Kerava Jazz starttasi vauhdikkaasti

Kuvat: Osku Rajala, Soili Vauhkonen

27.05.2018 18:49


Special Edition

Kerava Jazz 2018 käynnistyi perjantaina suorastaan riehakkain tunnelmin ja suomalaisvoimin. Avausrytmit antoi pianisti Olli Ahvenlahden uusi kvartetti. Toinen yhtye oli rumpali Mika Kallion johtama tribuuttibändi Special Edition, joka tunnelmoi verevästi maestro Jack DeJohnetten sävelin.

Olli Ahvenlahti New Quartet

Perjantain avauskonsertin iloinen yllätys oli pianisti Olli Ahvenlahden New Quartet. Siinä nuorten muusikoiden kokemus liittoutui vielä vanhemman kokemuksen kanssa ja jälki oli kerrassaan mainiota. Tavallaan Ahvenlahden (68) osalta voi puhua paluusta juurilleen; olihan hän jo Eero Koivistoisenkvartetin keskeinen hahmo takavuosina.

Ahvenlahti on viime vuosina työskennellyt paljolti viihdemusiikin maailmassa (kuten koominen säestäjähahmo Vesa-Matti Loirinsketseissä). Ei ole syytä suhtautua häneen ennakkoluuloisesti pitkällisen viihdetyön vuoksi. Jazztaito on yhä tallella ja sormet notkeat. Hän teki kvartetillaan näyttävän ja kuuluvan paluun, suoraan suomalaisten jazzpianistien ykkösnimiin, minkä Keravan onnistunut keikkakin oivallisesti todisti.

Ahvenlahti ja Thinking, Whistling

Ahvenlahti oli suomalaisten jazzpianistien ykkösnyrkki 1970-luvulla; lukuisat omat yhtyeet, Love Records -levymerkin monet levyt, UMO Jazz Orchestra jne. Myöhemmin ura suuntautui yleismusiikin alueelle, mm. TV1:n kapellimestarin tehtäviin ja viihteeseen. Makuasia, mutta minusta hän pianistina yltää akustisella soittimella laadukkaampaan ilmaisuun kuin sähköpianolla; joka tapauksessa flyygeli oli Keravalla juuri se sytyttävä tekijä.

Ahvenlahden paluu jazzmusiikin pariin tapahtui 2017 We Jazz-kollektiivissa, joka julkaisi vastamuodostetun New Quartetin Thinking, Whistling-albumin. Sävellykset eivät niinkään kytkeydy johonkin tiettyyn genreen tai ajanjaksoon; klassinen perinnejazz soi koko ajan taustalla, mutta modernein ottein.

– Minulle jazzmusiikki on aina perustunut kolmeen tekijään: melodiaan, harmoniaan ja rytmiin, maestro Ahvenlahti sanoi levyn saatesanoissa.

Ahvenlahti kertoi tuolloin, että hänen opiskeluaikanaan Sibelius-Akatemiassa 1960-luvulla sävellysopintoihin kuului melodialinjojen laulaminen. Hän piti itselleen sopivampana viheltelyä. Niin tai näin, metodihan ei ole itsetarkoitus, ja hienoa jälkeä oli jälleen syntynyt.

Sopusointuista, keveästi kulkevaa pianismia oli jälleen ilo kuunnella. Sympaattisella tavalla sävelmällistä – ei siis sokeroitua tai keinotekoisen nostalgista – musiikkia oli ilahduttavaa kuulla kvartetin nuorehkojen miesten tulkitsemana.

New Quartetin toisena solistina oli saksofonisti Jussi Kannaste. Oivallinen valinta tähän konseptiin; Kannasten tunnelmallinen soittotyyli istuu erityisesti Ahvenlahden vaalimiin jazzballadeihin eheästi.

Kontrabasisti Ville Herralaja rumpali Ville Pynssiolivat myös erinomaisesti tavoittaneet maestron musiikilliset ajatukset ja komppi rullasi komeasti. Molemmat ovat tietysti muusikkoina jo lukuisissa yhtyeissä osoittaneet osaamisensa, mutta uusvanha kvartettimusa sai heidän ansiostaan tuoreen tulokulman.

Thinking, Whistlingon ehdottomasti tutustumisen ja hankkimisen arvoinen levy.

