Ylläs Jazz Blues – vain revontulitaivas rajana

Kuvat: Eero Kallio

09.02.2017 09:00


Charlotta Kerbsin ja Sven-Erik Krogiuksen pyykkilautarytmiä

Ylläs Jazz Blues toi jo 22. kerran valoa ja lämpöä Nuuskakairan eli virallisemmin Länsi-Lapin ja siellä Äkäslompolon sydäntalveen. Lapin monipuolisin talvifestivaali järjestettiin Äkäslompolon ravintoloissa ja Kappelissa neljän päivän ja illan aikana 26.-29.1.2017.  Festarin voimahahmo Ilkka Poutanen kumppaneineen oli tälläkin kertaa kiikuttanut tunturien kainaloon suhteellisen monipuolisen kattauksen juurimusiikin, etnon, bluesin ja jatsin taitajia. Unohtaa ei sovi myöskään perinteistä JazzBluesjunaa, joka puuskutti torstain ja perjantain välisenä yönä Helsingistä Kolariin. Pekka Helin Duo antoi taas kerran lisäpotkua perinnejunan menoon läpi talvisen Suomen.

Eero Raittinen Eldis

Moni on sanonut Ylläksen tarjonnan hieman hiipuneen vuosien saatossa. Ehkäpä huippuvuosien ilotulitukseen ei aivan ylletty, mutta tarjontaa oli kyllä yllin kyllin. Oli etnon ja folkin taitajia, kuten Ninni Poijärvi Mika Kuokkasen ja Tommi Kaleniuksen kanssa, Ula Pirttijärvi, Joshua James. Oli bluesia Blue Stonen, Slim Butlerin, Lumberjacksin, Henry Ojutkankaan ja Eero Raittisen eri kokoonpanojen tarjoamana. Ja löytyihän sitä jatsiakin, jota tarjosivat Birger’s Ragtime Band, Sven Seebeck Septet Mingus Projecteineen, Oulun Konservatorion pop&jazzkoulutuksen opiskelijat ja The Filthy Six. Yleisön vetonaulaksi oli kiinnitetty ”lapsuuden sankarimme”, Suomi-rockin veteraani Miljoonasade.

Tarjonnan runsaus pakotti tekemään valintoja. Päiväkonsertit jätin väliin, koska Ylläksen mainiot ladut ja hyvät hiihtokelit vetivät raikkaaseen ulkoilmaan. Tärkeä valinta aika monelle jazz-vieraalle. Iltaohjelman osalta keskityin Pirtukirkon antiin. Hiukan kyllä harmitti se, että Kaltion mainiot esiintyjät jäivät väliin. Sorry siitä – näin entisen ministerin sanoin.

Torstaina Ylläksellä festarin avasivat Blue Stone ja Eero Raittinen All Stars Pirtukirkossa. Hyvin sujui Blue Stonen levynjulkaisukeikka ja Eeron tähtikaartin keikka kuulemani mukaan. Itse en paikalle päässyt.

Pirtukirkon perjantai alkoi onnellisissa merkeissä. Birger’s Ragtime Band laulusolistinaan Charlotta Kerbs heitti nimittäin Pirtukirkon paljon nähneeseen saliin sellaisen annoksen iloista perinnejatsia ”Happy Jazzia”, että oksat pois. Tiukkapipoisimmatkin hiihtoniilot, jatsin puristit ja myös hylkijät joutuivat heti tai ainakin parin biisin jälkeen viemään kiristävät päähineensä narikkaan. New Orleansin rennot ja sielukkaat sävelet saivat yleisön hyvälle tuulelle.

Alexanders Ragtime Band, See See Rider, Doctor Jazz, Petit Fleur, Careless Love, When We´ll Meet Again ja muut klassikot soivat kerrassaan kiehtovasti. Birger Lindströmin klarinetti soi erityisen pehmeästi Petit Fleurissa.

Birger’s Ragtime Band on perustettu vuonna 2011. Nykyisin sen kokoonpano on Birger Lindström, klarinetti, Charlotta Kerbs, laulu, Robert de Godzinsky, piano, Jukka Järvelä, banjo, Pekka Sarmanto, basso, Sven-Erik Krogius, rummut ja pyykkilauta.  Bändi on esiintynyt menestyksekkäästi useilla kotimaisilla ja ulkomaisilla jazz-festivaaleilla. Viime syksynä Suomen PerinneJazz ry palkitsi bändin ansioistaan vanhan jatsin esittäjänä ”China Boy” -kiertopalkinnolla.

