Raahessa huikeaa rytmitulitusta

Kuvat: Olli Sulin

07.08.2017 16:24


Orchestra Nazionale della Luna

Raahen Rantajatsien lauantainen pääkonsertti ja päivä kokonaisuudessaan oli ravistelevaa rytmijuhlaa, tiivistä minimalismia ja DJ -musaa. Energinen Senegal Drums otti yleisönsä miten tahtoi, ja virolainen Maarja Nuut toi soolonumerollaan elegantin vivahteen muutoin yhtyevetoiseen tapahtumaan.

Saksofonisti Jone Takamäen ja rumpali Markku Ounaskarin mainio duo konsertoi perjantain Pyhäjoen kirjastokeikan lisäksi myös lauantaina Iso-Kraaselin saaristokeikalla. Ruiskuhuoneen DJ -sessiot tuntuivat kokonaisuudesta jossain määrin irrallisilta; ne ovat ulkoilmatilaisuuksissa yleensäkin melko värittömiä, yleisön ajautuessa tauoilla jokseenkin tarkkaamattomaan tilaan ja keskittyessä seurusteluun. Festivaalin keskeinen tavoite – jazzin rajamaiden tutkimus ja nykyjazzin dialogi perinnemusiikkien kanssa – kuitenkin tavoitettiin hienosti.

Snegali Drums ja vieraileva solisti

Senegalin rummut villitsivät

Senegal Drums on neljän lyömäsoittajan tiukka rytmiryhmä, jossa pääosaa näyttelee tama (”puhuva rumpu” – sointi ja ääniala siis ovat muutettavissa). Taman mestarillinen soittaja Yamar Thiam oli lisäksi mitä hauskin showmies ja hän viihdytti raahelaisyleisöä afrikkalaisten tanssien keinoin; laulunumerot kävivät vuoropuhelua puhuvan rummunkin kanssa. Thiam on jo kokenut Suomen tuntija; hän aloitti kitaristi Hasse Wallin Asamaan ja Afro Line -kuvioissa jo 80-luvulla.

Afrokuubalainen musiikki – johon mm. Santana voitaneen kytkeä – on ilmeisesti muokannut kuulijoiden sävelkorvaa lähinnä puhtaiden duurien ja mollien suuntaan. Afrikkalainen, ja ehkä juuri senegalilainen musiikki, noudattaa kuitenkin toisenlaisia asteikkoja, jotka muistuttavat meikäläisittäin lähinnä kirkkosävellajeja.

Polyrytmiikka ja vaikeat jaot tekevät esityksistä myös rytmisesti komplekseja, mutta erinomainen senegalilaistrio piti vaikeat rytmikoukut hallinnassaan, antaen Thiamille back-up -tukea ja runsaasti soolotilaa.

Krakatau oli iskussaan

Suomalainen Krakatau kunnostautui

Kitaristi Raoul Björkenheimin kasaama Krakatau herätti huomiota senegalilaisten kanssa jo viimevuotisilla Tampere Jazz Happenig’illa. Yhtyetasolla kaksi bändiä toimi erittäin hyvin, mutta Raoul soittaa niin kummallisia skaaloja ja eriskummaisin soundein, että kuulija on aika ajoin ymmällään, mikä on homman tarkoitus ja idea.

Siis olettaen sellaisen lopulta löytyvän, mistä ei useinkaan voi hänen suhteensa olla aivan varma. Hasse Walli toteutti aivan samoja yhtye-eksperimenttejä ja syväsukelluksia senegalilaiseen perinteeseen – sillä erolla, että Hassen soitossa oli säveltä enemmän.

Raoul intoutui ottamaan huilunkin esiin, kesken hienosti soittaneen Jone Takamäen hienon saksofonisoolon, mikä lähestyi jo katastrofaalisia mittoja. Free -pohjalta tapahtuva kahden puhaltimen improvisointi ei voi kuin epäonnistua. Tosin nuoren Bob Dylanin huuliharpunsoiton ohje saattoi olla, että kun vain aikansa jaksaa puhaltaa, joku ääni menee väkisinkin keskenään oikein.

