Ilmavoimien Big Band

Kuvat:

08.06.2017 17:01


Ilmavoimien Big Band: KAJO

KAJO

Ilmavoimien soittokunta /Groovy Records

Yhtä makeaa kuin entisajan Fazerin sekalaiset… laajalla skaalalla, josta löytyivät suussa sulavat suosikit. Mukana oli myös  jokunen maku, joka ei yltänyt aivan samaan kastiin. