Gourmet

Kuvat:

28.04.2018 17:41


Gourmet: En garde

En garde 

Fiasko Records, FRCD-83

Hekumallisen herkullinen ja silmiä hivelevän houkuttava eväs pistää kuolan valumaan suusta kuin aikoinaan Pavlovin koirilla. Tämä edellämainitun evään kaima eli Gourmet -yhtye on saanut aiemmin vastaavia reaktioita aikaan heidän levyjensa että live-esitysten myötä… monenlaista herkkua aistikkaasti tarjoiltuna. 

Niin nytkin, kun kokkikaksikko Mikko Innanen ja Esa Onttonen ovat vääntäneet kasaan reseptit. joista orkesterin myötä valmistavat kuuntelijan korviiin että niiden väliin oivalta maistuvan kokonaisuuden. Sellaisen, että kaikenkarvaiset ruokarajoitteet voi heittää nurkkaan. 

Tämänkertainen ateriointi aloitetaan hienolta kalskahtavalla nimikkeellä Louis XIV… liekö kyseessä Armstrongin jälkeläisiä vaiko Ranskan hovinaisia. Kuinka vain nykypäivän tasa-arvoisuuden maailmassa. Kauniin seesteinen yleisilmapiiri saa alleen tuuban törisyttämää tahtia, jolla on hyvä kepsutella koko levyn lävitse. Hyvällä mielellä ja ilman sen kummempia ennakkosuunnitelmia… 

Kakkosen syvämietteinen, kauneutta tursuva Love Gone Wrong keinuu Ilmari Pohjolan pasuunan kertomana. Tosin muukin orkesteri yhtyy kokonaisuuteen, kertomaan omia tarinoitaan erikseen ja yhteen ääneen. Kokonaisuuden pysyessä kuitenkin hyvin hanskassa ja harmoniassa. 

Elävän elämän  erilaisuus ja kokemusten kirjo hypähtää esiin 15 raidan levyn edetessä tasapainoisen tanakkana, muttei paksuna mössönä. Vaikka välillä liikutaan soittimien rajapinnoilla ja yhteissoiton riemukkaassa volyymimaailmassa, kaikki on silti selkeänä kuultavissa. Jokainen pelimanni saa soittonsa kuuluviin soolojen lisäksi myös massakohtauksissa. Ja se on erinomaista, harvoin kuultua herkkua. 

Jokainen soittaja klaaraa hyvin osuutensa, joten on vaikea nostaa ketään erityisesti esille. Komppiosaston tummaa törisyttäjä Petri Keskitalo toimii tosi maukkaasti ja tuo mieleen niin sotilassoittokunnat kuin New Orleansin perinteet. Harvemmin suomalaisissa jazzympyröissä kuultavaa herkkua… nyt runsain mitoin ja tyylillä. 

Kompin toinen huippuosaaja on rumpali Mika Kallio, käsite, jonka suoritteet hämmästyttävät ja ihastuttavasti jatkuvalla syötöllä. Nyt mätetään ja juoksutetaan tahtikuvioita olantakaa. Toisaalla välillä hellän sivelevällä kädellä. Kansainvälisen kovaa osaamista. 

Haitaristi Veli Kujalan viime aikaiset otteet ja yhteistyö Innasen kanssa maakuntalaulujen myötä ovat hyvässä muistissa. Makoisasti soittopeli komppaa ja ottaa pieniä irtiottoja lähes parivuotta sitten tehdyissä tämän levyn äänityksissä. Ammattilainen soittopeleineen lähes musiikin koko lajiskaalassa. 

Venytettävän putken tasapainoista taituruutta esittelee levyllä jo alussa mainittu pasunisti Ilmari Pohjola. Osaavuus ja aistikkuus ovat tämän soittoniekan tavaramerkkejä. Hän hitsaa omalla panoksellaan kokonaisuutta yhteen ja puhaltelee soolo-osuutensa täydellä tunnelatauksella. 

Kitaristi Esa Onttonen, Gourmetin toinen isä, on säveltänyt levyn kappaleet puoliksi Innasen kanssa, ainoana poikkeuksena Keskitalon soolosoitto My Little Llama Blue. Onttosen kitara soi hellän viehkosta komentavan kimakkaan. Puhdasverisesti, ilman sen kummempia tekniikan kimurointeja. Kokonaisuuteen erittäin maukkaasti sopeutuen ja sitä maustaen että tukien. Herraa kuuntelisi mielellään useamminkin. 

Käsite nimeltä Mikko Innanen saksofoneineen maalaa, värjää ja rakentelee puhallinmaailmaa freestä herkuttelevan kutkuttavaan flirttiin. Tämä saksofonian monitoimiboheemi tekee juuri sitä mitä haluaa… hän on tavallaan kuin kameleontti, joka muuttaa väriä ja tyylisuuntaa silmänräpäyksessä. Innasella alkaa olla jo myös mukavasti karriääriä jo rajojemme ulkopuolellakin. Eikä suotta…

Kokonaisuudessaan tämä levy on sellainen letkeä, hyvänmielen lättänä. Hiivalla nostattamaton ohut rieska. Sellainen, joka lapin emäntien paistamana on todellista herkkua… Gourmet on aina gourmettia…

Levyn seesteinen melodisuus, sopivin rytmiripauksin ja monitahoisin soitinvärjäyksin soi hyvää mieltä. Sellaista joka saa mielen rauhoittumaan ja kuuntelunautinnon hyvän olon kohisemaan sielun sopukoihin. Levyn toisaalta yksinkertainen formaatti osoittautuikin herkullisen rytmiseksi kokonaisuudeksi oikeilla tyylilajien mausteilla ja makuvaihteluilla toteutettuna.  

Ei voi kuin kumartaa herrojen suuntaan ja muistella heidän live-esiintymistään vuoden 2017 Bremenin Jazzaheadin hikisessä ja tupaten täydessä teurastamossa. Vaaleanpunainen kameli oli irrallaan! Kansa huusi suosiotaan… eikä suotta! (OR) 

 

Mikko Innanen, altto-, sopraniino- ja baritonisaksofoni, ääni (8.), Esa Onttonen, kitara, ukulele (13.), laulu (14.), Ilmari Pohjola, vetopasuuna, Veli Kujala, harmonikka, Petri Keskitalo, tuuba,  Mika Kallio, rummut 

Recorded by Teemu Korpipää at Mankku, Porvoo, Finland on September 3-4, 2016
Additional recordings by Esa Onttonen
Mixed by Esa Onttonen
Mastered by Jaakko Viitalähde at Virtalähde Mastering 

01. Louis XIV (Innanen-Onttonen) 5:04
02. Love Gone Wrong (Onttonen) 6:45
03. Voice Of Velour (Onttonen) 2:35
04. What Can We Do When the Sky Falls Down? (Innanen) 5:27
05. Flowers Are Pretty (Innanen) 5:36
06. When We Leave, Where Will We Go? (Onttonen) 3:04
07. Roy (Onttonen) 2:21
08. Vorwärts gegen Faschismus (Innanen) 4:20
09. Lasinen vuori (Innanen) 3:56
10. Pas de pluie mardi (Innanen-Onttonen) 3:31
11. My Little Llama Blue (Keskitalo) 1:38
12. Pink Camel (Innanen-Onttonen) 6:57
13. Muistoja Luxemburgista (Innanen) 3:32
14. Järviradiota kuuntelen (Innanen) 2:10
15. Lauluja tilaisuuksiin, osa 2: Juhlasoitto (Onttonen) 3:18

 

Takaisin

Artikkeli luettu 227 kertaa