Tallinn Music Week juhli tasakymppiä

Kuvat: Matti Komulainen

12.04.2018 13:48


Avarus Trio lumosi kokeellisella soinnillaan Viron venäläisen teatterin Kaminasalissa.

Tallinn Music Week, 2.–8.4.2018, Tallinna, Viro 

Sunnuntaina päättynyt Tallinn Music Week täytti 10 vuotta. Juhlan kunniaksi Viron pääkaupunkiin kokoontui kaikkien aikojen mittavin joukko musiikintekijöitä, alan taustatoimijoita sekä delegaatteja ympäri maailmaa.

TMW10! oli ohjelmoinut omat pistetapahtumat rokimman ja popimman rytmimusiikin lisäksi muun muassa maailmanmusiikille, funkille, bluesille, folkille ja klassiselle.

Jazzia taas soitettiin laajalla skaalalla sekä Viron venäläisen teatterin kaltaisissa arvosaleissa että monelle suomalaisellekin ennestään tutussa Philly Joe’s Jazz Clubissa, joka oli muuttanut uuteen osoitteeseen Vapaudenaukiolle.

Kristjan Järvi ja Absolute Ensemble solisteineen vei musiikin ihmemaahan Tallinn Music Weekin aluksi.

Osaan estradeista oli lisäksi koottu moni-ilmeinen valikoima artisteja ja yhtyeitä, joista kehkeytyi minifestivaaleja päätapahtuman sisään.

Suomalaisia oli buukattu Tallinnaan kymmenittäin. Kotimaista maailmanmusiikkia, folkia ja jazzia edustivat muun muassa Helsinki-Cotonou Ensemble, Pekko Käppi & K:H:H:L sekä Aki Rissanen Trio.

Kuultu palaute oli hämmentävän positiivista: esimerkiksi Maria Kalaniemen ja Eero Grundströmin juureva ilmaisu kolahti kansainvälisiin delegaatteihin niin, että kehuja satoi oikealta ja vasemmalta.

Helen Sildna toivotti tervetulleeksi kymmenenteen Tallinn Music Weekiin.

Ihmemaan soinnit

10. juhla-TMW toi Tallinnaan 260 artistia 30 maasta. Kaksipäiväinen konferenssi täydensi joukkoa 146 puhujalla 25 maasta. Tapahtuman maine on kiirinyt laajalle. Artistitarjokkaiden määrä ylitti kaikki aiemmat vuodet: määräaikaan mennessä TMW2018 kiinnosti 1450 hakijaa 53 maasta.

Vuosikymmenessä TMW on kasvanut kokonaisvaltaiseksi kaupunkitapahtumaksi, joka kosiskelee kaikkia aisteja. Konseptiin sisältyy musiikin ohella delegaattien puheenvuoroja, paneleja ja työpajoja. TMW levittyy lisäksi eri puolille kaupunkia taide- ja design-näyttelyjen, ravintoloiden erikoismenuiden sekä elokuvanäytösten muodossa.

Tuulikki Bartosikin johtama Estonian Folk Orchestra johdatti TMW10!-juhlakonserttiin.

TMW10!:n kokonaisvaltaisuus heijastui Venäläisen kulttuurikeskuksen avauskonsertissa. Kapellimestari Kristjan Järven tuottama ohjelmakokonaisuus oli nimetty Ihmemaaksi. Nimi viittaa sataa vuottaan juhlivaan Viroon, mahdollisuuksien tyyssijaan, joka ammentaa voimaa kaiken kattavasta luovuudesta, konkreettisiin ja kuvitteellisiin rajoihin tuijottamatta.

Ilta virittyi virolaisesta kansanmusiikista avantgarden kautta jazziin ja klubisykkeeseen. TMW-kippari Helen Sildnan ja kulttuuriministeri Indrek Saarin tervetulotoivotusten jälkeen 9-jäseninen Estonian Folk Orchestra miksasi ohjelman käynnistykseksi perinnesointia setulaisesta leelosta moderniin äänimaisemaan ja konesaundeihin haitaristi Tuulikki Bartosikin johdolla.

Järven johtama Absolute Ensemble liukui mukaan äänivirtaan useiden solistien täydentäessä ohjelmakokonaisuutta kukin omalla persoonallaan illan edetessä. Startin orkesteriosuuden äänikuvaa hallitseva bassokuvio toi hauskasti mieleen saksalaisyhtyeen Canin klassikkoteoksen Vitamin C.

Elina Netšajevan huikeat äänivarat vakuuttivat Tallinnassa.

