Avantfuusio -haitarijazz yllätti ja kiehtoi

Kuvat: Olli Sulin

18.08.2015 15:32


Koutos - avanthaitarijazzia pohjoisen erämailta

Lauantai-iltana AURA lavalla meno jatkui nuorten soittajien esiinmarssilla. Jos Fifth Avenue oli nuorten muusikoiden kokoonpano, niin sitä oli myös muutaman vuoden vanha Koutus -nelikko. Lapista kotoisin olevan haitaristin Harri Kuusijärven vetämä Koutus oli melkoinen yllätys lavalla. Alkujaan yhdessä kitaristi Veikki Virkajärven ja lyömäsoittaja, Kuopion viimeinen viikinki, Tatu Rönkön kanssa triona aloittanut kokoonpano on laajentunut kvartetiksi, kun mukaan on tullut kontrabasisti Eero Tikkanen.

Harri Kuusijärvi on löytänyt haitarille uuden soundimaailman

Harri Kuusijärvi on löytänyt haitarille uuden soundimaailman

Harri Kuusijärvi näyttää löytäneen uudenlaisen elementin haitarinsoitosta hieman Kimmo Pohjosen tyyliin. Soittajia ei voida kuitenkaan suoraan verrata toisiinsa. Harri esiintyy ja soittaa haitaria myös aivan tavallisen perinteisen klassisen kamarijazzin tyyliin.

Koutus -projekti on kaikesta huolimatta jotain aivan muuta kuin perinteistä haitarimusiikkia. Haitarin erikoispiirteitä omavaltaisesti hakiessaan ja niitä jauhaessaan ja möyhentäessään Harri on luonut Koutukselle oman musiikillisen profiilin.

Lähestymistapa on todennäköisesti löytynyt Lapin luonnon erikoispiirteistä, kylmästä talvesta, kesäisistä hyttysistä, kauniista ruska-ajasta, erämaan autiudesta, vaarojen ja tuntureiden paljaista keroista.

 

Harri vääntää ja juoksuttaa poroja ja Eero työstää taustaa

Harri vääntää ja juoksuttaa poroja ja Eero työstää taustaa

Kun ympärillä on improvisoinnin osaavat, freejazzin ja poikkitaiteellisen musiikin piirissä jo kannuksia hankkineet soittajat, niin Koutus on heittäytynyt uusille jotoksille Lapin kairoissa.

Koutuksen musiikki on löytänyt oman tiensä avantgardistisen musiikin reuna-alueilta, missä se on saanut uusia muotoja ja elementtejä räväkän  jazzrockin rytmiin sekoittuessaan.

Vaikka en ollut tätä yhtyettä koskaan aikaisemmin livenä kuullut, niin jotain huhuja sen hurjasta vetovoimasta oli korviini kantautunut. Varsin vapaassa improvisaation kentässä leijaillut yhtye iskeytyi ennalta-arvaamattoman rehevästi ja järkähtämättömän voimallisesti uteliaana muurahaispesään sorkkimaan, työntäen sieltä onkalot auki ja muurahaiset pakosalle.

Tähän malliin Koutuksen soittama musiikki levittäytyi myös kuulijan korviin. Se avasi ”vaikkuröörit” apposen auki samalla jättäen kuulijan ihmetyksen valtaan. Mistä tämä tuli ja minne se meni!! Niin se on, paikoin jopa häkellyttävän vaikuttava soitto oli uudenlaista ja mieleenpainuvaa.

Yhtyeen viime vuonna ilmestynyt esikoisalbumi, Koutus, on saanut osakseen laajaa kansainvälistäkin huomiota. Mm. verkkomedia FAME:n kriitikko Mark S. Tucker kehaisi sitä sanomalla ”fucking good”. Joopa joo, voisiko sitä terhakkaammin ilmaista.

Kuten levykin, niin Turussa Koutus puhkaisi setin avauksella Introduction, mikä oli rauhaisa aloitus eikä vielä ennakoinut suurta häkellystä. Mama Come Home oli jo toista maata, missä äkkinäiset rytminvaihdokset pitivät kuulijan ajan hermolla, nopea vetäytyminen lähes minimalistisiin tunnelmiin ja äänen toistoon vei taas toiseen ääripäähän. Veikin kitaran yksittäisten sävelten haku muuttui hitaasti kiihdyttäen lopulta rajuun työstöön, mikä oli kuin huumaava piikki olisi nopeasti isketty pakaralihakseen. Räjähtävän kitarasoolon saattelemana tapahtui räväkkä pudotus tyhjiöön, mistä palattiin haitarin nokittamana takaisin kuin tykinsuusta ammuttuna.

Speedy oli vähän varhaisempaa tuotantoa Harrin kynästä, mutta seuraava February Ablivion oli Koutus – levyltä, minkä kappaleet olivat tehty Koutuksentien varrella 4 metrin lumikinoksessa ja 50 asteen pakkasessa. Katsotaan nyt sitten miltä tämä kuulostaa tässä helteessä, kertoi Harri. Lauantaina tosiaan oli jo Koulun pihalla suhteellisen lämmintä kahden tuulisen illan koleudessa palelleena eron kyllä huomasi.

Bändin syntysijoilla Pohjoisessa Koutuksessa poronajokilpailut ovat talvisia kilpailumuotoja. Niiden melskeistä seuranneena Harri oli saanut idean muuttaa kilpailun tiimellys musiikin muotoon. Reindeer Derby oli melkoista kiihdytysajoa, tiukkaa ravitaistoa, missä edettiin hyökkäysvaunun lailla painavasti ja röyhkeästi shamaanimaisen mystisen voiman puskemana. Se oli totista, oivallisen taiturimaista, haitarin rääkkäystä, karhennusta, rypistystä ja rahisuttelua, kitaran kiehtovaa vingutusta, basson armotonta runttausta, kannujen, pannujen ja kilkuttimien kiihtyvää kalistelua ja kolistelua.

Seuraavassa kappaleessa Eero taikoi tukevan soolon bassostaan Tatun myötäillessä ripeästi tahdittaen ja Eeron soolo jatkui. Tatun kapuloiden vilistäessä kevyen rauhattomasti rumpujen kalvoilla keppisulkeista Crash käynnistyi ja lähti velloen liikkeelle tahdittaen haitarin hidasta, mutta monisärmäistä äänien spektriä. Kohta sen jälkeen mentiinkin sataa metriä aika haipakkaa kymmenen pintaan, 100 Meters Dash. Lopuksi tuli lupa soittaa vielä yksi biisi, mikä oli levylläkin kuultava Fragile.

Haitari, hanuri, harmonikka tai miksi tahansa pirun palkeeksi sitä kutsuttaneenkaan tunnetaan kansanmusiikkisoittimena, minkä tahdittamana kansa juoksee kesälauantaisin lavoille tanssimaan. Koutuksen kyydissä on syytä ottaa toisenlainen asenne, silloin ei tanssijalka hötkyile jenkan ja polkan tahdissa, vaan silloin mennään mitään kaihtamatta avantgardisrockjazz -tunnelmasta toiseen, joten olkaa tarkkana.

 

 

Turku Jazz 2015, lauantai 15.8.2015
AURA Stage
19:30 Koutus

Takaisin
Translate »