Francois Couturier Tarkovsky Quartet

Kuvat:

02.08.2017 13:52


Francois Couturier Tarkovsky Quartet: Nuit blanche

Nuit blanche

ECM 2524

Ranskalaisen pianistin Francois Couturierin kokoamassa Tarkovsky Quartetissa yhdistyvät hänen kanssaan kolme eri yhteyksissä soittanutta maanmiestä, sekä saksalaissellisti Anja Lechner. Tämä on kokoonpanon kolmas pitkäsoitto levyjen Nostalghia – Song for Tarkovsky (2005) ja (yksinkertaisesti nimetyn) Tarkovsky Quartet (2009) jälkeen.

Ainakin tämä uutuus (aiempia en ole kuullut) herätti, monista syistä johtuen, aika sekavia, jopa ristiriitaisia ajatuksia ja tuntemuksia vielä useammankin kuuntelukerran jälkeen.

Musiikki koostuu pääosin Couturierin omista sävellyksistä sekä nelikon yhteisistä tuotoksista, jotka ovat puhtaita improvisaatioita. Välillä piipahdetaan 1500-luvulla, väliin barokissa (nelikon Vivaldi-sovitus). Toisinaan liikutaan moderneimmissa kamarijazztunnelmissa, kuten Couturierin omiin nimiinsä ottaneessa kappaleessa Dakus. Se nimittäin perustuu japanilaisen nykysäveltäjän Toru Takemitsun sävellykseen Nostalghia.

Levylle on mahdutettu peräti 17 kappaletta. Osittain ne ovat sisällöltään melko pitkälti samankaltaista tasapaksua mössöä. Useat niistä – nimenomaan seitsemän yhteisimprovisaatiota – ovat kaiken lisäksi lyhyitä, vajaasta minuutista alle kolmeen minuuttiin kestoltaan. Ne muodostavat pikemminkin hajanaisen sarjan sekalaisia miniatyyrejä tai lyhyitä musiikillisten ajatusten poikasia sen sijaan, että niistä muodostuisi selkeästi etenevä sävellysten ja improvisaatioiden sarja.

Mukaan mahtuu niin tekotaiteellista vääntöä kuin joitakin yksittäisiä herkkupalojakin. Jälkimmäisistä esimerkiksi käy vaikkapa erinomaisen haitaristin ja improvisoijan Jean-Louis Matinierin soitto tilanteessa kuin tilanteessa. Maukasta.

Osittain juuri tuosta tilkkutäkkimuotoisuudesta johtuen albumin parhaaksi osaksi kohoaa sen pisin, reilut 11-minuuttinen Couturierin Urga. Siinä nelikko on ehdottomasti parhaimmillaan. Jean-Marc Larché on sopraanofonillaan pääosassa tuossa mainiosti etenevässä kappaleessa, joka luo, visuaalisesti ajatellen, mielikuvia keijujen tanssista.

Parissa omassa sävellyksessään Couturier on äänessä yksinään muun bändin pitäessä lepotaukoa. Urgan ohella myös levyn nimikkokappale edustaa albumin antia sieltä paremmasta päästä.

”Why Tarkovsky?” kysyy Carolin Emcke levyn sisävihkosen tekstissään. Yhtyeen nimihän viittaa ilmiselvästi kuuluisaan venäläiseen, nerokkaaksikin kutsuttuun elokuvaohjaajaan Andrei Tarkovskiin (1932-1986). Hyvä kysymys, johon saadaan kuitenkin vain epämääräisiä verbaalisia vastauksia, musiikillisista yhteyksistä puhumattakaan.

 

Francois Couturier: piano, Anja Lechner: sello, Jean-Marc Larché: sopraanosaksofoni, Jean-Louis Matinier: haitari.

Äänitys: Stefano Amerio, Auditorio Stelio Molo RSI, Lugano, huhtikuu 2016. Kansikuva: Andrej Tarkowskij. Julkaisuvuosi: 2017. Tuottaja: Manfred Eicher.

01. Reve (Couturier / Lechner / Larché/ Matinier) 2:56
02. Nuit blanche (Couturier) 5:36
03. Reve II (Couturier / Lechner / Larché/ Matinier) 1:22
04. Soleil sous la pluie (Couturier) 4:41
05. Dream III (Couturier / Lechner / Larché/ Matinier) 2:05
06. Fantasia (Coturier / Larché) 4:26
07. Dream IV (Couturier / Lechner / Larché/ Matinier) 2:28
08. Urga (Couturier) 11:19
09. Daydream (Couturier) 2:52
10. Cum dederit delectis suis somnum (Antonio Vivaldi) 5:46
11. Nightdream (Couturier) 2:23
12. Vertigo (Couturier / Lechner / Larché/ Matinier) 0:57
13. Traum V (Couturier / Lechner / Larché/ Matinier) 1:31
14. Traum VI (Couturier / Lechner / Larché/ Matinier) 2:25
15. Dakus (Couturier) 4:34
16. Quant ien congneu a ma pensee (tuntematon 1500-luvun säveltäjä) 5:05
17. Reve étrange… (Couturier / Lechner / Larché/ Matinier) 1:20

 

 

 

 

Takaisin

Artikkeli luettu 130 kertaa