Monipuolinen jazzkattaus Forssassa

Kuvat: Olli Sulin

25.02.2014 15:09


Tyykijazzin nykyiset puuhamiehet Jarmo Julkunen (vas.) ja Sami Mattila.

Forssassa on jatsailtu Tyykijazzin merkeissä vuosittain keskitalvella Työväentalon musiikkisalissa vuodesta 1992 alkaen. Kaupunki on ollut osaltaan mukana tukemassa järjestelyitä erityisen järjestelytoimikunnan taustalla. Tyykijazzin järjestelykoneiston ”kantaisän”, kulttuuripersoona Pertti Munckin, siirryttyä sivuun 20-vuotisjuhlajazzien jälkeen vuonna 2011 Forssan jazzkansan keskuudessa heräsi huolestunut kysymys Tyykijazzin tulevaisuudesta.

Sielukkaan hurmaava Annika Cleo.

Sielukkaan hurmaava Annika Cleo.

Perinteikkään tapahtuman jatkuvuuden varmistamiseksi järjestelyjen vetovastuu siirtyi viime vuonna perustetulle, musiikkiin erikoistuneelle yhdistykselle, Forssan Kulttuuri-Axel ry:lle. Puheenjohtaja Sami Mattila kertoi yhdistyksen olevan nyt toista kertaa yksipäiväisen Tyykijazzin järjestelytehtävissä mukana.  Vuosi sitten tapahtuma onnistui hyvin ja paikalla oli noin 300 kuulijaa eli käytännössä musiikkisali oli täynnä. Tästä syntyi myös luottamus organisaation kyvystä järjestää tapahtuma tulevaisuudessakin.

Tyykijazz on artistien keskuudessa pidetty perinteikäs jazztapahtuma eikä tunnettujen hyvien soittajien kiinnitykset ole olleet minkäänlainen ongelma. Soittajien piirissä tahtotila tulla esiintymään on ollut hyvin korkealla, joten artistien valinta on järjestäjien puolesta ollut varsin helppoa, totesi Mattila.  Syksystä 2012 alkaen ohjelmiston suunnittelussa ja artistien valinnassa on ollut vahvasti mukana myös valtakunnallisen Taiteen edistämiskeskuksen Kanta- ja Päijät-Hämeen toimialueen hämeenlinnalainen läänintaiteilija Jarmo Julkunen. Hänet me tunnemme mm. hanuristi Veli Kujalan Pipoka -trion kitaristina ja luutun soittajana. Ohjelmiston koostumuksessa oli otettu huomioon käytettävissä olevan tilan soveltuvuus ja sen mukanaan tuomat musiikilliset vaateet ja haasteet.

Bändin "veturi" klarinetisti Birger Lindström.

Bändin ”veturi” klarinetisti Birger Lindström.

Yhdistyksen tavoitteena on pitää yllä Tyykijazzin jokavuotista perinnettä tuomalla Forssaan monipuolista musiikillista osaamista. Mielenkiintoa pyritään pitämään yllä tuottamalla jazzosaamista ”laajalla tyylisuuntien kirjolla”.  Ajatus on tarjota, vaihteleva, eri tyylisuunnista koostuva kokonaisuus, mikä miellyttäisi laajaa kuulijakuntaa ja toisi samalla myös runsaasti yleisöä paikalle, totesi Mattila. Julkunen painotti vielä, että tämän vuoden valintojen tuloksena saamme kuulla ilmeeltään varsin akustisen kamarijazzmausteisen konserttikokonaisuuden.

Julkunen sanoi leikkisästi, että ”jazzmuusikoilla menee niin hyvin”, että oli vaikeuksia sovitella päiviä, kun kaikilla tuntui olevan ”muuta menemistä”. Tuli jopa mieleen laajentaa tapahtumaa kaksipäiväiseksi.  Ensi vuonna Tyykijazz onkin päätetty järjestää viikkoa aikaisemmin, jotta vältyttäisiin hiihtolomaviikon mukanaan tuomat yhteensattumat lomamatkojen ja muiden aktiviteettien suhteen.

Jukka Järvelä hoivaili hilpeänä banjon kieliä.

Jukka Järvelä hoivaili hilpeänä banjon kieliä.