Raoul Björkenheim

Näin ei käynyt Rantajatseissa ja Raoul tajusi onneksi ajoissa pistää huilunsa pois. Muitakin, vähempimerkityksellisiä kummallisuuksia saattoi todeta, mutta nyt tämä juttu on saamassa liian negatiivisen sävyn, joten tarkasteltakoon asian valoisampaa puolta.

Krakatau voimissaan

Raoulin vahvuus nimittäin ei ole huilunsoitossa ja vielä vähemmän kitarassa, vaan erilaisissa kokeiluissa ja bändien kokoojana. Ehkä hän toistaa vanhan oppi-isänsä, Martti Edw. Vesalan, metodeja originaalin Sound & Fury -ajoilta, ja oikeat kemiat useinkin löytyvät, kuten nyt. Sulauttamisissa, integroinnissa ja bändiliiderin vakanssissa on hänen tärkein lisäarvonsa, sen Krakatau jälleen todisti.

Krakataun rumpali Ilmari Heikinheimo heitti ensimmäisen, ammattimaisen jazzkeikkansa saksofonisti Esa Pietilän kokoonpanossa jo 16-vuotiaana. Sen jälkeen kaikki on ollutkin yhtä menestystarinaa. Hänen ilmiömäistä tarkkuuttaan, dynaamisuuttaan ja persoonallista jakotapaansa on käytetty mm. Pepa Päivisen, Ulf Krokforsin ja Antti Hytin johtamissa yhtyeissä, vain muutamia mainiten vaikuttavasta CV:stä.

Eero Tikkanen tuli yleisön tietoisuuteen riemastuttavassa Mopo-triossa ja hän on vaikuttanut monissa muissakin yhtyeissä Krakataun lisäksi. Nyt hän soitti hieman myös bassokitaraa, joka suoraan sanoen olisi sopinutkin paremmin useimpiin esityskappaleisiin. Komppiyhteistyö oli täsmällistä ja jo itsessään nautinnollista, ja sen täydellisti Takamäki loistokkaalla sooloilullaan.

Vaikea sanoa, mikä tässä musiikillisesti onnistuneessa sessiossa lopulta oli ”kulttuurien välistä viestintää”. Näitä etikettejä on helppo toistella, mutta käytäntö on arkisempaa. Krakatau hoiti luotettavasti säestystehtävänsä ja senegalilaiset sooloilivat ”puhuvalla rummulla” ja muilla lyömäsoittimilla – ja niin kai sen pitääkin olla. Heikinheimo soitti keskittyneesti, lähes selin afrikkalaisiin, eikä Tikkanenkaan heidän kanssaan lavalla erityisemmin kommunikoinut. Mutta näin syntyy eheää, ammattimaista jälkeä, joka kestää musiikillisesti kriittisenkin tarkastelun. Vaikuttava kokemus, ja yleisön vastaanotto oli lämmin.

Kari Ikonen luotsasi kuun orkesteriaan

Kuun lumoissa

Pianisti-moogisti Kari Ikonen toi Raaheen kansainvälisen ”kuuorkesterinsa” Orchestra Nazionale della Luna, jota hän johti yhdessä saksofonisti-huilisti Manuel Hermian kanssa. Ilmeikäs ja suorastaan riehakas ryhmä soitti teatterin ulkoilmalavalla, enkä osaa kuvitella parempaa tapaa viettää kaunista kesälauantaita. Täynnä yllätyksiä ja aavistamattomia käännöksiä oleva musiikki hurmasi yleisön, sanoakseni vähimmän mahdollisen. Karin omalaatuista huumoria edustanevat Anastasia anastaa sian ja Itämerenque.

Taitavat rakennelmat, erinomainen kommunikaatio soittajien välillä ja virtuoositason taito – Karin trion keskeiset elementit toimivat erinomaisesti kuuorkesterillakin. Hälyäänien käytöstä en ehkä antaisi aivan yhtä monta pistettä, vaikka sekin ylitti kirkkaasti useimpien free jazz -yhtyeiden efektit, ja Kari on moogin salat tunteva ammattilainen. Välillä tunnelma yltyi lähes ”heavy free jazz” tasolle, mistä tietenkin saa aina lisäpisteitä.

