Yhdeksän illan jamit Café Jazzissa käynnistyivät

Kuvat: Olli Sulin

09.07.2017 13:32


Tritone näytti taivaan merkit Café Jazzin avauksessa

Pori Jazzin konsertit Cafe Jazzin tiloissa pääsivät vauhtiin lauantai-iltana mukavissa tunnelmissa. Päivä oli ollut lämmin ja ulkoilmakonserteille suotuisa. Vaikka ilma oli illalla vielä lämmin, niin sisätiloihin oli ahtautunut suuri joukko jazzin kuuntelijoita. Eikä se sinällään ihme ollut, sillä ”kotiorkesterin” tunnin setin jälkeen oli odotettavissa trio suoraan Suomi-jazzin huipulta. Sen jälkeen avoimet jamit jatkuivat puolen yön jälkeisille pikkutunneille.

Pori Jazz House band Rönkä – Tuuri – Heinola

Trio Rönkä – Tuuri – Heinola aloitti illan soitot noin tunnin mittaisella setillä. House bändinä neljänä peräkkäisenä iltana toimiva kolmikko koostui nuorista nousevista jazzlupauksista. Pianisti Artturi Rönkä muistetaan vuoden 2013 Pori Jazz artistina. Basisti Joonas Tuuri on ollut viime vuosina monessa mukana ja vieraili Porissakin parina viime vuotena eri kokoonpanoissa.

Vaasasta lähtöisin olevan rumpalin Aleksi Heinolan tapasin Tallinnassa kolme vuotta sitten. Häntä ei ole paljon Suomessa näkynyt, sillä hän asui tuolloin Norjan Stavangerissa, missä hänellä on omat kokoonpanonsa. Nyt hän on palannut Suomeen ja asuu nykyään Helsingissä.

Tyylikäs osaava kolmikko soitti omia sävellyksiään leppoisassa jamitteluhengessä tiivistäen tunnelmaa illan muulle ohjelmalle. Kolmikko jatkoi sen jälkeen yöllä vielä jatkojamien aikaisena perusryhmänä.

Tritone teki sen – tyylipuhdasta jazzia

Cafe Jazzin avausilta näytti sen mitä tämän päivän suomalainen jazz on parhaimmillaan. Jukka Perkon luotsaama trio Tritone, jos mikään, sen homman osaa. Kun asialla häärii Perkon lisäksi timantinkova rytmikaksikko basisti Antti Lötjönen ja rumpali Teppo Mäkynen, niin jokainen jazzia seuraava saa vastinetta rahoilleen.

Jukka Perko

Tritone soitti Dizzy Gillespien säveltämää ja tunnetuksi tekemää bebop -musiikkia, mistä Jukka avasi sitten sanaisen arkkunsa.

– Olen siinä iässä, että minulle on ihan luvallista muistella, sillä toistaiseksi ainakin vielä muistan. Olen soittanut tällä Café Jazzin lavalla ensimmäistä kertaa 31 tai 32 vuotta sitten, siitä on siis kulunut kotvan aikaa. Tosiaan silloin ”neljä vuotiaana” 1985 oli tosi jännittävää tulla tänne.

– Se on edelleen hienoa, täällä on ilmeisesti edelleen samaa jengiä. Antti oli silloin viis varjossa, se oli kylmä kesä silloinkin. Eli kappaleella Bebop aloitimme ja sitten seuraa Dizzyn suosiossa ollut Thelonius Monkin biisi Round Midnight, mitä Dizzy soitti paljon Big Bandinsa kanssa.

Siitä syntyikin pitkä pätkä upeata soittoa, varmaan puolituntia vierähti, ennen loppua. Round Midnight sai jatkoksi Mantegan ja lopulta matka päättyi vapautuneen liekitettynä määränpäähän kappaleen Lover Come Back To Me muodossa https://youtu.be/gB4d91Q1x6w. Hieno kokonaisuus loistavaa ”pelitystä” kolmen kappaleen yhtenäisenä medleynä. Todella hienoa kuunneltavaa, siihen ei tarvita mitään ylisanoja, tällainen pitää kokea itse.

 

Antti Lötjönen

– Siitä kun soitin tosiaan Dizzy Gillespien Big Bandissa ensimmäistä kertaa on kulunut 30 vuotta, se tapahtui vuonna 1987. Tämä Café Jazz näyttelee siinä isoa roolia. Sen keikan synty tapahtui täällä. Sinä vuonna täällä oli soittamassa koko viikon trumpetisti Jon Fadis ja edesmennyt klarinetisti Tony Scott ja heidän kanssaan soittelimme mm. Dizzyn musiikkia.

– Jon Fadis kokosi Dizzyn Big Bandia seuraavaksi vuodeksi ja hän pyysi minua mukaan soittamaan. Pitkällisen harkinnan jälkeen sitten suostuin, koska olisihan siinä kaikenlaista muutakin hommaa ollut (yleisö purskahti nauruun). Lopulta se kannatti, sillä nyt sain tänne Café Jazziin uudestaan tällaisen keikan.

Toisen setin alkajaisiksi Tritone soitti yhden ehkä tunnetuimmista Gillespien kappaleista A Night In Tunisia. Dizzy tunnetaan eräällä tavalla myös muusikkona, joka toi latinalaisrytmit jazziin. Tämä tuli esille mm. siinä, että hän alkoi käyttää kuubalaisia lyömäsoittajia orkestereissaan. Setin loppuosassa saatiin sitten osanäkemys tästä suuntauksesta mm. Chano Pozon ja George Russellin yhdessä säveltämän Cupano Be Cupano Bop. Viimeisenä kappaleena soi Dizzy’s Business.

 

Teppo Mäkynen

Näiden kolmen huippumuusikon tekeminen on kovaa ydintä maailmantasoisesti, joten sitä ei kannata jättää koskaan kuuntelematta, jos vain sellainen tilaisuus tulee kohdalle. Jukan alttosaksofoni soi jumalattomalla notkeudella jouhean kepeän tuntuisesti pitkiä otoksia sävyisästi viljellen, melodisesti loistokkaasti, mutta ei kuitenkaan mitenkään mahtipontisen härnäävästi. Kun se kulkee turhia ponnistelematta, niin sen huomaa eikä tarvitse kuuntelijankaan pinnistellä.

Antti on varmasti meidän työllistetyimpiä kontrabasisteja, nytkin hänellä on seitsemän tehtävää Pori Jazzin aikana, joten siinä saa sormet kyytiä paksuilla kielillä. Hän osaa hakea ne takapotkut, mitkä yhdistävät soiton kokonaisuuteen.

Saimme taas kerran erinomaisen näytöksen myös siitä, miten rumpuja soitetaan ja käsitellään. Tepon rytmitys ja tapa taputella kannuja oli vaivatonta, jotenkin niin helpon ja luontevan oloista. Siinä ei ollut minkäänlaista hätäilyä, vaan kapulat ja vispilät sekä muut lisukkeet kannuilla napsahtelevat tyylipuhtaasti kohdilleen ilman turhaa ”väkivaltaa”.  Kun se kuulostaa korvaan hyvältä, niin koko paketti pysyy hienosti kasassa ja näin turvallisen tuntuinen meno saa energistä potkua.

 

Pori Jazz 2017, lauantai 8.7.2017
Cafe Jazz
21:00 House Band: Rönkä – Tuuri – Heinola
22:00 Jukka Perko Tritone
24.00 Jam Session   

Takaisin