Pori Jazzin päätöspäivänä muisteltiin Thelonius Monkia

Kuvat: Soili Vauhkonen

25.07.2017 09:19


Teemu Viinikainen Monkia muistellen.

Vielä viimeisenä festivaalipäivänä saatiin ilmaislavalla kuunnella jazzia aivan huikealla tasolla. Kolmen esityksen iltapäivän aloitti, voisin sanoa maailmanlaajuisestikin jazzkitaristien eliittiin lukeutuva, Teemu Viinikainen 100 years of Thelonius Monk -soolokonsertillaan. Thelonius Monkin syntymästä tulee kuluneeksi lokakuun 10. päivä tasan sata vuotta ja hänen musiikkinsa on ollut koko vuoden monissa ”prokkiksissa” esillä tämän vuoden aikana.

Bebopin isäksikin tituleerattu Monk oli omaperäinen persoona, joka sävelsi koukeroista ja osin jopa vaikeatajuista, mutta sitäkin yllättävämpää jazzmusiikkia.  Osasta niistä on syntynyt vahvoja jazzstandardeja, mitkä jatkavat hänen elämäntyötään todennäköisesti pitkälle tulevaisuuteenkin. Tähän sisältöön pureutui nyt Teemu Viinikainen omassa projektissaan, jota hän on esittänyt tämän vuoden aikana jo pari kertaan ja nyt siitä saatiin nauttia mukavassa kesäpäivässä Porissa.

Viinikainen aloitti kappaleella Reflections https://youtu.be/4m-1BU58SJY ja sitä seurasi Ask Me Now https://youtu.be/8JZ7Ws2ArXo.

– Vietämme nyt Pori Jazzin viimeistä päivää tämän vuoden osalta ja muistelemme Thelonius Monkia, jonka syntymästä tulee kuluneeksi 100 vuotta. Tähän yhteyteen voitaneen samanaikaisesti muistella toista legendaarista jazzmuusikkoa John Coltranea, jonka kuolemasta tulee tänä vuonna kuluneeksi 50 vuotta. Monk ja Coltrane tekivät paljon yhteistyötä ja itse asiassa Monk oli erittäin tärkeä opettaja ja merkittävä vaikuttaja Coltranelle. Seuraavaksi soitan kappaleen Pannonika https://youtu.be/Q8PHk1aA8Uo.

Lopuksi vielä trendikkäästi ”Mash Up” kaksi kappaletta päälleikkäin.

Pannonika oli omistettu New Yorkissa asuneelle rikkaalle paronittarelle, joka avusti köyhiä jazzmuusikoita tarjoten heille ruokaa ja majapaikkaa. Siitä Teemu jatkoi bluesilla, jolla oli niin vaikea nimi, ettei Teemu muistanut sitä itsekkään. ”Mutta ei blues nimeä tarvitse, se riittää, että siinä on se fiilis”, totesi Teemu. Seuraavaksi kuulimme sellaisen Monkin kappaleen, jonka Teemu kertoi opetelleensa ensimmäiseksi, Evidence https://youtu.be/qweSlfP6BtI.

– Soitan seuraavaksi pari hienoa balladia Ruby My Dear https://youtu.be/6liAgg4SN88 ja Monk´s Mood, mikä tulee nyt ensin https://youtu.be/A2gyzx90Fs4.

Näiden perään Teemu yhdisti vielä Monkin ja Coltranen kappaleessa Trinkle Tinkle https://youtu.be/k3Zf7S4fukI,

Monk ja Coltrane soittelivat tätä kappaletta yhdessä. ”Tämä on niitä hankalimpia sävellyksiä soittaa. Saas nähdä miten tässä käy”, sanoi Teemu

– Tämä olikin käytännössä viimeinen kappale, mutta minulla näyttäisi olevan vielä 7 minuutti tehokasta peliaikaa, niin päätän tämän osuuteni heti perään encorella, niin saatte rahoillenne vastiketta, koska soitan kaksi biisiä yhtä aikaa. Soitan Misterioso -nimisen teoksen https://youtu.be/7te1syRAYO0 pohjalle ja sen päälle voi hyvin soittaa Blue Monkin https://youtu.be/_40V2lcxM7k. Näiden kahden biisin yhdistelmällä, mikä nykypäivänä on trendikästä sanoa Mash Up, jätän teidät tänne Pori Jazzin hellään huomaan. Tulkaa vielä illalla Café Jazziin, sillä siellä on lisää Monkia luvassa Eero Koivistoisen bändin kera, missä itsekin olen mukana solistina Jukka Eskolan kanssa. Nähdään siellä vielä.

