Kurinalaisuuden kautta euforiseen hurmostilaan

Kuvat: Maarit Kytöharju

07.11.2017 00:44


Nik Bärtsch's Mobile liekeissä Pakkahuoneen lavalla.

Neljähenkinen sveitsiläinen Nik Bärtsch’s Mobile on hieman erikoislaatuisempi kokoonpano, minkä ohjelmisto koostuu Zürichistä kotoisin olevan yhtyeen johtajan ja pianistin Nik Bärtschin sävellystyötä. Hänelle musiikin ajatusmaailma on lähtökohtaisesti puhdas akustinen musiikki, mikä on täynnä yllättäviä käänteitä ja selkeästi erottuvia muodonmuutoksia. Ainekset löytyvät funkista, uudenlaisesta klassisesta musiikista ja yhtäältä japanilaisesta rituaalimusiikista, joista sulatellaan keskenään jännitteisen rohkea keitos.

Nik on itse ilmaissut ”kehittävänsä kiinteästi toisiinsa liittyviä kokonaisia musiikillisia käsitteitä rituaalisessa kehyksessä, missä musiikin olemus yhdistetään ympäröivän tilan mukaan useamman eri mediamuodon kokonaisuuteen”. Vaikeata ymmärtää, ainakin itselleni tämä ilmaisu ei avaudu oikeastaan missään muodossa. Mutta ei mitään, katsotaan mihin se johtaa.

Muistan, kun Nik Bärtsch vieraili 10 vuotta sitten Tampereella, silloin sähköisesti varautuneen Ronin -kvintetin kera. Kyse oli aika erikoisesta musiikillisesta rakennelmasta, mikä poikkesi selkeästi valtavirrasta.

Nik Bärtsch johti Mobilea tarkasti flyygelin takaa.

Silloin edettiin samuraihengessä ”Zen-funkin” parissa, minkä musiikillinen voima ladattiin kaupungin meluisasta ympäristöstä paljolti matemaattisilla sävelkuvioilla improvisaation keinoin päästellen minimalismista huumaavaan revittelyyn.

Lavalla olivat silloin Nikin ohella, matalaäänistä basso- ja kontrabassoklarinettia puhaltava Sha ja alusta asti Mobile -yhtyeen rumpalina toiminut Kaspar Rast. Nämä kolme muusikkoa olivat nytkin mukana Tampereen sunnuntaisen Pakkahuoneen päätöspäivän kolmen konsertin avauksessa. Mobilessa soitti lisäksi toinen viritettyjä lyömäsoittimia naputellut Nicolas Stocker. Näin ollen Mobile oli kokonaisuudessaan varsin poikkeavalaatuinen instrumentaatioltaan.

Kun Nik Bärtschin musiikkiin tutustuu lähemmin, niin voi huomata, että hänen tapansa luonnostella ja hioa musiikkiaan on laadultaan uniikkia ja omaperäistä. Se on jotensakin helposti tunnistettavaa, sen verran siinä on mukana sellaisia rakenteellisia muotoja ja aineksia mitä muilta ei löydy.

Vuonna 1997 perustettu akustisella pohjalla toimiva Mobile viettää tänä vuonna 20-vuotista taivaltaan ja sen tiimoilla yhtye julkaisi uuden albumin. Viime vuonna kahdeksasta Moduls -kappaleesta (29_14, 12, 18, 5, 60, 4, 44, 8_11) koostuvan Continuum -albumin nimi kuvaa varsin hyvin sen sisältöä.

Sha, Kaspar Rast ja Nicolas Stocker seurasivat hallitusti ohjeita.

Sunnuntai-iltapäivän konsertissa soitto eteni luontevasti katkeamattomana sarjana kuin yksi yhtenäinen kappale. Nik seurasi tarkasti muiden soittoa ja ohjaili pienillä ilmeillä ja kasvojen eleillä muille miten homma etenee.

Mobile kutoi hiljalleen kehittyvää, mielikuvia luovaa ja mentaalisesti vaikuttavaa polyrytmistä mattoa. Yhtenäisenä jatkumona jännite kasvoi yllättäviin mittoihin, muodostaen päämäärätietoisen kokonaisuuden. Valot olivat kiinteä osa esitystä ja toimivat oikea-aikaisesti nopeiden kiihdytysten ja rytmin suunnan muutoksiin reakoiden, kun tehtäväosio oli suoritettu loppuun.

Shan basso- ja kontrabassoklarinetin puhallus pysyi koko esityksen ajan maltillisena, mitään suuria irtiottoja ei tapahtunut, kuten on totuttu kuulemaan Roninin riveissä. Toisaalta tämä ei ole ollut Bärtschin tarkoituskaan, sillä Mobile liikkui hyvin klassisakustisella linjalla, missä eri vivahteet tulivat esille muilla elementeillä. Nicolas Stocker näytti olevan ilmiselvästi tämän päivän musiikki-ilmeeseen tottunut modernisti. Pyörittäessään tiivisti perkussiopalettiaan groove-pohjaisella intensiteetillä ja helistellessään rennon letkeällä tyylillä taustaa. Kasper Rast puolestaan keskittyi siihen oleelliseen, tanakkaan rytmin ylläpitoon. Hänellä oli käytössään myös erillinen iso rumpu, jota hän kumautteli aika ajoin hyvin maltilliseen tapaan saaden aikaan miellyttävän lisäefektin soittoon.

Mobilen musiikin tehokkuus koostui sävellettyjen kappaleiden tarkkuudesta ja siihen luonnollisen sopeutuvaisesti lisätyn improvisaation keskinäisestä saumattomuudesta. Varsinaisia vahvasti muusta soitosta erillään kulkevia soolo-osuuksia ei oikeastaan esiintynyt lainkaan. Liikkeellä ollessaan yhtye löysi oman alueellisen aitauksensa, missä klassinen ulottuvuus nytkähteli joustavasti. Mietiskelyn ja pohdinnan kautta löytyi laaja liikkumavara alati muuttuvassa rytmikentässä.

Tampere Jazz Happening 2017
5.11.2017 sunnuntai iltapäivä Pakkahuone
14.00 Nik Bärtsch’s Mobile (CH)
(Nik Bärtsch – piano, sävellykset, Sha – bassoklarinetti, kontrabassoklarinetti, Kaspar Rast – rummut ja muut lyömäsoittimet, Nicolas Stocker – rummut ja viritetyt lyömäsoittimet)

Takaisin