Riga Jazz Stage -kilpailun voitot Latviaan ja Turkkiin

Kuvat: Mikael Juntunen

07.04.2014 20:22


Kristine Praulina

Vuodesta 2008 tauolla ollut Riga Jazz Stage -kilpailu palasi kansainvälisten jazzlaulukilpailujen joukkoon komeasti. 19 jazzlaulajan joukosta siivilöytyi voittajaksi latvialainen Kristine Praulina. Seitsemän saksofonistin joukosta voittajaksi selviytyi turkkilainen Batuhan Salliel. Kolmesta suomalaisesta loppukilpailuun selviytyi ainostaan saksofinisti Max Zenger, mutta palkintosijoille hyvä veto ei tällä kertaa riittänyt.

Perjantai-iltana käydyn finaalin tuloksia jouduttiin odottelemaan lauantai-iltaan saakka. Kokonaisuutena hyvin tunnelmallisen ja elämyksellisen finaalin lopputulos miellytti varmastikin yleisöä. Ykköseksi tullut Praulinan Stormy Weather ja gospelviritteinen uskontunnustus tulivat sielukkaasti ja voimalla kohti. Kakkoseksi laulaneen lietualaisen Vitaute Pusyten ääniakrobatia ja erikoisesti Nina Simonen Be My Husband bassoduona hellivät korvia. Kolmoseksi laulaneen venäläisen Alina Rostotskayan semifinaalin eeppinen kansallistunteesta kumpuava tarina ja finaalin laulu lapselle vetosivat sekä tuomaristoon että yleisöön.

Tuomaristo pohtii ratkaisujaan. Oikealta Rigas Jazz Stagen johtaja Maris Briezkalns, Önder Focan, Artis Simanis, Osku Rajala, Toivo Unt, Magnus Palmquist , China Moses, Steve Rubie sekä selin Vita Timermane - Moora ja Steponas Januska. Kuvasta puuttu Raimonds Pauls.

Tuomaristo, oikealta Maris Briezkalns, Önder Focan, Artis Simanis, Osku Rajala, Toivo Unt, Magnus Palmquist, China Moses, Steve Rubie sekä selin Vita Timermane – Moora ja Steponas Januska. Kuvasta puuttuu Raimonds Pauls.

Tuomaritulkintaa vai draamaa?

Jazz on teknisesti vaikea jäsennellä jopa tuomaristolle. Selkeiden linjojen löytäminen on usein vaikeata erilaisista taustoista tuleville ja asiansa tunteville tuomareillekin. Siksi on jopa helpottavaa huomata, että teknisen suorittamisen joukosta sekä yleisö että tuomaristo löytää sydämellä ja tosissaan lavalla oleva artistit. Laulujen siteeksi ja yleisön lämpimäisiksi tarkoitetut alku- ja välispiikit toimivat usein tunnekirjon laukaisina. Edellämainittu kolmikko ja saksofonisarjan voittaja Batuhan Salliel edustivat juuri tätä konstailematonta musiikin tekemisen sanallista hallintaa.

Salliel kertoi alkuerissä omistavansa soittonsa isälleen. Kilpailun ratkettua kyyneleet valuivat vuolaasti tunteikkaan fonistin kasvoilla. Pieniä nyansseja, mutta herkkyys siirtyi sormiin ja toi voiton.

Moni näki toisinkin. Sinivalkoisin korvin turkulainen, nykyisin Berliinissä opiskeleva saksofonisti Max Zenger olisi ansainnut finaalissa sijoituksen kolmen joukkoon, jopa voittoon. Kaksi Thelonious Monkin kappaletta olivat liian vahva annos tuomaristolle purtavaksi. Tuomaristo katsoi, että tarina rikkoontui liian monivivahteiseksi. Niin tai näin, Zengerin tuomisiksi jäi muiden kilpailijoiden suuri arvostus ja suosiotaan osoittaneen yleisön tietoisuus siitä, kuinka suuresta talentista nyt puhutaan.

