Birger’s Ragtime Band

Kuvat:

04.03.2015 11:16


Birger's Ragtime Band: Blue Tone

Blue Tones

BRBCD002

Nyt täytyi taas kuvitella itsensä jonnekin Mississippin rantamaisemien hämyisiin kuppiloihin syvään etelään, Big Easyyn. Sinne, jossa laiskanletkeät muulit kiskovat koristeisia vaunujaan, siipiratas puuskuttaa vastavirtaan höyryurkujaan soitellen, hieman rosovireinen piano pimputtaa elämän sydäntykytystä, rouheakielinen banjo rämpyttää pohjaa klaneetin puiselle soundille… ja Southern Comfortia siemaillut leidi keinahtelee musiikin tahdissa laulaen sinulle… siis juuri sinulle… hikikarpalo kastelee otsaa… liekö kuumaa vaiko huumaa…

Kuulijan on yleensä vaikea Suomessa päästä aitoon New Orleansin traditionaalisen jazzin tunnelmaan, vaikka asialla olisi kuinka hyvä kotoinen kokoonpano tahansa. Se ei kuitenkaan johdu soittokunnasta, vaan ympärillä murjottavista kanssaeläjistä sekä yleisestä mielialasta… Nyt soitto soljuu kuitenkin mukavan letkeänä…

Tällä viiden biisin polttopyöriöllä on asialla Birger’s Ragtime Band, taattua kotimaista tavaraa. Soittokunnan pelimannit ovat olleet mukana  vuosien varrella monessa syvän etelän tyylisuuntaa soittavassa kokoonpanossa. Ja se kuuluu rentona otteena soittoon… ei siis väkinäisenä nuotin plagiointina, vaan leppoisan kulkevana ja harmittomana ulosantina. Sellaisena, jota voisi mennä soittelemaan vaikkapa St. Louisin katedraalin eteen Jackson Squarelle New Orleansiin… peltipurkkiin kolahtaisi usea kolikko…

Klarinetisti Birger Lindströn puhkuu pilliinsä kuten viime vuosisadan alkupuolen mestarit. Melodisen soivana ja sopivan löysänä. Siis hyvänmakuisena. Oman yllättävän makoisuuden Lindströmin soitantoon antoi nokkahuilu raidalla When Irish Eyes Are Smiling…

Pianisti de Godzinsky sopisi kilkutuksellaan ja tatsillaan mihin tahansa Bourbonin, Royalin tai Frenchman Streetin kuppilaan. Järvelä banjoineen edustaa hyvin aitoa amerikkalaista banjottelua puuvillapeltojen, rämeiden ja syntisen N’awlinsin maisemista. Löysän tiukkaa plimputtelua ja rämpyttelyä… suoraan maukkaasti sielun syövereihin… molemmilta herroilta.

Basso ja rumpuosasto ovat myöskin oikeaoppisesti mukana. Ilman suurempia vyörytyksiä ja esiintunkemisia. No… Krogiuksen maslakkaa pyykkilauta -sooloa lukuunottamatta. Hyvää komppausta ja pehmeän letkeää kokonaisuuden tukemista.

Laulusolisti, muhkean äänirepertuaarin omistava Charlotta Kerbs, halitsee myös syvän etelän rytmit. Hänen voimakas ulosantinsa on jälleen kerran elementissään. Tosin allekirjoittanut olisi odottanut kuulevansa enemmän hänen alarekisterinsä syntistä soundia, kuten esimerkiksi kappaleessa Trouble in Mind… siinä hän pääsee ehkä lähimmäksi syvän etelän sinisten sävelten sisintä. Tuntoa ja tunnelmaa…

Toisaalta iloisuus ja leppoisuus ovat elämäneliksiiriä, jotka sektorin Kerbs hallitsee mainiosti… Myös korkein ylärekisterin soundi kestää ja toimii ihan kunnollisesti. Mutta Kerbs on parhaimmillaan, täydellisimmillään, himottavimmillaan sekä herkullisimmillaan alarekisterissä ja perusäänessään… kansainvälisestikin.

Kaikenkaikkisesti tämä levy oli mukavan muikea pläjäys hyvää mieltä ja leppoisaa tahtijalkateputusta. Sellaista, jota mutrunaamaisten, kateellisti murjottavien, itsekeskeisten ja omahyväisten kanssaeläjien  pitäisi nauttia tuhti annos päivittäin…. ehkäpä tämän musiikin myötä löytyisi ratkaisu moniin pulmiin ja päätöksentekoihin… soteenkin…

Kokeilkaapa tätä vanhaa vuosikertamusaa tämän päivän päivityksellä. (OR)

 

Birger Lindström cl, recorder Charlotta Kerbs voc, Robert de Godzinsky pno voc, Jukka Järvelä bjo, Jussi Sipilä b, Sven-Erik Krogius dr washboard

Recorded by Soundteam Godzinsky Ltd, Aug. 28 and Sep. 4 2014
Mixed and mastered by Robert de Godzinsky

1. All by Myself (Irving Berlin) 3:57
2. Postman’s Lament (Allan F. Smethurst) 5:10
3. When Irish Eyes Are Smiling (Ernest Ball, Chauncey Olcott, George Graff Jr) 4:24
4. Troubke in Mind (Richard M. Jones) 3:21
5. When You’re Smiling (Larry Shay, Joe Goodwin, Mark Fisher) 4:48

Takaisin

Artikkeli luettu 990 kertaa