Lauantaina 22.2.2014 pidetty kolmen konsertin Tyykijazz -tapahtuma oli järjestyksessään 23. kerta. Virkeän rytmikäs avaus soitettiin jo päivällä, kun puolitoista tuntia kestäneellä ”lasten musapajalla” lapset olivat päässeet osallistumaan myös itse musiikin tekemiseen. Illalla ohjelmisto jatkui monipuolisen vaihtelevana tarjoten jazzin eri tyylilajeja alkuaikojen New Orleans -jazzia ragtimestä dixielandiin ja 1930- ja 1940-luvun gypsyjazzista modernimpaan ilmaisuun sekä uudelleen sovitettua jazziskelmää.  Jazzillan alkusävelistä ja roudaustauon aikaisesta musiikista vastasi aulabändinä toiminut Juhani Kähkösen johtamaa yhtye.

Perinnejazzia liukkaasti svengaten

Illan aloitti Birger’s Ragtime Band, joka on aika tuore traditionaalisen jazzmusiikin kokoonpano Suomessa. Yhtyeessä vaikuttavat soittajat omaavat kuitenkin vuosikymmenten kokemuksen perinteisen New Orleans -jazzin esittämisessä.  Yhtyettä ohjasti hallitun humoristisesti Ruotsissa parikymmentä vuotta rutinoitunut klarinetisti Birger Lindström, pianon koskettimilla hääri Robert de Godzinsky, banjon kieliä näppäili monista orkestereista tuttu Jukka Järvelä, kontrabassoa jumputti Jussi Sipilä ja rumpujen lisäksi, pyykkilaudalla taituroinut Sven-Erik Krogius.  Yhtyeen laulusolistina toimi Göteborgista kotoisin oleva Annika Cleo, joka on asunut Suomessa suurimman osan elämästään. Ruotsiin muuton jälkeen hän on kuitenkin nyt taas palannut Suomeen kaksi vuotta sitten.

Yhtye aloitti leppoisasti perinnejazzin alkujuurilta kappaleella Alexander´s Ragtime Band, jonka jälkeen Birger ihmetteli suunnattomasti, että näin paljon väkeä oli tullut heitä kuuntelemaan. ”Ei olisi uskonut, että olemme näin suosittuja.” Yhtye jatkoi hieman hitaammalla After You’ve Gone, jota seurasi rehevä gospel Lilly of The Walley.  ”Kunpa olisi meidänkin kirkoissa tällaista menoa, tuumasi Birger, niin kirkot olisivat varmaan täynnä”. Seuraavaksi lavalle tuli nautittavasti perinnejazzia tulkinnut Annika Cleo. On The Sunny Side Of The Street svengasi pehmeän rytmikkäästi ja yhtyeellä tuntui olevan hilpeän iloinen meininki. Jotta homma ei olisi mennyt aivan liian riehakkaaksi, palattiin hetkeksi takaisin hieman surullisemman laulun ja suomalaisuuden pariin, Kaunis On Luoksesi Kaipuu.  Birgerin oman sävellyksen Oh Wendell, Play Your Golden Horn, jälkeen Sven-Erik Krogius kävi pyykkituvalla ja tuli etualalle tulkitsemaan kappaleet I Found A New Baby ja Lime House Blues pyykkilaudalla rytmittäen muiden soittoa. Perinnejazzin osuus oli sopiva lopettaa kaikkien hyvin tuntemaan When the Saints Go Marching In.

Rehevää gypsy jazzia suomalaisittain

Gipsy jazzin tunnelma oli käsinkosketeltavan riemukasta Olli Soikkelin johtaman trion esityksessä.

Gipsy jazzin tunnelma oli käsinkosketeltavan riemukasta Olli Soikkelin johtaman trion esityksessä.

Nurmeksesta lähtöisin oleva nuori kitaristi Olli Soikkeli on todellinen kitaristilahjakkuus. Hänen johtama Gypsy Swing Unity -trio seikkaili Django Reinhardtin henkevän svengaavassa kuuman mustalaisjazzin pyörteissä. Soikkelin lisäksi yhtyeessä soitti toista kitara Tomi Kettunen ja kontrabasson varressa oli nuori mies suoraan Turusta, Teemu Åkerblom.

