Tanskalaista improvisoitua omaperäisyyttä

Kuvat: Maarit Kytöharju

01.11.2013 14:14


Yleisöllä oli mainio tilaisuus seurata Tobias Kirsteinin (vas.) ja Toke Tietzen "rumpukonetta" aivan vierestä.

Tampere Jazz Happening avautui 32. kerran Klubilla torstai-iltana. Eilisen illan aikana Klubin lavalla kävi kolme tanskalaista kokoonpanoa, yksi soolo-esitys, yksi duo ja yksi kvintetti. ”Copenhagen Jazz Festival presents” -konserttikokonaisuus oli suunniteltu yhteistyössä Kööpenhaminan jazzfestivaalin järjestäjäorganisaation kanssa.

Kolme erilaista musiikillista kattausta antoi hyvän kuvan siitä miten voimakas improvisaatioon pohjautuva musiikin toteutus on saanut paljon jalansijaa nuorien uusien seikkailunhaluisten soittajien kautta Tanskan nykypäivän jazzkentällä. Tahto luoda omaperäisellä tavalla uutta kokeilevaa ilmaisutyyliä tulee vankasti esille tämän päivän tanskalaisyhtyeiden musiikissa.

Toke Tietze sääteli välillä sähköistä "vibraa" rumpujen jytistelyn tehostamiseksi.

Toke Tietze sääteli välillä sähköistä ”vibraa” rumpujen jytistelyn tehostamiseksi.

Illan käytännöllisesti räjäytti käyntiin rumpalikaksikko Tobias Kirstein & Toke Tietze muodostama Toto -duo. Vaikka valittu nimi muodostuu molempien herrojen etunimien kahdesta ensimmäisestä kirjaimesta, niin nimen valinta herättää eittämättä vähän kummastusta, sillä nimestä tulee ensimmäiseksi mieleen kuuluisa amerikkalainen rockfuusiobändi. Ensiajatuksena se luo omalla tavallaan hämäävän vaikutelman, tai sitten ei.

Eipä anneta ajatuksen sinänsä häiritä itse esitystä. Kaksikon rumpusetit eivät olleet perinteisesti lavalla, vaan keskellä Klubin vapaata lattiatilaa.  Tarkoituksena oli, että ympärille muodostui tiivis kuuntelijamassa, mikä loi esitykselle intiimin asetelman. Aluksi konemainen rytmitys eteni hiljalleen melko monotonisessa vireessä.  Vauhti kiihtyi kuitenkin lähes huomaamatta ja pian tykitys vyöryi eteenpäin kuin tammitynnyreitä olisi vieritetty alas mäen harjalta. Iskut kumahtivat rumpujen kalvoille tarkasti ja napakasti tasaisen tappavaan tahtiin kuin juna jyskyttäen kiskoilla armottomasti antamatta hetken rauhaa. Liike on vapauttava voimavara, mutta Tobiaksen ja Token kyydissä liike-energia muuttui jähmeäksi odottelevaksi jännitykseksi kehon ottaessa iskut vastaan hypnoosin keinoin.

Vauhdikas energinen lataus lisääntyi häikäilemättömästi, kun Tietze ohjaili elektronista lisätehostetta rummutuksen oheen sähköisestä virtapiiristä saaden aikaan välillä räjähdysherkkiä lisäelementtejä. Raastavasti pursuava alkukantaisuus haki määrätietoisesti myrskynsilmäkettä, mistä löytyisi ulospääsytie. Noin puolentunnin taukoamaton rummutuksen mahtipontinen esitys ei ollut taiteellisesti kovin monipuolinen, mutta kaksikko sai aikaiseksi lähes maanisdepressiivisen, mielisairautta lähentelevän, kaaosmaisen olotilan. Taistelu äärimmäisyyksien rajapinnoissa toi lavalle uudistuvan sädekehän, vapautuvan meditoivan energian tuulahduksen.

Maria Laurette Friis sooloili yllättävästi flyygelin ja syntetisaattorin välillä.

Maria Laurette Friis sooloili yllättävästi flyygelin ja syntetisaattorin välillä.

Erikoista vokalismia kosketinsoittimilla

Laulaja-säveltäjä Maria Laurette Friis tuli tunnetuksi Tanskassa perustaessaan Tys Tys -yhtyeensä (Gunnar Halle, trumpetti, Henrik Sundh, kosketinsoittimet, Kresten Osgood, lyömäsoittimet) jo vuonna 1997. Maria halusi tehdä töitä muusikoiden kanssa, jotka olivat uskaliaita ja ennakkoluulottomia uusille suuntauksille. Kvartetti on ehtinyt julkaista kolme levyä, joissa Friisin tekemä musiikki liikkuu omaperäisessä avant-garde -vaikutteisessa ambientissa tunnelmassa.

Viime aikoina Maria on kuitenkin keskittynyt enemmän sooloesiintymisiin. Tampereelle hän tuli yksin instrumenttinaan syntetisaattori ja flyygeli.  Säveltäjänä Friis on varsin omaleimainen. Hänen teoksensa ovat omintakeista kokeilevaa ”sounditaidetta”. Eilen Tampereen illassa Maria Laurette Friis esitti Fritz Fontana Ensemble -yhtyeelleen säveltämänsä teoksen, mikä sisälsi kahdeksan katkelmaa AntennenWerk-teoksen laulujen sarjasta, jonka lyriikat hän lauloi saksaksi.  Tampereen esitys oli samalla ensimmäinen kerta, kun hän esitti tämän teoksen sooloversiona.

