Fiil Free

Kuvat:

11.10.2016 17:49


Everything Is A Translation

Fiil Free Records FFR0916

Noin vuosi sitten tanskalainen free-jazzpianisti Lars Fiil julkaisi LP:nä ilmestyneen edellisen levyn Frit Flad trio -kokoonpanolla. Nyt syyskuussa ilmestyneellä kolmannella omissa nimissään julkaistulla Everything Is A Translation -albumillaan Lars Fiil on liikkeellä astetta isommalla Fiil Free -kokoonpanolla. Improvisoidun musiikin ympärillä toimivia muusikkoja on totuttu yleensä näkemään lavalla soolokonserteissa tai pienkokoonpanojen kanssa. Septetti on tässä mielessä melko poikkeuksellista, mutta mikäs siinä, toimiihan se näinkin.

Kokeilevaan ilmaisuun vihkiytyneiden tanskalaisten muusikoiden lisäksi Fiil Free -septetissä ovat mukana erinomainen puolalainen free-trumpetisti Tomasz Dąbrowski sekä viime keväänä Suomessakin vieraillut jazzillista bluesrockia soittava ruotsalainen kitaristi Henrik Olsson.

Iso orkesterin instrumentaatio on avannut paljon uutta tilaa Lars Fiilin luovalle sävellystyölle, kun sitä verrataan edelliseen triolevyyn. Everything is a Translation tarjoaa paljon mahdollisuuksia uusille sävellysideoinneille, joita Fiil käyttää hyvin laajalla sektorilla. Avauskappale Why Search For Common Ground kimmahtaa liikkeelle hitaasti pianon, trumpetin ja saksofonin vuorottaisilla lyhyillä yksittäisten instrumenttien ääniaaltojen hakemisella, mitä Bjørn Heebøllin työstämät symbaalien vingahtelujet ja rummunkalvojen rahistelut täydentävät. Hitaan johdattelevasta alusta alkaa kappaleen puolivälissä paine kasvaa ja nousta pikku hiljaa rumpujen rytmin kiihtyessä kiehtovan jännittäväksi soittokavalkadiksi. Tomasz Dąbrowskin trumpetti ja Henrik Pultz Melbyen saksofoni alkavat puhutella hieman raskaammin, särmikkään värikkäästi ja tahti muuttuu vauhdikkaammaksi muidenkin soittajien heittäytyessä rivakammin mukaan. Lopussa palataan alun teemaan Fiilin pianon juoksutuksella.

Siitä kappale vaihtuu huomaamatta toiseksi, You Should Say I, Fiilin pianon johdatuksella, mihin Martin Fabricius tarttuu mukaan hyvällä sykkeellä vibrafonillaan, nostaen samalla äänitasoa ja puhaltajat kietoutuvat voimakkaammin Fiilin sälähtävään pianon sykkeeseen. Kappale päättyy tunnelmallisen melodiseen Fiilin pianon soittoon ja jatkuu taas heti hiljaisen syvällisellä pohdinnalla, Is It Doubt.

Kamarijazzmaista ilmaisua tapailevassa kappaleessa soittajat hakevat taiteellisia rajojaan vivahteikkaasti omia kuvioitaan kehitellen. Kappaleesta ryöpsähtää esille selkeästi rohkea rakenteellinen vapaus, vaikka mitään äänirajoja ei tavoitella. Soitto pysyy kypsänä, missä jonkinasteinen alakuloisuus ja syvä murhe kulminoituvat yksinkertaisen siistinä minimalistisena esittämisenä. Aivan lopussa Lars Fiil nostaa pianon voimaa ikään kuin johdatteluna seuraavaan kappaleeseen.

Progress In The Name Of on levyn räväköin kappale, missä vapaa tulkinta tulee raisusti esille Henrik Olssonin kitaran rujona käsittelynä ja puhaltajien lähtiessä rääkkäämään soittimiaan omia polkujaan seuraten. Aivan lopussa päästään kuitenkin tavallaan yhteisen teeman pariin. Tässä kappaleessa tulee esille kaikkein voimakkaimmin rynnistelevä avantgardistinen jazznäkemys.

Levyn pisin nimikkokappale on viimeisenä. Se on monipuolisen vivahteikas sisältäen sekä nousuja että laskuja. Pääosin ambientti ilme jatkuu, mutta kappaleessa esiintyy voimakasta vastakkainasettelua. Puhaltajien voimaosiot tulevat esille vahvasti, osin riitaisesti, kappaleen lähestyessä puoliväliä. Mielenkiintoa lisää se, että kappaleesta löytyy yhteistä rytmisyyttä ja melodisuutta, vaikka soittajat toisiaan estottomasti soittelevat kuin eri maailmoissa, puhaltaen kokonaan eri näkökulmista.

Yleisilmeeltään Everything Is A Translation on tunnelmaltaan taiteellisen rauhallinen ja tunnusteleva ilman suurempaa ryystävää kiihkeyttä, pieniä voimanosteita luukuunottamatta. Poikkeuksena tästä yleisilmapiiristä on Progress In The Name Of, missä löytyy tietynasteista värikkään hiomatonta kulmikkuutta keskinäisenä kinasteluna.  Soitto seikkailee käsitteellisen kiinnostavalla tavalla sävelletyn musiikin ja vapaan ilmaisun keskinäisessä mietiskelevässä avarakatseisessa sopusoinnussa.  (JKi)

Tomasz Dąbrowski (PL): trumpetti, Henrik Pultz Melbye (DK): saksofoni, klarinetti, Henrik Olsson (SE): kitara, Martin Fabricius (DK): vibrafoni, Lars Fiil (DK): piano, Casper Nyvang Rask (DK): kontrabasso, Bjørn Heebøll (DK): rummut

Äänitys: Bjørn Gjessing, The Village, Tanska, kesäkuu 2016. Miksaus ja masterointi: Teis Fransen. Tuotanto: Lars Fiil. Kannen taide: Jesper Simensen. Kannen graafinen suunnittelu: Louise Fiil Hansen. Julkaistu: 20.9.2016

  1. Why Search For Common Ground 12:40
  2. You Should Say I 5:22
  3. Is It Doubt 11:52
  4. Progress In The Name Of 6:47
  5. Everything Is A Translation 13:05

Kokonaiskesto 49:46

Takaisin

Artikkeli luettu 661 kertaa