Vierailijoista kokeellisista projekteistaan tunnettu Mick Pedaja kävi laulamassa kaksi teosta samoin kuin Elina Netšajeva, Viron edustaja toukokuun Euroviisuissa Lissabonissa. 26-vuotiaan koloratuurisopraanon ylärekisteri ulottui niin korkealle, että sillä olisi miltei rikkonut lasia.

Ohjelmakonsepti ammensi paitsi Viron, myös musiikin lähihistoriasta. Välillä piipahdettiin Latin Quartersissa, joka hetkui elastista rytmiä ja mielikuvien New Orleansin kulttuurisulaton meininkiä. Babylon Remix taas klenkkasi kuin Carl Stallingin animaatioihin säveltämä soundtrack tuottaja Hal Willnerin suodattama.

Kadri Voorand hämmensi kapellimestari Kristjan Järveä suorasukaisilla sanoituksillaan.

Pianisti-laulaja Kadri Voorand poikkesi hänkin lavalla kahteen otteeseen. Ironiaa ja makaaberia tunnelmaa heittäytyvään ääniakrobatiaan yhdistävä tematiikka lauluissa I’m not in Love ja What If I Did Kill You saivat kapellimestari Järven epäilemään Voorandia vaaralliseksi seuralaiseksi.

Absolute Ensemble mukautui moneen. Critical Mass -teoksessa oli sarjallista otetta toisteisten pianokuvioiden ja sointiornamenttien johdosta. Idiosyncrasiassa vuorostaan meno liukastui Bob Jamesin rasvaisimpia saavutuksia muistuttavaksi pornofunkiksi.

Ops sivusi modernia bigbandjazzia, samoin kuin sävellys Eastern Market, joka oli kuin 1970-luvun fuusiota isolla kokoonpanolla ja hifeillä retrosaundeilla. Synan tavaramerkkirekisterien vinguttelu ja muu sähköinen käsittely vahvistivat tunnetta samoin kuin rumpalin tanakka komppi.

Rüüt, isäntämaan etnofuusiokvartetti yllätti positiivisesti.

Välillä äänikuvaa täydensi monitaitoinen tuottaja-dj-muusikko Sander Mölder konesaundeineen. Muusikoista erottui myös Francesco Tristano. Luxemburgilainen pianisti oli kotonaan monissa näytönpaikoissa, joita settiin oli sovitettu.

Maailmanmusiikkien kohtaaminen

Maailmojen kohtaaminen Tallinnassa toteutui myös muilla estradeilla ja mitä erilaisimmissa ohjelmakombinaatioissa. Esimerkiksi Viljandi-folkfestivaalin nimikkoillassa Telliskiven luovuusklusterissa vakuutti tuttujen nimien lisäksi tuoreempi tapaus Rüüt.

Eteläitalialainen Kalàscima osoittautui varsinaiseksi riemudynamoksi.

Kvartetti kehitti tarttuvan iloista ja samalla kuviakumartamatonta etnofuusiota ilman tuohivirsuja. Materiaalina kahden naisen ja kahden miehen ryhmä käytti virolaista kansanperinnettä ja muokkasi siitä tämän ajan omatoimisella lähestymistavalla koskettavan glokaalia ilmaisua.

Meriheini Luoto operoi pitkälle samassa hengessä kuin Rüüt. Tosin lähtökohdat ja metodit poikkesivat etelänaapurien ideoista perusteellisesti. Yhden naisen orkesteri ponnisti suomalaisen kulttuuriympäristön ohella pohjoismaisesta folkskenestä ja kasvatti äänikuvaansa sähköisellä laitearsenaalilla.

Sen myötä Viron venäläisen teatterin Peilisali-keikasta muodostui tutkimusmatka tilan ja tilanteen synnyttämiin tunnelmiin. Hapuilevan hauraasta tunnustelusta Luoto kurkotti rohkeaan improvisaatioon.

Kalàscima ylitti niin ikään maantieteellisiä, ajallisia ja tyylillisiä rajoja. Telliskiven Viljandi-katsauksen kaukaisin vieras ammensi paitsi kotiseutunsa Etelä-Italian kansanperinteestä, myös modernista maailmankyläajattelusta.

Kvintetti kehitti ilmiömäisen läsnäolon lavalla. Salenton sooninen pyörremyrsky ja bilemoottori nostatti yleisöltä kädet ilmaan, kiskoi tanssimaan ja kulauttamaan poppoon musiikillinen cocktailin pohjanmaan kautta.

Puheenvuoroja ja paneleja

Soitinmenojen lomassa puhuttiin asiaa laajalla skaalalla. Keskustelujen, panelien ja alustusten keskeisiä teemoja olivat muun muassa musiikkialan tulevaisuusnäkymät digitalisoituvassa maailmassa, globaali kestävä kehitys, Big Data sekä reilumpi maailma kaikille ihmisille sukupuoleen katsomatta.

Viron kulttuuripääkaupunkisuunnitelmista keskusteltiin TMW-panelissa.

Esimerkiksi Keychange-hanke oli hyvin näkyvästi läsnä tavoitteenaan, että tapahtumien tarjonnassa olisi saavutettava 50/50 jakauma naisten ja miesten kesken. TMW2018 ohitti tuon tavoitteen konferenssin asiantuntijoiden selkeällä naisenemmistöllä.

Paikallisesti puhuttavimpia aiheita oli Viron vuodeksi 2024 ajama uusi Euroopan kulttuuripääkaupunkihanke – vuonna 2011 Tallinnahan jakoi statuksen Turun kanssa.

Renardin pop-up-kahvillaan asiasta kokoontui keskustelemaan TMW:n mediaekspertin Maris Hellrandin johdolla muun muassa ehdokaskaupunkien Tarton ja Narvan edustajat. Paletissa yliopistokaupunki Tartto edustaa Viron vanhaa sivistystä ja etabloitunutta kulttuurikehtoa. Venäjän rajalla sijaitseva Narva taas symboloi asettelussa toiveikasta tulevaisuutta aidosti integroituneesta maasta ja kansasta.

Yhteistä nominaateilla on värikäs historia, moni-ilmeinen nykyarki sekä virolaisille tyypillinen optimismi vieläkin paremmasta huomisesta.

Musiikin vientitoimistojen edustajat pohtivat tulevaisuuden skenarioita.

Aivan jotain muuta pohdittiin kansallisten musiikkivientitoimistojen panelissa Kulttuurikattilassa Linnahallin sataman kupeessa. Ajatustenvaihto kaartui käytännön toiminnan haasteista koko alan tulevaisuuden näkymiin.

Islannin IMX:n Sigtryggur Baldursson ankkuroi joukon konkarina toimialan realiteetit selkeästi. Hänen mukaansa kukin maa ja artisti ovat oma kokonaisuutensa. Verkosto on siten luotava kullekin erikseen. Yhteistyö muiden maiden kollegojen kanssa on hyvästä mutta mitään toimintamallia ei voi siirtää sellaisenaan toiseen yhteyteen.

Miriam Tally tarjosi ambientia iltapäivään Puäntin holvistossa.

Why Portugalin Nuno Saraiva uskoi DIY-juurisena muusikkona ja underground-miehenä omatoimisuuteen huomisen visioinnissa. Saraiva piti idealistisena tavoitteena, että viiden vuoden toiminnan jälkeen hän olisi tarpeeton välikäsi artistien oppiessa hoitamaan itse asiansa ja välittämään tietoa eteenpäin muille omien verkostojensa kautta.

Italian vasta toimeen valittu Chiara Gallerani puntaroi eri vaihtoehtoja analyyttisesti moderaattori Vanessa Reedin jakaessa puheenvuoroja valppaasti.

Aikamatka ambientista renessanssiin

Musiikkikontekstissa liikuttiin vastaavassa lähestymistapojen avaruudessa selkeimmin kahdessa eri konsertissa. Unejõgi-duon Mirjam Tally loi leijuvan levollisia sointimaailmoja sähköisesti Puänt-kirjakaupassa.

HaftCraft & Astria Oboe Trio -sekstetin konsertti oli TMW10!:n huipentumia.

Läppärillä ja sormiolla syntyi vaivihkaa houkuttavaa ambietia lämpimään ja häikäisevään kevätpäivään intiimin puodin viileissä kellareissa. Tallyn vähäeleinen lavaolemus istui saumatta sointiin. Musiikki lipui tajuntaan sekä suoraan PA:sta että tilan holveissa kertautuneina ääniaaltoina emoyhtyeen nimen ”Unijoki” mukaisesti.

Niguliste eli Pyhän Nikolaoksen kirkko vanhankaupungin ytimessä Vapaudenaukion liepeillä toimi vuorostaan eräänlaisen esi-ambientin näyttämönä. Brittiläisen musiikintekijän John Dowlandin teos Lachrimae or Seaven Teares (1596) soi tilassa huikeasti, kun belgialainen kahden yhtyeen kollektiivi HaftCraft & Astria Oboe Trio hyödynsi katedraalin vaikuttavaa jälkikaikua Erik Desimpelaeren sovittamassa tulkinnassa.

Bert Helsen, fagotti, ja Wim Maeseele, arkkiluuttu, tulkitsivat renessanssin musiikkia.