Maria outoja ääniä kehittelemässä "kierrätykseen".

Maria outoja ääniä kehittelemässä ”kierrätykseen”.

Esitys alkoi melko yllättävästi syntetisaattorin voimalla sekoitetulla vihellyksellä, johon hän latasi ennakkoluulottomasti sähköisiä kaikuefektejä leijailemaan ympärille siirtyen samalla flyygelin koskettimille lisäten esitykseensä laulua, minkä pohja tuntui löytyvän syvällisestä klassisesta musiikista. Laulun vahva intiimi tunnelmallisuus oli kuin kirkollista arkkiveisuuta, jonka rajapinnan syntetisaattorin avulla tuotetut erikoiset resonanssit rikkoivat kuin veitsellä leikaten.  Erilaisina variaatioina ilmoille ryöpsähtäneet tehosteet loivat oheen raastavaa underground-meininkiä. Näiden kahden musiikin rajapinnalla vastakohtaisuus oli raju, mikä osaltaan teki esityksestä hyvin haasteellisen erikoisen, arvoituksellisen ja mielenkiintoisen.

Rehevän rentoa groovailua

Martin Stender toimi myös yhtyeen puhemiehenä.

Martin Stender toimi myös yhtyeen puhemiehenä.

Torstai-illan viimeisenä lavalle nousi yhtye, jonka nimi Girls In Airports vaikutti myös yhtä hämäävältä kuin Toto. Viiden raavaan miehen, vuonna 2009 perustama, yhtye ei nyt ainakaan kovin ”tyttömäiseltä” näyttänyt, mutta menköön. Yhtyeen soitto kulki voimallisesti kahden saksofonistin Martin Stenderin ja Lars Greven ohjauksessa. Taustasta puuttui kokonaan basso, mutta bassovaikutelman loivat rumpali Mads Forsby ja perkussionisti Victor Dybbroe korostetulla bassosoundilla. Rytmin ylläpitämisestä huolehti myös sähköinen kosketinsoittaja Mathias Holm omilla kuvioillaan.

Hyvin usein nuorekkaat yhtyeet seikkailevat hakien vaikutteita monen genren ympäriltä pyrkien löytämään jotain omintakeista soundia vältellen pitäytymistä tavanomaiseen mainstream -linjaan. Girls In Airports -yhtye seuraa samanlaista kaavaa, mutta kvintetti ei esityksessään sekoitellut erilaisia sävyjä sieltä täältä, vaan pyrki suoraviivaisesti pysymään ajattomassa luonnollisessa sointumaailmassa. Greve ja Stender tulevat nuorekkaasta Tanskan free- ja avant-garde -jazzin piiristä, joten tietty määrä tämän suuntaisesta ”sekoituksesta” tuli aika ajoin ponnekkaasti esille molempien puhaltajien soitosta.

Soittajat tuntuivat kaikesta huolimatta löytäneen oman musiikillisen alueensa, peruspohjoismaisen lyyrisen sävykkyyden, missä perinteinen jazz liittoutuu etniseen maailmanmusiikkiin. Pehmeää rytmiikkaa oli haettu ja ammennettu mukaan soittokokemusten kautta erityisesti brasilialaisten soittajien kanssa ylläpidetyistä yhteyksistä. Yhtye on omaksunut näin monesta kulttuurista vaikutteita ja saanut yhdistettyä niistä yhtenäisen kokonaisuuden omaa musiikkia.

Saksofonistit Lars Kreve ja Martin Stender puhalsivat rosoisesti, mutta miellyttävän sävykkäästi.

Saksofonistit Lars Kreve ja Martin Stender puhalsivat rosoisesti, mutta miellyttävän sävykkäästi.

Girls In Airports julkaisi muutama kuukausi sitten kolmannen albuminsa ja niinpä heidän esityksensä Tampereella kulki pääasiassa tämän Kaikoura -levyn kappaleiden parissa. Nimi juontaa Uuteen-Seelantiin ja siellä olevaan kaupunkiin ja musiikki on saanut innoitteen alueen meren eläimistöstä ja maaperän monimuotoisuudesta.

Kvintetti on saanut melkoista nostetta tänä vuonna ja vierailu Kiinassa huhtikuussa on lisännyt myös kansainvälistä kiinnostusta yhtyettä kohtaan. Meno lavalla oli varsin tarttuvaa, yhtye hengitti vapautuneesti ja erityisesti nopeat säröisten soundien vaihtelut olivat mieleenpainuvia. Vahvat ja melodiset sävellykset olivat pääsääntöisesti Stenderin käsialaa, mutta kappaleet kehittyivät kaiken aikaa jokaisen yhtyeen jäsenen ottaessa vastuuta soiton etenemisestä yhtenäiseksi kokonaisuudeksi.  Sen tuloksena saimme nautiskella kaunissointisesta, rehellisestä ja rentouttavasta jazzsetistä puolen yön tuntumissa Migration kappaleeseen loppuneessa konsertissa. Yhtyeen soitosta jäi miellyttävä maku ja siitä olikin mukava ampaista yön pimeyteen, kohti hotellia.

Takaisin