Hermian sympaattista bansouria olisi mielellään kuullut enemmänkin. Kuuorkesterin rytmikaksikko, rumpali Teun Verbruggen ja kontrabasisti Sebastien Boisseau vei kirkkaasti tämänkertaisten Rantajatsien ansion parhaana rytmisektiona. Yhtenäinen rytmikäsitys, niin tietoisella kuin vaistonvaraisellakin tasolla, kuljetti ryhmän tuotosta kauniisti ja svengin ylläpitäen.

Luna 17B on saanut inspiraation Viktor Pelevin kirjasta Luna 17 (Луна-17), jossa aiheena on ex-Neuvostoliiton avaruusohjelmaan kuulunut miehittämätön kuulento Sateiden mereen. Toteutus sekakuoron kanssa sisälsi absurdin joukkokohtauksen, joka toi mieleen jonkun Bunuellin tai Pasolinin surrealistisen elokuvan. Raahen laulu – kuoro veti osuutensa kuin ei olisi ikinä muuta tehnytkään – Suomen paras free jazz -sekakuoro, ilman muuta, ja toimii toivottavasti innoittajana muillekin kuoroille.

Maarja Nuut tenhosi kuulijat

Pieni ja hento ote

Virolainen Maarja Nuut oli yksi Rantajatsien yllättäjistä; soolona esiintynyt Nuut lauloi ja soitti useitakin instrumentteja, erityisesti viulua ja käytti taustoinaan erilaisia luuppeja. Lisäksi hän tanssi musiikkinsa tahdissa.

Kuulostaa paljolta yhden ihmisen aikaansaannoksiksi – Nuut ei tavoittele virtuositeettia oikeastaan millään mainituista alueista, ja hyvä niin. Hänen hentoinen lauluäänensä sopii juuri tähän tyylilajiin ja vain siihen.

Uuskansanmusiikin hyödyntäminen kytkee hänet luontevasti osaksi postmodernia etnoa. Hyvin tenhoavaa ja vaikuttavaa, joskin kansanmusiikille tyypillinen toistonomaisuus tosin on pienenä rasitteena, kun innostavaan purkuun ei ylletäkään. Maarja kuitenkin kokosi voimansa loppupaisutukseen, pyrkimättä katarttiseen kliimaksiin – hieman samoin kuin ranskalainen Ekova -kollektiivi Jazz Happeningissä 2002.

Täytyy nostaa hattua esiintyjän rohkeudelle; Maarja todella pani itsensä peliin, yksin ja vähän kuin eksyksissä isolla estradilla.

*                    *                    *

Charles Gil sympaattinen johtaja ja osaaja

Paljon mieltä kohottavia kokemuksia siis mahtui Raahen viikonloppuun. Festaripomo Charles Gilin ote pitää ammatillisesti ja hän on myös sosiaalisesti taitava ja viitseliäs, auttaen mediaa kaikin tavoin. Muistan, miten hänen edeltäjänsä sanoi minulle portilla ”terve” ja siinä oli se kommunikaatio ja informaatio.

Nyt Rantajatseilla kuitenkin menee hyvin ja miellyttävää oli myös havaita work shop -koulutuksen innostavan lahjakkaita nuoria mukaan. Nuorten musikanttien jammailu teatterin kesälavalla Raoul Björkenheimin johdolla oli rohkaisevaa ja innostavaa ja he saivat maestronkin soittamaan lähes yhtä hyvin kuin he itse.

Ja ensi vuonna on sitten Rantajatsien 30. kerta ja juhlavuosi, joten merkitään ajankohta jo nyt kalentereihin, eli seuraavat juhlat 26.–28.7.2018.

 

Raahen Rantajatsit, lauantai 29.7.2017

Iso-Kraaselin saari
Jone Takamäki & Markku Ounaskari 
Raahen Teatteri
Senegal Drums, konsertti kaikenikäisille  
Raahen Teatterin kesälava
Rantajatsien Workhsop Band + Raoul Björkenheim
Orchestra Nazionale della Luna + Raahen Laulu
Ruiskuhuone
Maarja Nuut
Rantajatsit DJ
Krakatau & Senegal Drums
jamit: isännöi Kari Ikonen Trio

Takaisin