M.A. Numminen: Jazzin meining

Kuvat:

15.05.2016 09:34


M.A. Numminen: Jazzin meining – hervotonta muisteloa!

Jazz meining (ilmeisesti islanniksi ”jazzin merkitys”) on monipuolisena estraditaiteilijana tunnetun M.A. Nummisen odottamaton ja yllättävän syvällekin luotaava kirja. Se on henkilökohtainen jazztutkielma erityisesti 1960-luvusta, kuvakavalkadi ja muistelo yhtä aikaa – ja Maurin tapaan paljon muuta. Nummisen (76) rakkaus jazziin kävi yleisölle ilmi jo 1970-luvulla, jolloin hän suomensi joukon jazzklassikkoja ja teki näistä mm. Jani Uhleniuksen kanssa hulvattoman hauskoja, ”uusrahvaanomaisia” muunnoksia.

M.A. Numminen on, ja on aina ollut, intohimoinen jazzmies. Tietysti monen muun asian ohella; hän on rokkaaja ja tangon taitaja, erikoinen klassisen musiikin tulkki ja keskiolutbaarien mies, koomikko ja lastenelokuvien (anti)sankari. Jazznäkökulma on Jazz meiningin lukijan siltikin otettava vakavasti.

Kirjoituskokoelmassa on 42 lyhyehköä lukua, tai ehkä pikemminkin artikkelia. Ajallinen kattavuus on laaja, ulottuen memoaareista ja 60-luvun Ylioppilaslehden jutuista aina We Jazzin avajaisiin 2015.

Mukana on runsaasti Maurin mv-kuvia ulkomaisten jazztähtien keikoilta 1960–64. Osa kuvista on teknisesti melko hämäriä ja suttuisiakin, mutta kuvakulmien valinnassa tekijä on käyttänyt mielikuvitusta. Runsaasti konserttifiilistä ja ajanhenkeä välittyy kuvien välityksellä.

Juttujen taiteilijanimikkeistö on kunnioitettavan laaja: Quincy Jones, Dizzy Gillespie, Horace Silver, Cannonball Adderley, Thelonius Monk ja Art Blakey – vain muutamia mainiten. MAN pistelee teksteissään teräviä havaintoja jazzklassikkojen soittotavoista ja esitystyyleistä ja pohtii asioita myös laajemmin, tyylimielessä.

Kirjoitustyyli vaihtelee. Vahvasta saksankielisestä taustasta tuleva, koukeroinen ja paljon alisteisia sivulauseita sisältävä – ja jo siksi vaikeasti hahmotettava – tyyli on läsnä. Toisaalta hänellä on lyhyttä, säksättävää ”sähkösanomatyyliä”, jonka ruotsalainen Jens Lapidus on kehittänyt suoranaiseksi taiteeksi 2000-luvun rikosromaaneissaan.

Provosointia ja lämpöä

Jazzin merkitys kuvautuu teksteistä laajemminkin kuin omakohtaisena perspektiivinä. Henkilökohtaisia tuttavuuksiaan artisti muistelee lämmöllä. Kirjan erikoisuuksia – joita Maurilta ei ikinä puutu – ovat mm. heksametri-mitalla kirjoitettu runoelma We Jazz -tapahtuman avajaisiin, Helsingin Aleksanterin teatterissa joulukuussa 2013 ja toinen, lämminhenkinen muistelo, pari vuotta myöhemmin.

Mauri on toistuvasti saanut ihmisiä takajaloilleen. Milloin rokkaajia (kuten posketon suomenkielinen versio Ian Dury & Blockheadsien hitistä Hit me with your rhythm stick), milloin kansanmusiikin ystäviä (suomalaisugrilainen kansanmusiikkiyhtye), säästämättä klassikkofanejakaan (uskaliaat Schubert-tulkinnat) – vain muutamia mainiten.

Juuri viaton lapsenomaisuus ja toisaalta rämäpäinen uskallus toteuttaa melkein mitä tahansa mieleen juolahtavaa ideaa tekee Nummisesta artistina poikkeuksellisen. Anarkistista improvisointia, seksuaalisviritteistä provosointia ja monipuolista genretuntemusta – tuloksena on lähes vallankumouksellinen toimintatapa.

Nummisen tietoista vastakkainasettelua, heittäytymistä ja pioneerimieltä täytyy ihailla. Raja-aitoja tuleekin kaataa ja kaikkia yhdenmukaisuuspyrkimyksiä kuuluu ajattelevan yksilön vastustaa. Kirjan tekstit ilmentävät väsymättömän toisinajattelijan näkemystä jazzista juuri rajojen kaatajana ja innostuksen lähteenä.

Jazz meining ei kuitenkaan ole pelkkää poreilevaa hersyttelyä. Systemaattinen työtapa tuo mukanaan laajan nimihakemiston ja vinkkejä levykuuntelijoille. Konserttikokoonpanot ja kuvahakemisto antavat tartuntapintaa myös jazzin opiskelijoille.

Palavaa intohimoa, vahvaa itseluottamusta ja sitkeyttä kuitenkin tarvitaan. MAN on jaksanut taistella vuosikymmeniä kaikenlaista konventionaalisuutta vastaan monella rintamalla. Jazzin meining sisältää tiiviin clearingin M.A. Nummisen polveilevasta julkisesta urasta, johon jazz on antanut kauttaaltaisen inspiraation ja virittänyt kansantaiteilijan omaa luomisvirettä.

*        *                    *

Aviadorin kustantama Jazzin meining sai alkunsa Nummisen kerrottua We Jazzin Matti Nivekselle valokuvakokoelmastaan amerikkalaisten huippumuusikoiden Suomen vierailuista. Ajatus kuvakirjan julkaisemista sai näin alkunsa, ja kustantaja Vesa Tompurilla oli kulttuurihenkeä lähteä mukaan.

M.A. Nummisen puheenvuoro on huomionarvoinen, sillä se yhdistelee 60-luvun jazzkonserttien herättämiä vaikutelmia yksiin kansiin. Mauri Antero on tietysti myös omaperäinen koomikko ja tekee hersyvää huumoria niin kansanperinteestä kuin jazzistakin.

Mikä tässä hauskanpidossa sitten on vakavaa selvittelyä, harmitonta ilottelua, pölyttyneiden käsitysten tuuletusta ja ehkä defenssiäkin, jääköön lukijoiden, kuuntelijoiden ja ehkä sosiologien selvitettäväksi. Kirjan artikkelit ainakin on laadittu asiantuntevasti, sisällyksekkäästi ja hauskasti.

Kotiharjun päällä (American Patrol) vuodelta 1971 sopii mainiosti hervottoman kerronnan höysteeksi

M.A. Numminen: Jazzin meining
(Aviador 2016, 114 s.)

 

Takaisin