Walter Troutin huikea paluu Puistobluesiin

Kuvat: Timo Jansson

05.07.2018 12:28


Walter Trout

Walter Trout tuli ja näytti, että mies on taas loistavassa soittokunnossa. Vakava sairaus on takana, elämä jatkuu ja soitto soi hienosti ja toivon mukaan vielä pitkään. Trout kävi Puistoblueseissa vuonna 2004 silloisen the Radicals -bändinsä kanssa. Neljäntoista vuoden väli on ehdottomasti liian pitkä aika tällaisen sympaattisen virtuoosin uudelleen tapaamiseen.   

Trout oli runsaat kolme vuotta sitten kuoleman kielissä. Musiikki oli lääketieteen ohella varmasti yksi päätekijöistä taistelussa julmaa tautia vastaan. Sairaus oli niin rankka, että kitaransoittokin piti opetella uudestaan. Onneksi Trout pystyi siihen ja jaksoi palata lavoille. Hän teki heti paluunsa jälkeen vuonna 2015 loistavan Battle Scars -albumin, joka sai kriitikoilta ylistävän vastaanoton, eikä aiheetta.

Walter Trout pisti tuulemaan

Tämän jälkeen hän on julkaissut toissa vuonna live levyn Alive In Amsterdam ja viime vuonna albumin All In This Together, jolla vierailee useita Puistoblueseissakin vierailleita tähtiä, kuten  John Mayall, John Bonamassa, Sonny Landreth, Mike Zito ja Joe Louis Walker. Erityisesti viimeksi mainittua albumia voi suositella erityisesti kaikille Puistoblueseissa käyneille. 

Trout kertoi, kuinka hän teini-ikäisenä tapasi New Jerseyssa eräässä ostoskeskuksessa itsensä B.B. Kingin, sai häneltä nimmarin ja kuuli hänen soittoaan. Nuori Walter oli kertaheitolla myyty. Hän halusi itsekin B.B. Kingin kaltaiseksi kitaristiksi ja bluesmieheksi. Tämän tarinansa jälkeen Trout esitti kunnianosoitukseksi idolilleen hienon B.B. Kingille omistetun sävellyksensä Say Goodbye To The Blues. Oli ilo kuulla, kuinka Trout sai biisiin B.B. Kingin soittoon kuuluvaa herkkyyttä.  Kitaran kielet venyivät ja soivat kiehtovasti. Kunnioitus suurta mestaria kohtaan tuli hienosti esiin.

Myös John Mayall sai oman kunnianosoituksensa. Trout nimittäin soitti vuosina 1985 – 1989 Mayallin Bluesbrakersissa, kunnes vuonna 1989 perusti oman bändin. Trout kertoi oppineensa tuona aikana Mayallilta paljon bluesista ja sen tulkinnasta. Kerrottakoon vielä, että ennen Bluesbreakersiin liittymistään hän soitti viiden vuoden ajan (1980 – 1985) toisessa legendaarisessa bändissä, nimittäin Canned Heatissa.  

Trout kunnioitti myös suurta blueslegendaa John Lee Hookeria, jonka taustabändissä hän on muinoin soittanut. Trout antoi kunnioituksensa ilmetä kauniisti musiikin keinoin. Boogie soi väkevästi.

Trout ja Alan Nimmon

Trout osoitti esiintymisessään suurta nöyryyttä elämää, musiikkia ja oppi-isiään kohtaan. Sympaattinen mies on halunnut viedä bluesin sanomaa eteenpäin tukemalla nuoria bluesartisteja. Hän kutsunut usein kitaristeja kanssaan lavalle. Niin hän teki nytkin. Tällä kertaa soittokumppaniksi pääsi pääkonsertissa hetkeä aikaisemmin esiintyneen glasgowlaisen King Kingin kitaristi Alan Nimmo, joka oli ehtinyt vaihtaa perinteisen skottiasunsa, kiltin farkkuihin.

Äijien jammailu sujui  mainiosti. Troutin sympaattisuus näkyi tässä kitaroiden vuoropuhelussa siinä, että hän ei pyrkinyt millään tavoin osoittamaan taidollista ylivoimaansa, vaan leikitteli Nimmon kanssa yhteisissä kuvioissa ja tuki soittokumppaniaan hienosti.  Täytyy kertoa vielä, että vuonna 2015 Puistobluesissa yleisön valloittanut nuori kitaristihirmu Laurence Jones on kuulunut Troutin suosikkeihin. Trout on tukenut nuorukaista kutsumalla hänet moneen otteeseen esiintymään kanssaan. 

Troutin kitaran perussoundi oli niin sanotun vinkukitaran puolella, mutta mielenkiintoisella ja monipuolisella tavalla. Hänen soitossaan oli tarvittaessa voimaa ja aggressiivisuutta ja tarvittaessa herkkyyttä. Kitaran hallinta oli ihailtavaa. Kitarasta irtosi niin surua kuin riemukkuutta. Improvisoinnissa ei jäänyt epäselvyyttä siitä eikö mies hallitsisi skaaloja. Jopa Johny B Good -riffi sai uutta kyytiä ja sävyä Troutin käsittelyssä. Go Sweety Go olin kuulevinani. Myös laulupuoli toimi. Sävyjä, voimaa ja tulkintaa löytyi. Lavalla pistäytyi kyllä tuntemattomaksi jäänyt heavy-tyylinen laulusolisti yhden biisin ajan. Ei hassumpi äijä hänkään.  

Bändi, johon kuuluivat Sammy Avila koskettimet, Danny Avila basso ja Mike Leasure rummut, tuki Troutia loistavasti. Vaikka Trout esitti hienosti biisin Say Goodbye To The Blues, täytyy toivoa kaikesta sydämestä, että näin ei tapahdu vielä pitkään pitkään aikaan. Niin upean esityksen mies tarjosi paikalle tulleille viidelletuhannelle bluesin ystävälle. 

 

Puistoblues pääkonsertti 30.6.2018
Walter Trout


Takaisin