Halme Prospekt

Kuvat:

19.10.2015 12:21


Halme Prospekt: Pajazzo

Pajazzo

Karkia Mistika Records, Karmi-60

Halme Prospektin toinen albumi Pajazzo kulkee tällä kertaa kokonaisuudessaan instrumentaalimusiikin parissa. Pari vuotta sitten ilmestyneen hienon Prospektrum -albumin osittain sisältänyt runonlausunta on nyt jätetty Vapaiden Radikaalien tehtäväksi.

Levy alkaa rouheasti kappaleella Finlandika II (Eetu) Hepa Halmeen baritonisaksofonin hitaan höysteisellä ryydityksellä, mistä tuulahtaa ennakoimatonta salaperäisyyttä ja odottavaa vulkaanista uhmaa. Tapani Variksen ohjaaman basson rauhallinen, mutta uhitteleva kumu taustalla lisää odotuksen jännittävyyttä. Arttu Tolosen sähköinen äänikenttä laajentaa hämärää ulottuvuutta ja Alf Forsmanin aloittaessa symbaaleiden seesteisen soinnutuksen syntyy usvamaista tiheyttä. Alfin avatessa kannujen kepityksen Hepa lisää voimaa ”tykkiinsä” ja saa Esa Onttosen kitaran antamaan lyhyitä vastauksia ja hetkessä myös Matti Riikonen päästää trumpetin äänivarat ilmoille terävällä puhalluksella.

Alun rauhallisuus kiihtyy huomaamatta, ponnekkuus lisääntyy ja jännite kasvaa armottoman raskaaseen yhteissoittoon. Voimavarat alkavat työntyä esille joka puolelta ja sisäinen tunne sanoo tätä lisää…. lisää yeah…. antaa mennä vain täyttä loikkaa itsepäisesti kapinoiden. Tottelemattomuutta, vastahankaa, vastustamatonta uhoa, uhmakasta kerskaa, intoilevaa isottelua ryhdikkäästi eteenpäin vieden. Tunne on kuin istuisi keskellä myrskyn lailla höyryävässä kuumassa kattilassa raastavien koukkuisten ryöväreiden soittaessa lopullista tuhoa enteilevää loppua aamenen kera.

Näissä merkeissä kulkee Pajazzon ensimetrit Halme Prospektin saattelemana eikä tunnelma siitä laske minnekään levyn kappaleiden edetessä, ne vievät mennessään, vain värinä, syvyys, rytmi, tempo, äänien vaihtelevuus, värikkyys, ryystävän hienot soolot ja painavan yhteissoiton luonteva jämäkkyys muuttavat muotoaan matkan aikana.

Twistfolk on rennon rempseä rytmikäs sivallus kaikille korville. Mukaansatempaava iloinen rytmihyrrä hienoilla soinnutuksilla, avonaisilla tuuletuksilla ja rävähtävillä sävelkuvioilla, kuten tässä vierailijana soittavan Pekko Käpin yksilösuoritus jouhikkosoolossa osoittaa. Kappaleen teema on mieleenpainuvan hieno ja luistava.

Edward Vesalan sävellys Areous Vlor Ta on sisällöltään toisenlainen. Siitä hohkaa kosmista säteilyä, minkä saa aikaiseksi Tapanin soittama munniharppu ja Artun luoma sädekehämäinen äänisumu. Pitkähkö kappale saa voimaa myös Matin ensin sordiinolla hämmennetty ja sitten vapaasti avautuva taitava trumpettisoolo. Mukana on myös levyn toinen vierailija pasunisti Juho Viljanen. Kappale päättyy hienonhienoon vähitellen avaruuteen katoavana soonisena tyhjyytenä munniharpun tahdittamana.

Spiritus puolestaan sisältää uhmakasta voimaa, missä puhaltajien jykevyys sooloissa ja koko porukan tasaisen näyttävä yhteispeli etenee julmetun luonnikkaasti. Riikosen ja Halmeen yhdessä kehittämä levyn tunnuskappale Pajazzo on rehevä kokonaisuus soittimien iloista sävelkuvioiden liihottelua. Kappaleessa Esa luo tunnelmaa hyvin hengittävällä soolollaan.

Levyn toinen lainakappale on Grateful Deadin tunnetuksi tekemä Dark Star, missä Pekko työstää pitkän soolon erikoisen äänimaailman tuottavalla jouhikollaan tuoden mukanaan lisäpontta ja särmikkyyttä mahtavan tehokkaasti toimivaan yhteispakettiin. Lopussa palataan ikään kuin ”juurille” Finlandika I (Otto) -kappaleen muodossa. Mahtavan huikeasti soivassa lopetuksessa, missä Hepa on mielestäni siirtynyt soittamaan bassoklarinetin tummanpuhuvaa alarekisteriä, tulee esille erityisesti Alfin huippuhieno rytmitys, mikä tukee soiton kokonaisuutta aivan niskakarvoja nostattavalla tavalla. Tosi jykevän tomeraa puuhaa….. ei löydy sanoja kertomaan.

Pajazzo on kertakaikkisen mahtavaa soittamisen mahtipontista esittämistä. Hepa Halmeen sävellystyö on omintakeista, kiehtovaa kerrontaa, missä on voimaa, tunnetta ja tutkimatonta mystistä taikaa. Erinomaiset sovitukset antavat kuusikolle pöyristyttävää menohalukkuutta ja vapautunutta ”otatusta”, missä soittajat röyhistelevät tehokkaasti ilmiliekeissä ja täysipainoisesti balanssissa. Oikeassa studiossa äänitetty ja lähes kokonaan livenä soitettua kokonaisuutta kuunnellessa voi vain todeta, että tässä on hieno levy, mitä voi suositella kenelle tahansa.

Hepa Halme: saksofonit, huilut, bassoklarinetti, Matti Riikonen: trumpetti, Esa Onttonen: kitara, Arttu Tolonen: kitara, elektroniikka, Tapani Varis: basso, munniharppu, Alf Forsman: lyömäsoittimet, Vierailijat: Pekko Käppi: jouhikko (raidat 2 ja 6) Juho Viljanen: pasuuna (raita 3)

Äänitys: Pete Asiala, Ambience Studios, Helsinki 31.1.–1.2.2015. Miksaus: Mamba Assefa, Junk Room, Helsinki, kesäkuu-elokuu 2015. Masterointi: Pentti Dassum. Tuotanto: Hepa Halme & Mamba Assefa. Kannen kuvat: Hepa Halme. Kannen suunnittelu: Vilunki 3000. Julkaistu: 17.10.2015

1. Finlandika II (Eetu)  (Hepa Halme)  7:10
2. Twistfolk  (Hepa Halme)  5:46
3. Aerous Vlor Ta  (Edward Vesala)  11:07
4. Spiritus  (Hepa Halme)  7:04
5. Pajazzo  (Matti Riikonen / Hepa Halme)  5:03
6. Dark Star  (Jerry Garcia / Robert Hunter)  10:35
7. Finlandika I (Otto)  (Hepa Halme)  14:10

 

Takaisin

Artikkeli luettu 2512 kertaa