Hyvä tasoa ilman huipennuksia

Kokonaisuudessan Riga Jazz Stage oli kilpailuna äärimmäisen tasainen, niin tasainen, että siihen olisi kaivannut ylivertaiseksi nouseviä huipennuksia. Tuomaristossa istunut pitkän linjan turkkilainen jazzkitaristi Önder Focan myönsi hieman pettyneensä finaalin tasoon, mutta näki sen jälleen toimineen kuten kuuluukin: toi uusia nimiä esille.

– Tasoa voisi kuvailla laudaksi. Sieltä ei selvästi erottunut ketään, kuten yleensä on käynyt. Ei toisaalta myöskään ketään jäänyt selvästi toisista. Taso oli tasaisen hyvä. Pitää muistaa, että taso nousee koko ajan. Se taso, mikä oli viisi vuotta sitten, ylittyi kirkkaasti, sanoi tallinnalainen basisti, Nömmen jazzlaulukilpailun organisaattori Toivo Unt, joka on nähnyt lähes kaikki kilpailut viimeisen 20 vuoden aikana.

Samaa korosti Riga Jazz Stagen johtaja Maris Briezkalns.

–  Taso nousee joka vuosi. Olemme ottaneet ison harppauksen kymmenessä vuodessa. Meillä oli täällä ammattitaitoisempia laulajia ja soittajia kuin ennen. Mutta tämän kolmen päivän anti oli jälleen se, että jazzmusiikin tekeminen ei ole helppoa.

Menivätkö palkinnot oikeisiin kohteisiin?

–  Kristine Prauliga on hyvin voimallinen laulaja. Hänellä on voimakas ääni, joka mene kauas ja osuu kuulijaan. Kristine rakastaa sitä mitä tekee. Hän ei teeskentele, ja se on tärkeää. Kristina elää siinä musiikissa ja jokainen tunteen sen.

–  Patuan Sallielilla kohdalla ei ollut epäilystäkään siitä, ettei hän olisi ollut voittaja. Hyvä sävy, puhdas ja vahva ääni instrumentissa. Kilpailusoitossa oli jokainen nuotti  kohdallaan, tuomariston puheenjohtaja Maris Briezkalns kiteytti tuomariston perustelut.

No, oliko tuomaristo yksimielinen. Ei taaskaan! Kymmenen mielipiteen yhteensovittaminen on aina ristiriitoja täynnä, niin tänäkin vuonna. Tuomarit ovat kuitenkin puhuneet. Juhani Tammisen sanoin, tulosta pitää kunnioittaa.

Yleisölle viihdykettä, nuorille mahdollisuuksia

Neljän jazzlaulukilpailun – Nömme, Klaipeda, Riga ja Suomen Lady Summertime – rattaat ovat yskähdelleet pahasti viime aikoina. Suomen kilpailu on ollut jo vuosia jäissä, Nömmen kilpailu peruttiin tältä vuodelta, Klaipedan Jazz Voices siirrettiin keväältä tulevaan syksyyn edelleen pienellä kysymysmerkillä ja Riga palasi kuuden vuoden jälkeen. Kyse on paljolti rahasta. Tekijät ovat realisimin myrskyn silmässä, taistelevat todellisen tarpeen puolesta.

– Emme me silti mieti ensin rahaa, vaan onko näille oma paikkansa. Mietimme myös mitä tarvitsemme. Ensi vuonna meillä on laulujajien ja trumpetistien kilpailu. Trumpetistien siksi, että meillä on täällä Latviassa vain muutama hyvällä tasolla improvisoiva trumpetisti, totesi Briezkalns kilpailun jälkeen.

Kilpailulle pitää olla myös yleisö. Riikan kilpailu järjestettiin upeassa elokuvateatteri Splendid Palacessa täydelle salille. Se, että yleisö taas löytää kilpailun, ei ole merkityksetön asia Briezkalnsille.

– Täysi sali tarkoittaa sitä, että tilausta tälle on myös yleisön puolelta. Annamme yleisölle jazzmusiikkia ja nuorille muusikoille mahdollisuuksia.

Takaisin