Teininuoret jazzin huumassa

Kun Teemu oli osuutensa hoitanut, niin iltapäivä jatkui monille ehkä hyvinkin yllättävällä tavalla, jos ei ollut kuullut mitään aikaisemmin teinipoikien duosta Milo & Moses. Näillä kahdella lukion kynnyksellä olevalla nuorukaisella, kitaristi Milo Mäkelällä ja rumpali Mooses Kuloniemellä, on kirkkaana mielessä tulevaisuudenvisio. Monenlaista musiikkia kuunneltuaan heidän mielestä instrumentaalijazz tuntui olevan se oikea ja paras musiikin laji, mikä sykähdytti eniten.  He aikovat tehdä jazzin soitosta ammatin, mutta koulu hoidetaan ensin kunnolla loppuun, ovat pojat kertoneet.

Milo Mäkelä

Musiikki on tarttunut molemmille verenperintönä luontevasti ja yhteinen sävel on löytynyt nopeasti. He ovat jo pienestä pitäen alkaneet harjoitella soittamista ja koulun ohessa Mooses käy musiikkiopintoja Sibelius-Akatemian nuoriso-osastolla ja Milo puolestaan on opiskellut useita vuosia kitaransoittoa eri musiikkiopistoissa ja konservatoriossa.

Jo tässä vaiheessa on oman musiikin kirjoittaminen mielessä. Mooses on ottanut pianon toiseksi soittimeksi ja tapailee sen avulla improvisoiden omaa sisältöä liveohjelmistoon.

Levysopimuskin näillä muusikkoperheiden vesoilla on jo taskussa ja debyyttialbumi julkaistiin viime vuoden syyskuussa.

Mooses Kuloniemi

LähiTapiola-lavalla livekokoonpano esiintyi triona, missä Miloa ja Moosesta muutaman vuoden vanhempi Jon Pettersson soitti kontrabassoa.

”Pojat” aloittivat Milon kappaleella Loose It ja siitä he jatkoivat rytmikkäällä lattarimeiningillä. Sitten kuljettiin ystävien kesken, Among Friends on kuulemma heidän syksyllä ilmestyvän uuden levyn nimikkoraita.

Sen jälkeen Wes Montgomeryn Four On Six https://youtu.be/X8Ooy2mzrRk kulki kolmikon käsissä letkeän pehmeästi kuin konsanaan aikanaan Wesin tulkitsemana.

Seuraavaksi trio soitti Mooseksen sävellyksen, mistä hän kertoi oman tarinansa koulusta:

Jon Pettersson

– Oltiin matikantunnilla, kun pari luokkatoveria huomasi, että minulla on hieman kulmikas leuka, kuten näkyy. Kaverit päättivät sitten mitata sen kulman kolmioviivaimella. Kulma oli tasan 130 astetta. Siitä syntyi seuraavaksi soitetun kappaleen nimi Haunting 130 Degrees.

Tämän jälkeen trio soitti yhden balladin nimeltä East Helsinki Ballad, mikä oli nimensä mukaisesti Itä-Helsingistä kertova laulu. Mooseksen JE!-kappaletta seurasi toinen hänen sävellys Ten Commandments of Moses, eli Mooseksen kymmenen käskyä ja sen perään kuultiin Milon sävellys Little 2.

Hieman lennokkaampi oli sen jälkeinen Headache, missä Mooses laittoi taiturimaisesti kannut kolisemaan, ei aggressiivisesti, vaan taiteellisesti soittaen kuten jazzrumpalin kuuluukin, eikä rockrumpaleille tyypillisesti takovalla piiskauksella.

Toinen cover-kappale setissä oli Miles Davisin Freddy Freeloader https://youtu.be/RPfFhfSuUZ4, johon sovituksen oli tehnyt trion kontrabasisti Jon Pettersson. Setti päättyi Milon sävellykseen, minkä nimi jäi minulle valitettavasti epäselväksi.

Nuorten soitossa oli sellaista rehevää tuoreutta ja rentoa meininkiä, mikä oli suorastaan ammattimaisen tuntuista.  Toki pientä jännitettä oli ilmassa, mutta ei se mikään ihme ole näin nuorille soittajille. Kun varmuutta tulee lisää, jännitys laukeaa sitä myöten. Kyseessä oli kuitenkin triolle kova juttu esiintyä isolla jazzfestivaalilla yleisölle, mikä ymmärtää jazzmusiikin arvon. Vaikka kyseessä oli ns. ilmaiskonserttilava, niin se oli hyvä näytön paikka isomman yleisön edessä. Osaaminen oli jo nyt sen verran korkeatasoista, että näillä taidoilla voi aivan hyvin nousta vaikka Lokkilavalle esiintymään ensi vuonna.

Pori Jazz 2017, jazzkatu, sunnuntai 16.7.2017
LähiTapiola-lava
14.00 Teemu Viinikainen solo: 100 years of Thelonius Monk
16.00 Milo & Mooses

Takaisin