Edith Södergranin runous uudesta näkökulmasta

Kuvat: Olli Sulin

14.07.2017 11:15


Anni Elifin Edith-kokoonpano hurmasi LähiTapiola-lavalla.

Turkkilais-ruotsalainen laulaja, säveltäjä ja multi-instrumentalisti Anni Elif Egecioglu on ehtinyt vaikuttaa Suomessa jo kymmenisen vuotta. Jazzyleisön tietoisuuteen Anni Elif nousi Elifantree -triokokoonpanosta, mikä herätti huomiota jo vuonna 2007 omintakeisella punkahtavan popia ja jazzia yhdistävällä musiikillaan. Yhtye toimii edelleen ja on ehtinyt julkaista viisi albumia, mutta sen jäsenillä on nykyään ohessa monia uusia huomiota herättäneitä projekteja käynnissä.

Anni Elif – Edith Södergranin runouden luomassa hurmoksessa

Tuorein näistä taitaa olla Anni Elifin sävellysproduktio Edith, minkä hän on luonut lyyrisen musiikin keinoin kunnioittaakseen suomenruotsalaisen Edith Södergranin lyhyeksi jäänyttä elämää nyt, kun Edithin syntymästä on kulunut 125 vuotta.

Olemme tottuneet kuulemaan Annin erikoista laulua ja ääneen käyttöä aivan eri näkökulmasta, mitä nyt saimme todistaa LähiTapiola-lavan ääressä keskiviikkoillansuussa.

Avauksessaan Anni Elif kertoi olevansa hirveän iloinen siitä, että on saanut tämän projektin valmiiksi, minkä tuloksena Edith -levy tulee julkiseen jakeluun perjantaina.

 

Juuri Ted Curson palkittu Pauli Lyytinen – tenorisaksofonin taituri.

Tämä konsertti oli samalla levyn julkaisukonsertti ja ensimmäinen tällä kokoonpanolla, missä soittivat Anni Elifin pitkäaikaiset soittokaverit, muutama päivä sitten Pori Jazzin vuoden 2017 Ted Curson -palkinnon saajaksi valittu Annin elämänkumppani saksofonisti Pauli Lyytinen ja pianisti Tuomas A. Turunen.

Nyt mukana oli kolmantena soittajana paljon nykyään Suomessa vaikuttava mm. Equally Stupid -triosta tuttu islantilaiskitaristi Sigurdur Rögnvaldsson.

”Tunnelma on huikea, kun levy on nyt saatu valmiiksi ja julkaistua”, totesi Anni yksikantaan.

”Aloituskappaleena kuultu Det Främmande Trädet oli ”melkein kuin suora kuvaus minun elämästä yksitoista vuotta sitten, kun tapasin Ruotsissa suomalaisen miehen, joka sitten toi minut tänne Suomeen”, kertoi Anni.

Siitä Anni jatkoi yhdellä hänen lempiteksteistä Edithin tuotannosta. Yli sata vuotta sitten kirjoitettu Stormen, on Annille erittäin ajankohtainen myös tänään.  Siinä kitaran ja efektien voimallinen aloitus loi heti jännitteistä odotusta tulevasta. Kärlek kertoi heti perään rakkauden merkityksestä ihmisen elämässä.

Seuraavan runon vaiheista Anni kertoi seuraavaa:

Tuomas A. Turunen asuu Ranskassa eikä siksi ole usein nähty vieras kotimaisilla lavoilla.

– Aloitin tämän projektin sävellystyön jo syksyllä 2015. Se oli aika rankka vuosi, sillä siihen liittyi myös lähipiirissäni kuolemaa. Tällöin Södergranin ja myös Karin Boyen runojen lukeminen antoi voimaa ja auttoi paljon. Siitä syntyi ajatus tehdä musiikkia näihin teksteihin.

– Näin tämä sävellystyö lähti liikkeelle ja sen äänitystyö saatiin valmiiksi viime syksynä. Nyt levy on julkaisuvalmis.

