Yöhön valoa – Bonnie Tyler säteili Äänekoskella

Kuvat: Ankku Ronkanen

03.08.2015 10:46


Bonnie Tyler

Vokalisti Bonnie Tyler oli odotetuimpia artistivieraita Äänekoskella, eikä Häränvirran yleisön tarvinnutkaan pettyä; hurmaava laulutähti oli maineensa veroinen, hyvässä esiintymisvireessä ja tarjosi tuhdin alkupaketin Keitelejazzille. Heinäkuun illat ovat varsinkin tänä kesänä melko pimeitä, mutta ihastuttava Walesin raspikurkku toi siihen kimaltavaa valoa. Muita nostalgiaillan vauhdittajia olivat Miljoonasade ja Yö-yhtye.

Bonnie Tyleria ei ehkä käy luonnehtiminen ”laululinnuksi” – mitä ikinä sellainen sitten onkin. Rouhealla ja samalla sensuellilla lauluäänellään elämänmakuisia tarinoita kertova vokalisti löysi jo nuorena oman äänensä ja hän on pitänyt linjansa vuosien saatossa tyylikkäästi ja arvonsa tiedostaen. Tyler pääsi Guinnessin ennätysten kirjaankin Faster than the speed of night-albumin ansiosta: ensimmäisenä naisartistina suoraan Britannian myyntilistojen kärkeen. Muutakin julkista tunnustusta on tullut, kuten Grammy- ja Brit Awards –ehdokkuuksia.

Bonnie Tyler eläytyi lauluihinsa

Bonnie Tyler eläytyi lauluihinsa

Laululadyn uran menestyksekkäin vaihe ajoittui 70- ja 80-lukujen taitteeseen. Sen jälkeenkin levyrintamalla on ajoittain tullut onnistumisia, ja 2003 Tyler teki yhden monista comebackeistaan yltämällä myyntilistojen kärkeen Ranskassa uudella kaksikielisellä Total eclipse of the heart -versiollaan. 2013 Tyler edusti Britanniaa Euroviisuissa kappaleella Believe in me. Levymyynnin perusteella hän on yksi kaikkien aikojen menestyneimmistä naisvokalisteista.

Ennen kaikkea Tyler on kuitenkin karismaattinen laulaja, parhaimmillaan livenä ja yleisö rakastaa häntä juuri sellaisena. Nykyään rauhalliseen tahtiin keikkaileva Tyler on yhä vahvassa vedossa, ja kovatasoinen yhtye työstää megahiteille tiukat liveversiot – ehkä hieman liiankin kovaotteiset, mutta tämähän on makuasia.

Tyler tunnetaan laulajana rosoisesta sointikuvastaan, joka menee kuulijan luihin ja ytimiin. Kuitenkin laulu ei missään vaiheessa menetä sävelmällistä klangia; vastakohta laulujen melodisuudelle onkin kiehtova. Tyleria on joskus sanottu ”naispuoliseksi Rod Stewartiksi”, mikä koskee vain laulutyyliä – Rod The Mod on rokkaaja, Bonnie taas elegantti ja ilmeisen romanttinen melodikko.

Käheä laulusointi ei ole syntynyt ”perinteisen”, tai stereotyyppisen skeeman mukaan (siis väärällä laulutekniikalla karjumisen, valvomisen sekä viski- ja tupakkahöystön keinoin). Äänen rosoisuus tuli kurkkuleikkauksen myötä, ja niin oli omaleimainen laulutapa syntynyt ja jäi pysyväksi.

Tylerin monista hiteistä tunnetuin on Total eclipse of the heart, jota yleisö ilmeisesti oli Häränvirrallekin tullut aivan erityisesti nautiskelemaan. Toki hittilista on pitkä; It’s a Heartache, Lost in France ja Holding out for a hero jne. Hittitehtaan jytinäversiointi teki yleisöön nytkin vaikutuksen.