Olli Soikkelia ei ole näkynyt ja kuultu Suomessa kovin paljon viime aikoina, sillä hänen esiintymisensä ovat tapahtuneet suureksi osaksi ulkomailla. Hän on vaikuttanut ja viettänyt aikaa soittamisen merkeissä paljon Pohjois-Amerikassa. Tänä aikana hän on ehtinyt esiintyä käytännössä kaikilla USA:n suurimmilla ja merkittävimmillä Django festivaaleilla. Hän sanoi asuvansa vielä tämän kevään Helsingissä, mutta on siirtymässä heti kesän alussa ainakin kolmeksi vuodeksi Yhdysvaltoihin saatuaan artistiviisumin ja työluvan siellä. Kesän Amerikan kiertueen jälkeen häntä voi sitten kuulla New Yorkissa.  Hän on luvannut kuitenkin jatkaa kiertämistä myös Euroopassa Hot Club d’Europe -bändin kanssa yhdessä Paulus Schäferin ja Arnoud Van Den Bergin kanssa. Amerikassa uusi projektikokoonpano on Rhythm Future Quartet, jolta ilmestyy uusi levy nyt kevään aikana. Hän toivoo voivansa tuoda yhtyeen ensi vuoden keväällä myös Suomeen kiertueelle.

Gypsy Swing Unity -trion esitys oli raikkaan rentoa ja rytmikästä.

Gypsy Swing Unity -trion esitys oli raikkaan rentoa ja rytmikästä.

Vaikka yhtyeen musiikillinen pohja vyöryi raikkaasti ja rehevän rytmikkäästi perinteisen 1930- ja 1940-luvun aidossa Django -tunnelmassa parhaimmillaan, niin Olli oli valinnut ohjelmistoon kappaleita monelta taholta. My Blue Heaven, You’d Be So Nice To Come Home ja Cheek to Cheek edustivat amerikkalaista ajatonta standardilinjaa, kun taas Syysunelmia ja Moskovan Valot veivät ajatukset suomalais-slaavilaiseen melankoliseen haikeuteen. Ranskalaista hienostunutta eleganssia musettemaisuutta löytyi puolestaan balladissa Le Soir ja Bireli Lagrenen valssin tapaisessa Made In France -kappaleessa, johon Olli sanoi sovittaneensa mukaan omia erikoisia koukkujaan. Riehakasta rytmiikkaa kuultiin kappaleissa Rhythm Changes, Festival 48 ja Wait For Wesley.  Päätöksenä kuultiin iloisesti soljuva Josef Josef, minkä Laila ja Ritva Kinnunen tekivät suomalaisille tutuksi vuoden 1963 äänitteellään.  Kun yleisö vaati hurjasti taputtaen lisää, niin trion konserttiosuus oli hyvä lopettaa yhteen gypsy jazzin kantaisän Django Reinhardtin tunnetuimpaan sävellykseen Nuages.

Jazzbasilli tarttui

Herd Trio ja Aili Ikonen, "Jazzbasillin tartuttumat".

Herd Trio ja Aili Ikonen, ”Jazzbasillin tartuttumat”.

Vuodesta 2009 alkaen kasassa ollut vibrafonisti Panu Savolaisen luotsaama HERD trio on yksi suomalaisen jazzin nopeimmin pinnalle noussut yhtye. Viimeiset pari vuotta trio on ollut huimassa nousukiidossa eikä syyttä. Panu Savolainen tekee yhdessä kontrabasisti Mikko Pellisen ja rumpali Tuomas Timosen kanssa mielenkiintoista jazzmusiikkia, missä yhdistyy hyvä yhteispeli, jäntevä energisyys ja kamarijazzmainen klassisuus. Näillä ominaisuuksilla heidän esityksensä kiehtoo varmasti laajaa kuulijaryhmää ikään katsomatta.

Aili Ikonen hurmasi taas kerran yleisön aivan erinomaisella jazzlaulullaan.

Aili Ikonen hurmasi taas kerran yleisön aivan erinomaisella jazzlaulullaan.

