Nuoret kilpailivat jazzlaulussa ja bassonsoitossa

Kuvat: Matti I. Korhonen

06.05.2013 14:12


Christian Meeas Svendsen Norjasta säväytti osaamisellaan

Joukko nuoria jazzlaulun taitajia kokoontui vapun jälkeisenä viikonvaihteena kilpailemaan paremmuudesta Tallinnan Nõmmeen. Kansainvälinen kilpailu on tarkoitettu 18 – 35 vuoden ikäisille nuorille jazzartisteille. Nyt 12 kerran Nõmmen Kulttuurikeskuksessa järjestetyssä kilpailussa oli tänä vuonna toisena kilpailusarjana kontrabasson soitto. Kilpailun arvostelussa kiinnitettiin erityistä huomiota teknilliseen ja taiteelliseen taitotasoon, henkilökohtaiseen esiintymistaitoon sekä tapaan tulkita ennalta sovittuja kappaleita.

Palkintoina parhaille oli luvassa esiintymistilaisuuksia Pori Jazzeilla, Turku Jazzeilla, Kaunas Jazzeilla, Rigas Ritmi -jazzfestivaalilla, Jazzkaaressa, Juu Jääb Jazzfestivaalilla, Oslo Jazzfestivaalilla, Jazz Voices –kilpailussa Liettuassa sekä Nardis Jazz Clubilla Istanbulissa, Turkissa. Tarkoitus on näin edesauttaa nuoria solisteja eteenpäin urallaan ja saamaan samalla kosketusta ja tuntumaa esiintymisestä ”isommilla areenoilla” sekä antaa mahdollisuuden luoda kontakteja kansainvälisellä tasolla muiden artistien kanssa.

Kuten aikaisempinakin vuosina kilpailijoita oli mukana Baltian maiden lisäksi myös Suomesta, Puolasta, Turkista, Norjasta ja Espanjasta. Solistien säestyksestä huolehti saksofonisti Siim Aimlan johtama Ensemble, missä soittivat Vladimir Vossotski, piano, Marti Tärn, basso ja Doug Hough, rummut.

Tuomariston suomalaisjäsenet vas. Kimmo Hyyppä. Jyrki Kangas ja Osku Rajala sekä Jazzrytmien toimittaja Jouko Kirstilä

Tuomariston suomalaisjäsenet vas. Kimmo Hyyppä. Jyrki Kangas ja Osku Rajala sekä Jazzrytmien toimittaja Jouko Kirstilä

Kansainvälinen 13 hengen tuomaristo koostui tunnetuista muusikoista, musiikinopettajista ja jazzvaikuttajista. Edustettuna olivat kaikki Baltian maat, Turkki, Suomi ja Norja. Suomea raadissa edustivat Osku Rajala (Jazzrytmit), Kimmo Hyyppä (Turku Jazz) ja Jyrki Kangas (Pori Jazz), joka toimi myös tuomariston puheenjohtajana.

Kilpailu jakaantui kolmelle päivälle, harjoitukset alkoivat torstaina ja perjantain harjoitusten jälkeen käytiin semifinaalivaihe, missä karsittiin lauantain finaaliin 4 parasta kummastakin sarjasta. Finaalin jälkeen pidettiin vielä lopetusjamit Von Glehni Pubissa, missä ns. ”kotiorkesterissa” soittivat Vladimir Võssotski (kosketinsoittimet), Aleksander Paal (saksofoni), Ara Yaralyan (kontrabasso) ja Mihhail Nikitin (rummut).

Semifinaalivaihe

Ensimmäiseen vaiheeseen oli kelpuutettu kahdeksan esiintyjää, yksi edustaja kustakin maasta, mistä ilmoittamisia oli saatu. Kilpailuun ilmoittautujien kesken oli suoritettu alkukarsinta aikaisemmin lähetettyjen demojen perusteella. Järjestäjämaata edusti kaksi laulajaa. Jokaisen kilpailijan piti esittää kaksi itse valitsemaansa kappaletta, joiden yhteinen pituus sai olla korkeintaan 10 minuuttia. Niiden tulisi olla myös lajeiltaan erilaisia, toinen rytmikäs ja toinen balladisävytteinen. Sen lisäksi kilpailijoiden piti valmistaa jo harjoitusvaiheessa säestävälle orkesterille nuotistoavaimet ja antaa ohjeet siitä miten hän on tarkoittanut kappaleet soitettavaksi.