Äänekosken vierailu oli vakuuttava näyttö upealta artistilta, joka oli hohdokas myös lavan ulkopuolella – vilkutteli vielä pois lähtiessään iloisesti vanhoille faneilleen bussin ikkunasta. Tanakka bändi soitti vahvalla otteella, mikä oli ehkä hieman sivussa siitä tyylisuunnasta, millä Bonnie on tehnyt levyjä ja mikä on hänen herkille lauluilleen tunnusomaista. Samoin miksauksessa oli ilmeisesti jonkin verran toivomisen varaa, bassokitaran ylikorostusta yms. Bonnie oli silti illan päävieras ja hänet olisi pitänyt ilman muuta sijoittaa viimeiseksi, ”sokeriksi pohjalle”, mutta hyvä näinkin.

Heikki Salon iloista irrottelua

Heikki Salon iloista irrottelua

Rokaten ja ehkä rollaten

Keskiviikko on perinteisesti ollut Äänekosken rokki-ilta, omistettu biletykselle, ja mikäs sen hauskempaa. Miljoonasade ja Yö ovat Suomi-rockin veteraaneja ja hoitivat asiansa moitteettomasti. Yleisön mielenkiintokin säilyi aina Yön viimeiseksi sijoitettuun settiin, vaikka olisi luullut porukan lähtevän vaikutusvoimaisen walesilaistähden jälkeen kotiin, kaikkensa saaneena.

Heikki Salon ajatuksia herättävät, ”poikkitaiteelliset” ja kekseliäät sanoitukset ovat aina olleet tenhoavia. Bändi oli saanut idean tulla keikkapaikalle hölkäten ja kirkkoveneellä, kutsuen lehdessä myös yleisöään mukaan liikuntaan. Rokkarinkin on hyvä muistuttaa terveistä elämäntavoista.

Turkulainen Yö-yhtye on saanut vuosien mittaan laajan kannattajapiirin, ja suosio tuntuu jatkuvan. Yhtyeen laulusolisti Olli Lindholm on viime aikoina noteerattu valmentajaksi Nelosen The Voice of Finland-ohjelmaan, jossa etsitään uusia laulajakykyjä. Outo valinta ei tietysti kuulu keikkaesiintymiseen, tai sen arviointiin, mutta fakta on, että Olli itse on kaikkien näiden vuosien jälkeenkin laulajana omituisen epävarma.

Vokalistin huojuva ääni yhdistyneenä katkonaiseen hengitystekniikkaan tekee laulamisesta jokseenkin epävarman ja väkinäisen tuntuista. Aivan kuin Lindholm jännittäisi esiintymistä tai olisi ylettömän hengästynyt. Yön osalta on kuitenkin todettava, että bändi onnistui miksauksessaan jopa paremmin kuin illan pääesiintyjä.

Mutta yleisö piti kuulemastaan ja näkemästään, ja sehän on pääasia. Yleisö eli vahvasti mukana suomenkielisissä, nostalgisissa hittitunnelmissa, vaikka kumpikaan bändi ei minusta edusta erityistä ison stagen tyyliä – pikemmin klubien tai muiden, pienimuotoisten happeningien toimintatapaa, jossa heidän viestinsä parhaiten toimii ja tavoittaa yleisön.

Hauska menoilta siis, joskin Häränvirralla kuulisi mielellään joskus näissä yhteyksissä rockabillyä. Muistissa on vielä elävästi Brian Setzerin Pori Jazz-keikka 2009. Jos tunnelma Äänekoskella oli nyt lämmin ja nostalginen, Porissa se oli kuuma ja hirmuinen – ja Brian teki sen keskellä kirkasta päivää.

 

Keitelejazz Äänekoskella Ke 22.7. Festivaaliteltta
Miljoonasade, Bonnie Tyler (UK), Yö

Bonnie Tyler – laulu, Keith Atack – kitara, Matt Prior – kitara, John Young – kosketinsoittimet, Ed Poole – basso, Grahame Rolfe – rummut

Takaisin