Afrobeat on kiertävä työkalu – ”Tribute to Art Blakey”

Kuvat: Maarit Kytöharju

04.11.2017 14:31


Tony Allen on juuri päättänyt konserttinsa Pakkahuoneella.

Mustan musiikin alkulähteet ovat Afrikassa, se on helposti ymmärrettävää. Orjien mukana se rantautui Amerikkaan, missä afrikkalaiset ottivat vaikutteita kaikesta kuulemastaan. Sitä kautta syntyi blues, jazz ja populaarimusiikin lajit. Niistä syntyneet levytykset löysivät tiensä myöhemmin takaisin Afrikkaan, missä ne saivat taas uusia vaikutteita.

Näiden siirtymätaipaleiden aallonharjalla on keikkunut vuosikymmeniä nyt jo kahdeksaakymmentä lähestyvä rumpali Tony Allen.  Nigeriassa 1940 syntynyt Allen on eräs afrobeat-musiikin pioneereista. Vuodesta 1964 asti Allen teki yhteistyötä Fela Kutin kanssa ja he perustivat yhdessä vuonna 1969 kuuluisan Africa ’70 -yhtyeen. Fela Kuti sanoi aikanaan, että ”Afrobeatia ei olisi olemassa ilman Tony Allenia”.

Sittemmin vuoteen 1984 saakka kotimaassaan Nigeriassa Lagos-yhtyeessään soittanut Allen muutti Eurooppaan. Asuttuaan aluksi Lontoossa hän siirtyi vuonna 1985 Pariisiin. Asuessaan vielä Lagosissa Art Blakeyn ja Max Roachin levytykset tekivät häneen suuren vaikutuksen ja tätä kautta hän viehättyi ensisijaisesti jazziin.

77-vuoden ikä ei paina veteraanirumpali Tony Allenia.

Tony Allen esiintyi Tampereella 9 vuotta sitten, silloin kuitenkin ihan eri miehistöllä kuin eilisessä perjantain Pakkahuoneen päätöskonsertissa, jolloin lavalla olivat Tonyn rinnalla Mathias Allamane, kontrabasso, Jean-Philippe Dary, piano, sekä kaksi saksofonistia Irving Acao, ja Remi Sciuto.

Art Blakey vietti paljon aikaa kierrellen 1940-luvun loppupuolella läntisessä Afrikassa tutkien alueen kulttuuria, uskontoa ja etenkin musiikkia rumpalin näkökulmasta. Afrikkalaisen musiikin ainekset korostuivat sittemmin hänen levytyksissä, kuten Orgy in Rhythm (1957), Holiday for Skins (1958) ja The African Beat (1962).

Tämän vuoden toukokuussa Allen julkaisi uuden albumin A Tribute To Art Blakey & The Jazz Messengers, missä tehdään kunniaa rumpalilegenda Art Blakeylle ja hänen Jazz Messengers -yhtyeelle. Levy sisältää Allenin sovituksia Blakeyn levytysten kautta ikimuistoisiksi standardeiksi muodostuneista kappaleista, kuten Moanin’, Night In Tunisia, Politely, The Drum Thunder Suite. Näiden ikivihreiden muistojen parissa herkuteltiin Tampereella Pakkahuoneen perjantai-illan toista tuntia kestäneessä viimeisessä konsertissa.

Esitys pyörähti käyntiin tukevasti Allenin komennuksessa. Kappaleet etenivät toinen toisensa perään ilman mitään erillistä esittelyä. Versiot olivat Allenin omia kertomuksia tutuiksi tulleista Blakeyn Jazz Messengers -kauden merkittävimmistä kappaleista. Blakeyhan ei juuri itse säveltänyt omaa tuotantoa, vaan kaikkein tunnetuimmat sävellykset olivat etupäässä hänen orkesterissa soittaneiden muusikoiden (mm. Benny Golson, Bobby Timmons, Bill Hardman, Lee Morgan) teoksia.

Illan esityksessä taisi olla yhteensä 7 tuttua ja vähemmän tuttua tai ainakin siltä kuulostanutta kappaletta. Niiden joukossa oli ainakin Dizzy Gillespien Night In Tunisia, Politely ja ehkä suuren yleisön tiedossa kaikkein tunnetuin Moanin’. Bobby Timmonsin bluesviritteisestä sävellyksestä Moanin’ tuli huippuhitti vuonna 1958, kun Blakey teki sopimuksen Blue Note levy-yhtiön kanssa ja kappale sai levyllä avausraidan paikan. Moanin’ saavutti niin suuren suosion julkisuudessa, että alkujaan omalla nimellä julkaistavaksi tarkoitetun LP:n nimi muutettiin tämän kappaleen mukaiseksi.

Koska mitään suoranaista tietoa esitetyistä kappaleista ei tullut ilmi, niin en tiedä olivatko kaikki kappaleet tätä Blakey -tuotanto vai olisi mukana saattanut olla joku Allenin syyskuussa ilmestyneeltä The Source -albumilta. Rakenteiltaan ne kaikesta huolimatta kuulostivat tuon aikakauden sävellyksiltä.

Allen kepitti ikäisekseen vielä varsin terhakkaasti kannujaan ja kävi yllättävän paljon keskinäistä keskustelua 36-vuotiaan ranskalaisen basisti Mathias Allamanen kanssa. Allamane tuntuikin olevan jäntevä kontrabasisti saadessaan ison roolin soitossa. Soolot kiertelivät perinteisen vanhan kaavan mukaan ja kaikilla oli omat hetkensä näyttää osaamistaan soolojen kautta. Pianisti Jean-Philippe Dary soitti flyygelin ohessa samanaikaisesti sähköpianoa ja jopa sai pienen roolin laulajana yhden kappaleen aikana. Tenorisaksofonia soittanut Irving Acao ja alttosaksofonisti Remi Sciuto puhalsivat soolo-osuutensa mallikkaasti ilman suurempia heittäytymisiä improvisaation puolelle.

Tampere Jazz Happening 2017, Pakkahuone, perjantai-ilta 3.11.2017
23.30 Tony Allen ”Tribute to Art Blakey” (NG/FR)

(Tony Allen – rummut, Mathias Allamane – kontrabasso, Jean-Philippe Dary – piano, Irving Acao – tenorisaksofoni, Remi Sciuto – alttosaksofoni)

Takaisin