Ainoana miespuolisena laulajana eestiläinen Kristjan Ilumäe aloitti kilpailun. Hän on opiskellut pianon soittoa Tallinnan Musiikkikoulussa ja yhtyeen johtamista Georg Ots Music -koulussa. Tällä hetkellä hän opiskelee jazzlaulua Viljandin Kulttuuri Akatemiassa. Kristjan tulkitsi tutut jazzstandardit, Softly As a Morning Sunrise ja I’m a Fool to Want You, perushyvällä tasolla. Jos hän olisi saanut esitykseensä nivottua tuhdimmin tunnetta ja väkevyyttä, niin se olisi saattanut viedä hänet finaaliin.

ruta-duduma-latvia

Rūta Dūduma

Katowicen Musiikkiakatemiasta loppututkinnon suorittanut Joanna Kucharczyk jatkoi lauluopintojaan vielä Tanskassa ja nykyään hän johtaa omaa jazzkvartettia. Horace Silverin St. Vitus Deuce ja hänen oma sävellyksensä More eivät mielestäni oikein hyvin toimineet. Jotenkin tuntui siltä, ettei hän löytänyt sitä syvyyttä, mitä oli hakemassa, mutta esitys riitti kuitenkin finaaliin.
Eestiläinen Linda Kanter tulee Sauen kaupungista ja opiskelee Georg Ots Music -musiikkikoulussa. Hän on mukana eri projektibändeissä ja kuuluu Häälemaa -nimiseen lauluryhmään. Hänen tulkitsemat laulut Here ja Why You Wanna Mess It All Up saattoivat olla hieman vaikeita tulkittavia hänen äänenkäytölleen eikä esitys riittänyt jatkoon.


Interaktiivisen tiedotussuunnittelijan opiskelija Deniz Taşar tulee Istanbulista. Laulajana hän edustaa monenlaisia suuntauksia rockista jazziin. Turkissa hän on osallistunut voittoisasti nuorten solistien laulukilpailuun. Hänen äänenkäyttönsä oli sellaista perusosaamistasoa eivätkä hänen laulamansa tunnetut jazzstandardit The Girl from Ipanema ja Love fo Sale  johdattaneet häntä finaaliin.

Latvialainen Rūta Dūduma tulee musiikillisesta perheestä ja on johtava laulaja funk-soul-pop musiikkia esittävässä yhtyeessä, joka on julkaissut viisi radiolevytystä. Rūta tuntui olevan varsinainen vauhtimimmi. Pirteä esitys jätti hieman hätäisen ja sekavan kuvan. Hänen laulamansa kappaleet, Secret Love ja Someone to Watch Over Me, liekehtivät korkealta ja kovaa hieman rockahtavaan tyyliin. Esitys tuntui kuitenkin olevan raadin mieleen, sillä hän sai tässä semifinaalivaiheessa korkeimmat pisteet mennen finaaliin.

Madridista kotoisin oleva laulaja Noa Lur on myös tanssija ja näyttelijä. Monipuolisena artistina hän johtaa myös omaa kvartettia ja on mukana muissa projekteissa. Rohkeat laulut Cry Me a River ja The Lady Is a Tramp toivat hyvin esille hänen taiteellisen esitystapansa ja esiintymiskykynsä. Noan rohkean korostunut ääni ei ollut ehkä aivan kauneinta, mutta hyvin svengaava esitystyyli, hyvä koreografia ja tulkintatapa kruunasivat esityksen ja veivät hänet varsin selkeästi neljän finalistin joukkoon.

Suomen edustaja Niina Kähönen

Suomea kilpailussa edusti tänä vuonna Niina Kähönen, jonka musikaalisuus havaittiin jo hyvin nuorella iällä. Hän on ehtinyt esiintyä jo monien tunnustettujen suomalaisten muusikoiden kanssa. Niinan valitsemat kappaleet Very Early ja There is No Greater Love olivat hyvin jazzpitoisia, mutta hitaat balladinomaiset kappaleet toistivat liian paljon toisiaan. Toinen kappalevalinta olisi pitänyt olla hieman rytmikkäämpi ja nopeampi tempoltaan. Niina omaa laaja-alaisen ja voimakkaan äänen, mikä ei valitettavasti tällä kertaa riittänyt finaaliin.

Liettuasta kotoisin oleva jazzlaulaja ja säveltäjä Veronika Čičinskaitė-Golovanova on ehtinyt nuoresta iästään huolimatta esiintyä jo monen tunnetun liettualaisen muusikon kanssa. Hän opiskelee kotimaassaan Academy for Music and Theatre -opinajossa tähtäimenään jazzlaulun loppututkinto. Vuonna 2010 hän opiskeli Saksassa ja osallistui Eestissä myös Bobby McFerrinin johdolla käytyihin opintoihin seuraavana vuonna. Hän on osallistunut myös aikaisemmin erilaisiin laulukilpailuihin voittaen palkintosijoja. Hänellä on oma kokoonpano “Veronika ChiChi Quartet”, jonka kanssa hän esiintyy eri jazzklubeilla ja festivaaleilla.  Pirteällä esitystyylillä ja olemuksella Veronika lauloi kappaleet Close Your Eyes ja No Matter What. Scat-laulun erinomainen osaaminen ja tulkinta hyvän esittämisen rinnalla veivät hänet varsin selkeästi neljän parhaan semifinalistin joukkoon.