Birger Lindström metalliklarinetteineen

Laulusolisti Charlotta Kerbsin taipuisa ääni on kuin luotu bluessävyisten klassikoiden esittämiseen.  Niin ja kyllä ne iloisemmatkin biisit sujuivat upeasti. Kerbsin äänestä ja fraseerauksesta löytyy sopivasti taipuisuutta ja karheutta jopa niin, että häntä kuunnellessa tuli mieleen itse Billie Holidayn kiehtovat tulkinnat.  Pietarsaaresta pääkaupungin esiintymislavoille ponkaissut Charlotta Kerbs löi ainakin meikäläisen ällikällä. Hän taitaa olla parhaiten piilossa pysynyt jazz-laulun taitajiamme.

Myös pyykkilauta sai rytmisoittimena kyytiä, kun Sven-Erik Krogius linkosi All by myself -biisissä kompin lisäksi hauskan ja niin vauhdikkaan soolon, että sorminopeutta oli miltei mahdotonta seurata.

Birger’s Ragtime Band oli kerrassaan mieleenpainuva tuttavuus. Kaikki sen muusikot ovat vanhoja tekijöitä perinnejatsin ja muunkin musiikin parissa. Heidän ansioittensa tarkempi esittely vaatisi oman juttunsa. Todettakoon sen verran, että bändin liideri Birger Lindström on kemian tohtori, joka vietti vuodet 1982-2000 Ruotsissa Lundin yliopistossa.  Siellä hän kokosi rockia soittaneista nuorista oman bändin, joka Birgerin koulimana voitti jopa epävirallisen Ruotsin mestaruuden (Swedish Open i Gladjazz) vuonna 1987 järjestetyssä iloisen jatsin kilpailussa. Edellisenä vuonna Birger Lindström sai solistipalkinnon samassa kilpailussa. Birger Lindströmin mielestä jazzin salaisuus on ”svengi ja vapaus”. Sama näyttää pätevän koko bändiin. Bändi suorastaan henki iloista svengiä ja antoi soiton riemun ja rennon otteen tulla esiin soitossaan.

Erityinen huomio esityksessä kiinnittyi Birger Lindströmin metalliseen klarinettiin ja sen mehukkaaseen sointiin. Lindström kertoi, että kysymyksessä on Suomessa harvoin nähty Harry Pedlerin valmistama soitin. Legendaarinen New Orleans -klarinetisti George Lewis käytti usein samanlaista soitinta.

Eero Raittisen Eldis otti seuraavaksi lavan haltuunsa. Eero Raittista on luonnehdittu suomalaisen bluesin kummisedäksi. Saihan Eero vuonna 2015 ensimmäisessä Finnish Blues Awards -tapahtumassa elämäntyöpalkinnon juurimusiikin parissa tekemästään työstä.

Eeron Eldis -yhtye sai alkunsa projektibändinä, jonka Eero kokosi Saariselän vuoden 2013 Tunturibluesiin.  Kun homma sujui hyvin, bändi jatkoi keikkailuaan, tosin satunnaisesti. Viime vuonna kokoonpano julkaisi sitten hienon levyn, jonka biiseistä suurin osa on bändin omia sävellyksiä ja sanoituksia. Pari biisiä on lähtöisin Tuure Kilpeläisen kynästä.  Eeron kanssa lavan valloittivat basisti Jarno Karjalainen, pianisti Risto Kumpulainen, kitaristit Jere Ijäs ja Petri Kautto ja rumpali Kepa Kettunen sekä hieno torvisektio saksofonisti Antti Hynninen, pasunisti Juho Viljanen ja trumpetisti Janne Toivonen.

Jarkko ”Kanttori” Salo

Eero ja Eldis panivat heti vauhdin päälle. Daga Daga toi mieleen M.A. Nummisen dägä dägät ja sai aikaan tunnelimaisen tunnelimaisen tunnelman. Ärhäkkä meno pani yleisön tanssijalat vipattamaan. Tiukkaa menoa. Good Conduct, Slippery Strive, Big D, I Can Deliver, Troublemaker ynnä muut levyn biisit groovasivat hienosti. Kepa Kettunen piti tempot tiukkoina. Hieno Tuure Kilpeläisen balladi Lautta herkisti välillä sopivasti. Ja sitten lopuksi Little Richardia ylimääräisenä, niin väkevä keikka oli valmis.

Metsuriporukka Lumberjacks jatkoi sitten siitä, mihin Eero ja Eldis olivat jääneet. Ilta jatkui tiukalla pohjalaisella bluesilla ja R&Beellä. Laulaja-basisti Miikka ”Chef” Kivimäki ja kitaristi-laulaja Urmas ”Big Hand” Niemi kumppaneinaan Janne ”Milk Drinking” Käpylä (rummut, laulu) ja Jarkko ”Kanttori” Salo (koskettimet, laulu) antoivat palaa sydämensä kyllyydestä. Tällä kertaa biisit tulivat pitkälti bändin viime vuonna julkaisemalta Shake ’em Roots -levyltä. Hillitön bändi ja esitys taas kerran.

 

Äkäshotelli 27.1.2017   
Birger’s Ragtime Band
Eero Raittisen Eldis
Lumberjacks

 

Takaisin