Saksofonistista laulajaksi

Kuvat: Olli Sulin

12.07.2017 11:59


Linear John taustayhtyeineen LähiTapiola-lavalla.

Kun Pori Jazzin ohjelmistosta tuli esille nimi Linear John, jäin ihmettelemään, mikä ihmeen porukka tämä on. En ollut aikaisemmin kuullut tästä nimestä mitään, mutta siitä huolimatta arvelin sen olevan jokin uusi suomalainen kokoonpano. Taustalta paljastui yllättäen nimi Markus Holkko. Suurempi yllätys oli kuitenkin, että hän oli siirtynyt laulajaksi ja vieläpä populääripuolelle.

Saksofonisti Markus Holkko on jo pitkään vaikuttanut suomalaisen jazzin saralla eri yhtyeissä ja eri projekteissa, mutta hän on kaikesta huolimatta jäänyt jotenkin etäiseksi hahmoksi. Kun U-Street All Stars ponnahti pinnalle 2000-luvun alussa, yhtyeen alttosaksofonisti Markus Holkon erinomaiseen soittotyyliin ja tulkintoihin tuli kiinnitettyä heti huomiota. Yhtye voitti perustamisensa jälkeen seuraavan vuoden 2001 kesällä selkeästi kaikin tuomariäänin Espanjassa Getxon jazzbändikisan. Samassa yhteydessä Markus Holkko ”pokkasi” yleisön solistisuosikki-tittelin.

Vauhtiin mukaan kehottaa taputuksillaan Linear John.

Hän ei ole kuitenkaan keikkaillut kovin aktiivisesti vuosien saatossa. Aika-ajoin häneltä on tupsahtanut hienoja omia projekteja bändien ehdoilla laajalti rytmimusiikin saralla niin jazz-, funk- kuin groove-musiikin parissa, mutta sitten on taas ollut hiljaiseloa.  Jo 1990-luvulla hänellä oli merkittävä rooli hieman rokahtavan funklaulumusiikin yhtyeissä Groove Convention ja Eternal Erection. Hän kokosi musiikin maisteritutkinnon A-tutkintokonserttia varten kvartetin 2004, mikä on jatkanut toimintaansa ja julkaissut kaksi albumiakin, viimeisimmän From Circuits, With Love vuonna 2010. Sen jälkeen syntyi kitaristi Aki Haaralan kanssa perustettu tiukka groove-yhtye Lightboxer, mikä on ollut tosi herkullista kuunneltavaa.

Rumban 2.11.2016 haastattelussa Markus kiteytti oman ajatuksensa Linear Johnista seuraavasti:

”Jos olisin tehnyt soololevyn Markus Holkko -nimellä, se olisi varmaan ollut jazzia. Mutta Linear Johnissa olen viimein pystynyt yhdistämään monta asiaa mistä pidän: jazz, pop, klassinen, proge, punk ja elektroninen musa, avantgardistisuus ja provokatiivisuus. Tyyli tuli luonnollisesti kun mietin, että mitä tämä hahmo haluaisi laulaa. Levyllä on ehkä tyylien sekamelska, mutta hahmo pitää sitä kasassa. Yhteinen nimittäjä on pop. Halusin myös tehdä likaisen ja vähän sekavankin kuuloisen levyn. Nykyään levyt kuulostavat aika kliinisiltä. Minun täydellisyys on täynnä virheitä.”

Päivä oli muuttunut pilviseksi ja sateen vaara oli ilmiselvä. Ennen esityksen alkua alkoikin sitten ripsahdella vettä, mikä tietenkin vaikutti paikalle saapuneen yleisön määrään, mikä oli kokoontunut LähiTapiola-lavan ympäristöön.

Linear John julkaisi 11 kappaleen debyyttialbuminsa Hits with a Twist viime vuoden syyskuussa ja sen sisältämistä kappaleista muotoutui tiistai-iltapäivän konsertin kokonaisuus. Mm. kappaleet Physically Involved, A Night On The Town, The Very Roots Of Ups & Downs, Travelling Man, Any Which Way To Go, Do You See What I see, Plates, Meanings In The Air, Girl I Think About You All The Time rävähtivät liikkeelle peräkanaa, käytännössä ilman taukoja ja turhia puheita.

Kappaleet tuntuivat olevan tahallisen ärsyttäviä, mutta omalla tavallaan samalla mukaansatempaavan kiinnostavia, valtavirrasta poikkeavia, veräjiä avaavia, ehkä juuri sellaisia, mitä Linear John on levyllään pyrkinyt hakemaan ja löytämään. Niistä löytyi kaikesta huolimatta selkeä perinteitä kunnioittava linjaus.

Linear John loihti omalla esitystyylillään omaperäistä äänien kirjoa, vaikka musiikki sinällään, voisi jopa sanoa, olevan tutulla ja turvallisella linjalla jostain 60- ja 70-luvun progepiireistä repäistyä. Esityksessä oltiin tekemässä matkaa, kuten hän ohimennen sanoi keikan aikana. Itselleni tuli mieleen vertaus J.J Caleen sekä musiikillisesti että tavasta elää kiertolaiselämää huijareiden maailmassa. Siltä se tuntui, oltiin kaiken aikaa liikkeellä päämäärättömästi jonnekin, ilman selkeätä reititystä, mutta tarkoituksellisesti.

Linear John soitti itse laulun ohessa syntetisaattoria ja baritonisaksofonia, mutta taustayhtyeenä soittaneesta kolmikosta ei kerrottu mitään, oliko sekin tarkoituksellista, en tiedä. En myöskään löytänyt kaikessa festarikiireessä hänen levyllään tai keikoillaan ainakin osin toimineesta The Raising Eyebrows yhtyeestä mitään tarkempaa tietoa. Kitaraa soitti kuitenkin Tuomo Dahlbom, jonka satuin tunnistamaan aikaisemmilta keikoilta. Loppujen lopuksi sain tiedoksi, että rumpusetin takana oli Teemu Mustonen, mutta sähköbassoa soittaneen muusikon nimi ei ole selvinnyt minulle.

Linear John on erinomainen saksofonisti, se oli tiedossa jo 15 vuoden takaa. Kun en ollut kuullut hänen soittoaan viimeksi kuin joskus Lightboxerin keikalla, niin nyt siihen saatiin vahvistusta esityksen aikana ja se vahvistui entisestään tuntia myöhemmin, kun lavalla oli Markus Holkko alttosaksofoneineen.  ”Minun täydellisyys on täynnä virheitä”, on rohkeasti sanottu mieheltä, jolla on taitoja ja ideoita tehdä sitä mitä haluaa omaperäisesti, sanokoon kuka mitä tahansa.

Minua viehätti esityksessä Linear Johin falski laulutyyli, mikä oli varmasti ihan ajatuksella tehty ja musiikin omanlainen retrohenkinen rytminen räväkkyys, silottelemattomuus ja särmäinen rosoisuus. Olen aikaisemminkin tuonut julki sen, ettei kaiken musiikin, varsinkaan rytmimusiikin, tarvitse olla kliinisen puhdasta ja täysin oikein nuottien mukaan soitettua.

Pori Jazz 2017, jazzkatu, tiistai 11.7.2017
LähiTapiola-lava
16.00 Linear John

Takaisin