielestä kilpailun kokonaistaso ei ollut edelliskertoja heikompi, vaan erilaisempi.

– Kun liettualaiset laulajattaret esittävät vahvaa osaamistaan samassa tutussa formaatissa vuodesta toiseen, oli nyt tarjolla osaavia ja erilaisia laulajia muista maista, jotka eivät kuitenkaan syystä tai toisesta miellyttäneet tämänvuotista tuomaristoa.
– Kilpailun arvostelukritiireissa pyydetään tuomaristoa kiinnittämään huomio useisiin eri kriteereihin, kuten mm. laulutyyliin, rytmiikkaan, tulkintaan, improvisaatioon, äänialaan, tarkkuuteen, taiteellisuuteen ja esiintymiseen. Onnistuttiinko tässä, on makuasia. Ehkäpä monitahoisempi ja kansainvälisempi tuomariston kokoonpano olisi saanut aikaan erilaisen lopputuloksen.
– Koska kyseessä on jazzlaulukilpailu, pitäisi tuomariston olla tiukkana myös esitettävien biisien suhteen. Nyt esimerkiksi kilpailun voittaja lauloi vapaavalintaisena kappaleena todella upeasti ranskalsityyppisen valssin… jazzia?
– Valitettavasti kilpailuorkesteri ei toiminut kaikin osin kilpailijoita tukien. Sama pätee äänentoistoon, joka hieman pilasi joidenkin kilpailijoiden esityksiä. Näihin kahteen seikkaan pitää tulevaisuudessa kiinnittää ehdottomasti enemmän huomiota.

Rajala oli kokonaisuudessaan kuitenkin tyytyväinen Jazz Voices -kilpailuun, joka oli tänä vuonna ainoa jazzlaulukilpailu Baltian maissa. Ensi vuonna kilpaillaan Klaipedan lisäksi Nõmmellä Tallinnassa sekä ilmeisesti jälleen myös Rigassa Latviassa.

– Olisi hienoa, jos tuohon kolmikkoon saataisiin taas liitettyä myös oma kansainvälinen Lady Summertime -jazzlaulukilpailumme, joka oli aiemmin näiden kilpailujen ehdoton lippulaiva. Toivottavasti löytyy asiasta kiinnostuneita yhteistyökumppaneita, Rajala toivoi painokkaasti.

 

Teksti ja kuvat: Mikael Juntunen

 

Takaisin