Tribute to Jack DeJohnette

Rumpalina maineensa luonut Jack DeJohnette on myös merkittävä säveltäjä ja pianisti. Hänen sävellyksiään Special Edition -kokoonpanolle on Suomessa yleisölle tarjoiltu mm. Tampere Jazz Happeningissä 1991. Sävellyksille on leimallista suoraviivainen ja hienostelematon groove ja erityisesti puhaltimien käyttö rytmisenä elementtinä.

Mika Kallio lautasella

Säveltäjänä hän edustaa selkeästi maanläheisempää linjaa kuin esimerkiksi moninaisissa ECM-levymerkin kokeilunhakuisissa produktioissa. Lyömäsoittajana hän on profiloinut itsensä koloristiksi: “I see myself as a colourist, not as a drummer per se… I tune my drums in such a way so that no matter what I play, whatever I hit on it is a melody and that makes me think differently, it makes me think more melodically.”

Mika Kallio olikin omaksunut hienosti esikuvansa lyömätekniikan, aina rumpujen oikeaoppista virittämistä myöten. Rumpalin keskeisyydestä huolimatta tarkoitus ei ole vedellä puolen tunnin mittaisia rumpusooloja.

DeJohnette on tuonut julki myös varauksettoman ihailunsa jazzin suurille nimille, kuten Duke Ellington,Herbie Hancock ja Eric Dolphy. Myös tämä tendenssi oli nyt aistittavissa konsertissa. Yksikään illan muusikoista ei ole meritoitunut bluesartisti, mutta DeJohnetten bluesdimension he saavuttivat vaivatta.

Omailmeisiä puhallinsovituksia ryyditti vitaalinen, ajoin suorastaan hurmoksellinen menohenki. Pianisti Ahmad Jamalin nimikkokappaleella tavoiteltiin jo riemastuttavia tivolihengen sfäärejä. Erityisesti encorena kuultuna Festival– biisillä soitto eteni vastustamattomalla svengillä, parhaiden sambakarnevaalien tapaan.

Vauhtia riitti muutenkin, mutta valikoima sisälsi annoksia myös DeJohnetten herkemmästä puolesta, ulottuen aina USA:n työlaulujen ja mustan väestönosan hengelliseen musiikkiin. Ellingtonin nimibiisi sisälsi lähes kaikki ulottuudet, aina marssimusiikista surusäveliin; hartaissa osissa kontrabasson jousi täydensi kauniisti sointikuvaa.

Special Editionin musiikkia varioi Keravalla tribuuttiyhtye, jonka muusikoiden taidot edustavat meikäläisittäin eliittiä. Yhtyeen saksofonistien Pauli Lyytisenja Mikko Innasensoittoa oli ihaileminen – välillä tuntui suorastaan mahdottomalta, että lavalla tosiaan on vain kaksi saksofonia, niin rikas ja täyteläinen oli sointi.

Saksofonien äänialoja vaihdellen sointiin saatiin vielä innostavaa variointia. Riehakkaissa numeroissakin aloitukset ja lopetukset olivat täsmällisiä, riffit kohdallaan ja melodian kuljetus tarkkaa. Modernistina tunnetun pianisti Alexi Tuomarilankontribuutio sointui myös hienosti originaalin Special Editionin tunnelmaan.

Teemojen käsittely luontui vaivattomasti myös kompilta, basisti Ville Herralaltaja Kalliolta itseltään. Mika Kalliota voi täydestä syystä luonnehtia lyömäsoitintaiteilijaksi, mutta hän pitää roolinsa myös bändimuusikkona ja komppivastaavana. Special Edition -tribuutissa rummuilla soittimena oli huomattavasti perinteisempi rooli kuin Mikan viimeaikojen projekteissa.

***

Kerava Jazz perjantai 25.5.2018 klo 19.00
Kerava-sali, Keuda-talo, Kerava

Olli Ahvenlahti New Quartet
Olli Ahvenlahti piano; Jussi Kannaste tenorisaksofoni; Ville Pynssi  rummut; Ville Herrala kontrabasso
(Kappaleet: Thinking, Whistling, Black Forest Air, A Piano Song, Minor Minor, Late Night, Miles Away, Say It Again)

Special Edition
Mika Kallio rummut; Mikko Innanen altto-, sopraano- ja baritonisaksofoni; Pauli Lyytinen sopraano- ja tenorisaksofoni; Ville Herrala kontrabasso; Alexi Tuomarila piano

 

 

 

Takaisin