Yhteistyö hurmaavan ja erinomaisen jazzlaulutaidon omaavan Aili Ikosen kanssa on tuottanut hienon produktion.  Jazzbasilli, sukelsi suomalaisen jazz-iskelmän kulta-aikaan 1950- ja 1960-luvun taitteeseen.  ”Kun kerran konsertin kuulin, kuuman kiehtovan, niin siitä saaneena tunsin kauniin tartunnan, kun nousi kuu ja kiihtyi lyönnit sydämen”.  Horace Silverin kappaleesta Preacher ja Laila Kinnusen tunnetuksi tekemä kappale sai Suomessa nimen Jazzbasilli. Kuten Aili asian ilmaisi, jazzbasilli on laadultaan äkäisesti tarttuvaa, siihen sairastuu, mutta se ei ole vaarallista.

Aloituksena Herd-trio soitti tällä kertaa Jazzbasillin instrumentaalisovituksena. Tämän jälkeen Aili astui lavalle ja liikkeelle lähdettiin reippaasti, Pojat -nimisen kappaleen viemänä, jonka Laila Kinnunen aikoinaan lauloi siskonsa Ritvan kanssa. Eino Hurmeen sävellys, Suomen ensimmäinen euroviisukappale vuonna 1961, Valoa Ikkunassa, sai Mikko Pellisen sovituksena uuden muodon, missä jazzin ominaispiirteet velloivat mukavasti.  Brita Koivunen teki aikoinaan vuonna 1956 tunnetuksi kappaleen Suklaasydän.

Panun ja Ailin duoesityksessä oli ajoittain suoranaista hurmosta mukana, kun kuunteli Ailin aivan erinomaista ”skattailua”. Lavalla oli tosiaan kaksi soitinta, vibrafoni ja Ailin laaja-alainen äänenkäyttö, mikä toi taiturimaisesti mukaan hämmentävän mielikuvan useammista eri soittimista.

Italialaisalkuperää oleva La Donna Riccia kääntyi myös aikoinaan Lailan laulamana suomeksi kappaleena ”Neidon Oikkuja”, nyt sen kuulimme uutena sovituksena Ailin esittämänä.  Päätöksenä oli mukaan otettu kappale Juha ”Junnu” Vainion ehtymättömistä sanaseikkailuista, Kotkan poikii Ilman Siipii.  Nelikkoa ei yleisö kuitenkaan päästänyt näin helpolla, vaan vaativat taputukset johdattelivat artistit uudestaan lavalle ja löytyihän sieltä vielä yksi kappale ”varastosta”, mikä ei paljon esittelyjä kaivannut. Konsertti saatiin päätökseen varsin erikoisella sovituksella kaikkien tuntemasta kappaleesta Puhelinlangat Laulaa.

Tyykijazz päättyi jameihin

Ne, joille illan hienon konsertin musiikkianti ei riittänyt, nousivat portaat yläkerran ravintolasaliin missä iltaa jatkettiin jameilla. Sinne olikin kokoontunut vankka joukko suomalaisen jazzin ”pelimiehiä”. Illan isäntinä nimittäin häärivät basisti Timo Hirvonen, rumpali Teppo Mäkynen ja saksofonisti Ville Vannemaa. Tuhdit ”jammailut” jatkuivat pitkälle aamun pikkutunneille, mutta tilaisuus jäi itselleni hieman huonolle kuuntelulle. Jouduin melko pian jättämään muut jammailemaan, sillä edessä oli vielä parin tunnin ajomatka yöbussilla takaisin kotiin Poriin.

Tyykijazz tapahtuman konsertti ohjelma

klo 19 Birger’s Ragtime Band & Annika Cleo,  jossa soittavat Birger Lindström klarinetti, Robi de Godzinsky piano, Jukka Järvelä banjo, Jussi Sipilä basso, Svenne Krogius rummut ja washboard.  Yhtyeen laulusolistina toimii Annika Cleo.

n. klo 20.00 Olli Soikkeli trio Gypsy Swing Unity, jossa soittavat Olli Soikkeli kitara, Tomi Kettunen kitara, sekä Teemu Åkerblom basso.

n. klo 21.00 HERD & Aili Ikonen, jossa ovat mukana Panu Savolainen vibrafoni, Mikko Pellinen basso, Tuomas Timonen rummut, sekä solistina Aili Ikonen.

Takaisin