– Seuraavaksi esitämme kappaleen Landet Som Icke Är, mikä on ehkä yleisesti kaikkein tunnetuimpia Edith Södergranin kirjoittamista runoista.

Surusta kertoneen laulun jälkeen Anni lauloi yhden Karin Boyen runoon tehdyn sävellyksen, se oli ilmeisesti levyltäkin löytyvä Stjärnorna.

Sigurdur Rögnvaldsson kitara puhui myös Edithin henkeä.

– Näin hienona kesäpäivänä laulaessani näitä kappaleita tunteet ovat pinnassa. Kappaleet kertovat paljon kuolemasta. Kun kuolema on läsnä, niin pystyy myös arvostamaan elämää. Luulen, että seuraava kappale Smärtan pohdiskelee sitä, mikä on se onni, mitä ihmiset hakevat.

– Se on vaikeasti kuvailtavissa, onnella ei ole mitään konkreettista kuvaa eikä ajatuksia, tuskan kautta voimme tajuta sen mitä onni oikeastaan on. Sama on kuoleman ja elämän keskinäisen suhteen kanssa. Tämä on erittäin hieno runo, koen sen kahdeksi maailmaksi, ei tarvitse olla nuori tai vanha, vaan kokenut. Runo sisältää kahdenlaisia ajatuksia ja mielialoja.

Totta vie, Edith toi lauluillaan esille Anni Elifin taitavan laajan lauluskaalan. Koimme lavan ääressä täysin uudenlaisen tavan esittää lauluja kuin mihin olimme aikaisemin tottuneet. Se oli jotain täysin erilaista. Anni Elif oli paneutunut Edithin runolliseen kerrontaan taiteellisen mahtavilla tulkinnoilla.

Hänen laulunsa oli tunteikkaan pehmeää, haikeus ja eleginen surumielisyys suorastaan pursuivat esille hienonhienolla tavalla. Siitä tihkui nuoren naisen kokemuksista syntynyt onnellisuus, minkä hän toi julki esityksen aikana. Kaikki se luomisen paine tuntui purkautuvan esiin sensitiivisen sielukkaasti ja hänen äänen käyttö pursui sydäntä särkevää, jopa mahtipontista tunteen syvyyttä.

Esitykseen vallan erinomaisesti tehdystä sähköllä tehostetusta taustasta piti huolen Pauli, joka soitti tavanomaisen tenorisaksofonin lisäksi sähköistä EWI -puhallinta sekä toista sähköistä erikoisempaa omnichord musiikkisoitinta ja loihti esityksen tehosteita. Tuomas käytti myös efektejä pianon soiton ohessa ja Sigurdur löysi sähkökitarallaan voimakkaita lisänyansseja Annin laulun yhteyteen.

Esitys oli kaiken kaikkiaan mahtavan erilainen, totutusta kaavoista poikkeava, ja uusia musiikin alueita mallikkaasti luotaava. Taitavat instrumenttinsa osaajat näyttävät hallitseva suvereenisesti niin runouden kautta tehdyn musiikin kuin free jazzin, punkjazzin ja avantgardistisen esittämisen koukeroiset polut.

Eilen todistimme Lokkilavan konserttien päätteeksi Anni Elifin toisen taidonnäytteen näillä festivaaleilla Heikki Sarmanto Renewalin laulajana, mutta siitä enemmän myöhemmin, kunhan ehtii, sillä pari päivää on vielä täynnä hienoja esityksiä, joita pitää käydä seuraamassa. Tässä ihan itsekin herkistyy.

Ohimennen tässä yhteydessä voisi mainita, että Equally Stupid -yhtyeessä soittavat Pauli ja Sigurdur esiintyvät huomenna lauantaina LähiTapiola-lavalla klo 16.00. Kannattaa käydä kuuntelemassa, jos pitää hieman erikoisemmasta modernista nykypäivän jazzfuusiosta.

Pori Jazz 2017, jazzkatu, keskiviikko 12.7.2017
LähiTapiola-lava
18.00 Folktinget presenterar: Anni Elif – Edith Södergran

Takaisin