Dowland-ohjelmaa täydensi Tõnu Kõrvits Driftwood Songs (Kaldale uhutud laulud, 2017). TMW:n konsertti oli samalla sävellyksen Viron ensiesitys. Mark Raidperen videoteos täydensi kahden säveltäjän ohjelmakokonaisuutta.

Fagotilla, kontrafagotilla ja arkkiluutulla täydennetty oboetrio soi hypnoottisesti. Puupuhallinten ja renessanssiajan näppäilysoittimen äänikuva tuli tykö ja kiipesi pitkän jälkikaiun tilassa uljaisiin korkeuksiin. Hetkittäin kontrafagotti toi alarekistereineen mieleen urkujen mielihyvän väreitä synnyttävät jalkioäänet.

Laura Annika Quartet svengasi perinteikkäästi.

Dowlandin seitsemän tunteen itsetutkiskelu ja piina kehittivät vahvoja vastavoimia soivalla kudokselle. Konsertti oli yhtä aikaa aisteja kutkuttava ja meditatiivista tunnelmaa luova. Kõrvitsin moderni kappale generoi sekin perspektiiviä kokonaisuuteen. Abstrakti sointikuva sekä puhallinten läppä-äänet virittivät mieltä kontrastikkaisiin tunnelmiin.

Jazzia kullekin

TMW:n yltäkylläiseen jazzohjelmaan sisältyi suomalaisen Laura Annika Quartetin ja virolaisen Avarus Trion konsertit – useiden kauempaa saapuneiden soittokuntien ohella.

Laura Annika Quartet täytti vierailullaan Viron venäläisen teatterin Black Boxin. Opintojen kautta alalle pätevöitynyt nelikko koostuu muusikoista, jotka on bongattu myös muun muassa sellaisista yhtyeistä kuin Sointi Jazz Orchestra, Bowman Trio, Jonne Taavitsainen Threedom, Lithium sekä Harri Kuusijärvi Koutus.

Mathias Landaeus viritti pianosta saundeja erilaisin vermein muotitietoisesti.

Laajaperustainen praktiikka kuului ulosannista hyvällä tavalla. Tokka ammensi niin scatin perinteestä kuin improvisaation periaatteista. Vähäeleisyys puki mainstreamiin taipuvaa musiikkia ja sai myönteistä vastakaikua täydehköltä tuvalta.

Saksalainen Cats & Breakkies kiinnosti niin ikään juhlakansaa: tiloiltaan kasvaneeseen uuteenkin Philly Joe’s Jazz Clubiin piti oikein ahtautua. Sinänsä kvartetti ei kannustanut ryntäilyyn. Soitto kallistui virtuoottisen kynsien väläyttelyn sijaan tanakkapoljentoiseen funkahteluun ja rytmisesti metsurimaiseen mättöön.

Pianon preparointi eli äänen muokkaus mekaanisin ja sähköisin keinoin on kasvanut trendiksi Hauschkan kaltaisten kokeellisten visionäärien imussa. TMW10!:ssä vieraili ruotsalainen Mathias Landaeus, joka oli koonnut Estonia-flyygelin sisään ja lähistölle ison arsenaalin apuvälineitä efekteistä malletteihin. Työskentely sai kuitenkin pohtimaan, veikö tekniikka sittenkin miestä. Musiikkia raplaamisesta ei oikein syntynyt.

Aivan omaa luokkaansa oli vuorostaan paikallinen Avarus Trio. Vuoden 2016 Tallinn Music Weekillä koettiin yhtyeenjohtajan ja kontrabasistin Mingo Rajandin Avarus Ensemble, jossa oli mukana muun muassa kitaristi, jousisektio ja laulusolisti. TMW10!:n musiikillinen huipentuma saavutettiin vuorostaan Mari-Liis Vihermäen huilun, Heigo Rosinin vibrafonin ja Rajandin kontrabasson kolmiyhteydellä.

Viron venäläisen teatterin koreassa Kaminasalissa trion harmoninen ilmaisu ja elegantti äänikuva johdattivat mielikuvat Pete La Rocan ja Chico Hamiltonin kaltaisiin mestareihin. Rajandin sävellysten puhdaspiirteisyys oli yhtä aikaa sekä kunnianhimoista tyyleillä leikittelyä että klassisinta jazzia. Riskinotto kannatti. Mykistävässä dynamiikassaan ja emotionaalisessa latauksessaan konsertti rinnastui juhla-TMW:n Dowland-ilotulitukseen.

Seuraava, järjestyksessä jo 11. Tallinn Music Week järjestetään 25.–31.3.2019.

Takaisin