Bassosarjan kilpailuun oli ilmeisen vaikea saada eri maista osallistujia, koska kilpailussa oli mukana loppujenlopuksi vain seitsemän osallistujaa, joista neljä edusti Eestiä. Muut kolme soittajaa tuli Latviasta, Norjasta ja Turkista. Suomesta ei yrityksistä huolimatta tuntunut löytyvän sopivaa edustajaa. Kaikilla kysytyillä oli tässä ajankohdassa muita kiireitä. Etukäteen käsityksenä oli, että kilpailu käytäisiin yksinomaan kontrabassolla, mutta kisassa oli mukana myös osuuksia sähköbassokitaralla, mikä tavallaan sekoitti ”pakkaa” varsin paljon. Soittimet eroavat toisistaan huomattavasti sekä soittotavassa että äänialassa.

Tarttolainen Raimond Mägi aloitti basistien osuuden sähköbassolla. Mägi on valmistunut Georg Ots Musiikkikoulusta ja on tällä hetkellä jatkamassa bassonsoiton opintojaan Estonian Academy of Music and Theatre -opistossa. Hän soitti kaksi omaa sävellystä, Võlujõgi ja Kulgemine, joista jälkimmäisen soolona. Kappaleiden modernista linjauksesta jäi päällimmäisenä mieleenhyvin rockvaikutteinen tunnelma ja esitys oli muutenkin jotenkin hapuilevaa.  Raimondin esitys ei riittänyt tällä kertaa jatkoon.

Latvialainen Reinis Ozolins on opiskellut sekä viulun- että kontrabassonsoittoa, mutta soittaa myös bassokitaraa. Hänellä on kokemusta monien eri musiikinlajien esittämisestä. Road to Perdition ja James olivat hänen valintansa esitetyille kappaleille. Soitto kulki varsin hallitusti ja mallikkaasti yhteen säestävän orkesterin kanssa, mutta solistinen osuus basson käsittelyssä ei ehkä erottunut riittävästi, vaan hän oli vain osa orkesteria. Hänelle ei myöskään auennut tie jatkoon.

Norjalainen Christian Meaas Svendsen on opiskellut erityisesti kontrabasson käyttöä improvisaation välineenä jazzmusiikissa ja on keskittynyt tällä hetkellä klassisen musiikin soittoon. Hän erottuikin muista varsin selvästi ohjelmiston erikoisuuden vuoksi. Kappaleet Very Early ja Aria Prefix M-, olivat modernia kokeilevaa tyyliä, maistuvan eläväistä ja monisäikeisen abstraktia esittämistä. Hän jatkoi finaaliin melkoisena suosikkina.

Heikko-Joseph Remmel opiskelee Tallinnan Musiikkikorkeakoulussa ja on ehtinyt esiintyä monien tunnettujen eestiläisen orkestereiden riveissä kuten Estonian Dream Big Band. Remmel aloitti kontrabassolla kappaleella Blue Note erittäin tyylikkäästi ja varmaotteisesti. Toisen kappaleen, Abend in Berlin, hän soitti 6-kielisellä sähköbassolla, mikä jäi hieman valjummaksi, mutta hän jatkaa kuitenkin selvästi neljän finalistin joukkoon.

martin-eero-koressaar

Martin-Eero Kõressaar oli illan ilmeikkäin esiintyjä


Siim Usin
on opiskellut samoissa kouluissa kuin Raimond Mägi ja esiintyy tällä hetkellä monissa eri projekteissa erilaisten musiikinlajien parissa. Hän käytti molemmissa kappaleissa sähköbassoa. Siim esitti balladin Nite Sprite duona pianistin kanssa ja toisessa kappaleessa, Palawel Park,  koko orkesteri oli mukana. Esitys ei oikein tuntunut kehittyvän millään tavalla eikä häntä valittu seuraavan päivän loppukilpailuun.

Neljäs eestiläinen kilpailussa oli Martin-Eero Kõressaar, joka aloitti musiikin opiskelun trumpetilla, tuuballa ja bassokitaralla. Tällä hetkellä on kehittää taitojaan kontrabasson soitossa Georg Ots Music School -koulussa. Hän esitti oman kappaleen, Holland, tavallaan David Hollandin kunniaksi, jonka musiikista hän sanoo pitävänsä erittäin paljon. Esitys olikin varsin reippaan eloisaa menoa, hyvä avaus. Myös toinen kappale That pianotrio -kokoonpanona soi nautittavasti ja näillä hän lunasti paikan finaaliin.

Viimeisenä basistina esiintyi turkkilainen Volkan Topakoglu, joka on aloittanut musiikinopintonsa pianolla ja sellolla, mutta aloitti myöhemmin kontrabasson ja sähköbasson soiton opiskelut. Hänen soittonsa oli hyvin perusvarmaa ja opeteltua. Darn That Dream ja Subconsciously kulkivat täyttä laukkaa tuhdin tahdikkaasti ja varmaotteisesti, mikä herätti yleisönkin reaktiot. Hän jatkoi finaaliin neljäntenä valittuna.

 

Takaisin