Berger, Knutsson, Spering, Schultz

Kuvat:

11.12.2015 08:40


Berger, Knutsson, Spering, Schultz: Blue Blue

Blue Blue 

Country & Western CE 34

 

Kolmikon Berger – Knutsson – Spering yhteistyö on kestänyt jo peräti 19 vuotta. Niihin vuosiin sisältyy huikea määrä keikkoja ja useita levytyksiä. Siitäkin huolimatta, että trio on ollut yhdessä on/off-periaatteella, kaikilla muusikoilla kun on koko ajan muitakin bändejä ja projekteja päällä.

Ne jotka ovat tuon trion mahdollisesti joskus lavalla nähneet, muistelevat varmastikin hyvällä ko. konserttikokemusta. Nyt, tuon pitkän 19-vuotisen rupeaman jälkeen, bändi on ”löytänyt” (Bengt Bergerin sanoin) neljännen jäsenen täydentämään ryhmäänsä.

Hän on kitaristi Max Schultz, joka tunnetaan – etenkin Ruotsissa – monipuolisena muusikkona ja kovatasoisena oman instrumenttinsa taitajana. Schultz on todellinen all-round-muusikko, jolta taittuu niin jazz, blues kuin pop/rock-osastokin. Jazzin puolella Mynta lienee se laajimmin tunnettu bändi, jonka riveissä hän on soittanut ja hän on toiminut myös kymmenillä erityylisillä levyillä studiomuusikkona.

Vanha peruskolmikko on yleensä jakanut sävellyspuolen melko tasapuolisesti. Nyt ’uusi tulokas’ pantiin välittömästi urakkatöihin: säveltämään (viisi kahdestatoista kappaleesta) sekä soittamaan. Schultzilla on nimittäin aika paljon soolotilaa levyn aikana. Ja hyvinhän se sujuu, monia kertakaikkisen hienoja sooloja. Erityisesti nautin hänen akustisen kitaran käsittelystään. Mutta löytyy niitä hienoja sooloja muiltakin. Oli perustyylilaji sitten aivan mitä.

Kuten aina, Bengt Berger on se primus motor tässäkin bändissä (vrt. vaikkapa Spjärnsvalletin Again & Again, JR 28.09.). Ja kun hän on messissä, aina on mukana maailmanmusiikkia. Tai ainakin sinne viittaavia vahvoja sävyjä. Esimerkiksi käy vaikkapa Jonas Knutssonin säveltämä My Sequence, jossa hän itse on upeine sooloineen keskeisessä osassa.

Schultz on tuonut mukanaan musiikkiin myös tanakoita blues tai r&b-sävyjä. Myös muiden muusikoiden sävellyksiin. Esimerkkeinä mm. Christian Speringin Beyond ja Bergerin Old & New Blues, joka rokkaa railakkaasti karibialaisittain reaggaen ja calypson hengessä. Max Schultz heittäytyy puolestaan tiukasti Ornette Coleman -osastolle omassa biisissään Kim’s Corner.

Tar Shehnai on ”intialaiseksi oboeksi” kuvailtu jousisoitin, jossa on myös metallinen torviosa. Tuo soitin soi Speringin saman nimisessä kappaleessa hänen käsissään. Bergerin Maximum on sitten taas tunnelmasta toiseen Tar Shehnain jälkeen: vankka rock-meininki. Tulee mieleen vanhat hyvät 1960-luvun ajat, jolloin rock oli vielä kuunneltavaa musiikkia (Cream, Jimi Hendrix jne.). Speringin Blue Blue, levyn nimikappale, on niin bluesia kuin olla voi.

Kokonaisuutena aivan upeata ja monisävyistä ja -vivahteista musiikkia. Raitojen vaihtuessa ei voi koskaan tietää, mihin joutuu hyppäämään. On se Berger ihmemies. Ja niin ovat kaikki muutkin: aivan loistavia muusikoita. Mielenkiintoista, maukasta ja nautinnollista tavaraa. Eikun siis taidetta!

 

Bengt Berger: rummut, Jonas Knutsson: saksofonit, Christian Spering: basso, tar shehnai ja elektroniikka, Max Schultz: kitarat ja mandoliini.

Äänitys ja miksaus: Janne Hansson, Atlantis Studios, Tukholma, touko-kesäkuu 2015. Kansisuunnittelu: Jon Edergren. Julkaisuvuosi: 2015. Tuottaja: Bengt Berger.

01. Frankly (Schultz) 5:00
02. Beyond (Spering) 4:21
03. My Sequence (Knutsson) 5:31
04. Kim’s Corner (Schultz) 4:02
05. Old & New Blues (Berger) 3:28
06. Tar Shehnai (Spering) 4:56
07. Maximum (Berger) 3:22
08. Babylon (Schultz) 6:23
09. Blue Blue (Spering) 5:43
10. Motsols (Berger) 4:50
11. La Rana Cansada (Schultz) 5:06
12. Max Gura (Schultz) 4:27

Kokonaiskesto 57:10.  

Takaisin

Artikkeli luettu 556 kertaa