Food

Kuvat:

04.02.2016 16:56


Food: This Is Not a Miracle

This Is Not a Miracle

ECM 2417

Pöytä on katettu, ateria on valmis. Tervetuloa! Pääruoaksi tarjoillaan elektroniikkasekametelisoppaa sekä ilmassa leijuvaa ohutta yläpilvipihviä että tukevasti maanpäällä seisovia leikeversioita. Lisähöysteinä muutamia omaperäisiä (vai pitäisikö sanoa peräti -laatuisia) rumpukomppeja sekä muutamia maukkaita saksofonisoolohöytykkäitä.

Thomas Strönen, jolle on 43 ikävuoteen asti päästyään kertynyt jo kunnioitettavat yli 60 levytyssessiota (useita mm. maanmiestensä Eivind Aarsetin ja Arve Henriksenin kanssa), perusti Food-yhtyeen vuonna 1999. Kokoonpanot ovat runsaan viidentoista vuoden aikana vaihdelleet moneen kertaan sekä miehistön nimien että määrän suhteen.

Yksi kumppani on kuitenkin ollut koko ajan mukana, nimittäin brittifonisti Iain Ballamy. Pienimmillään Food on ollutkin vain nähden kahden herrasmiehen duo. Tällä levyllä myös mukana oleva itävaltalaiskitaristi Christian Fennesz on sitä vastoin suhteellisen uusi ruoanlaittokumppani.

Muutamat kappaleet perustuvat simppeleihin perusriffeihin tai -kuvioihin, joita sitten matkan varrella varioidaan ja höystetään eri soitinyhdistelmillä. Niiden ansiosta kuulijan mielenkiinto säilyy, eikä perusmonotonisuus pääse hyydyttämään. Hyvänä esimerkkinä tästä käy vaikkapa Where Dry Desert Ends.

Nimibiisi This Is Not a Miracle on esimerkki kolmikon maltillisemmasta puolesta. Siinä pääsee nauttimaan Ballamyn hienosta tenorinsoitosta konemaisen kompin säestyksellä. Vastaavanlaista rauhallista puolta edustaa myös Death of Niger. Hidastempoisen elektronisesti tuotetun sävelmaton leijunnan taustalla – tai solistina kuitenkin suhisee ja kihisee kuumeisesti Strönen rumpuineen.

The Grain Millin alkutahdit herättävät epäilyksen siitä onko levyssä tai -soittimessa jotain vikaa. Niin paha ja pahaa enteilevä rutinaa kaiuttimista kuuluu. No, onhan siellä toki jotain rummun kilinääkin joukossa. Ja kun Fennezin kitaran revitys käynnistyy, tuo rutina jää lähes huomaamattomaksi taustalle. Huoli soittimen ja/tai levyn kunnosta häipyy.

Päätösraita Without The Laws on rytmillisesti monikerroksinen seos, jossa kompit alinomaa vaihtelevat. Ballamyn tenori ja Fenneszin kitara heittävät mainioita lisävärejä peliin.

 

”Onko tämä jazzia?” kysyi satunnainen vierailija kuullessaan tämän levyn soivan keittiössäni(!). (Ihan totta: keittiössä se tapahtui). Hyvä kysymys.

Ainakin tätä voi suositella avaruusromumusiikin ystäville, sillä onhan tämä hyvin tehty. Organisoitua ääntä. Aikasmoinen äänivelho tuo Thomas Strönen.

 

Thomas Strönen: rummut, elektroniikka, lyömäsoittimet, moog ja Fender Rhodes, Iain Ballamy: saksofonit ja elektroniikka, Christian Fennesz: kitara ja elektroniikka.

Äänitys: Ulf Holand, Holand Sound, Oslo, kesäkuu 2013. Miksaus: Ulf Holand, Manfred Eicher ja Thomas Strönen, Holand Sound, Oslo, huhtikuu 2015. Masterointi: Manfred Eicher ja Christoph Stickel, MSM Studio, Munchen. Kannen valokuva: Knut Bry. Julkaisuvuosi: 2015.

01. First Sorrow (3:05)
02. Where Dry Desert Ends (4:18)
03. This Is Not a Miracle (4:08)
04. The Concept of Destiny (2:55)
05. Sinking Gardens of Babylon (4:22)
06. Death of Niger (3:43)
07. Exposed to Frost (3:27)
08. Earthly Carriage (6:55)
09. Age of Innocence (4:27)
10. The Grain Mill (4:59)
11. Without the Laws (5:07)

Musiikki: Thomas Strönen.

Takaisin

Artikkeli luettu 471 kertaa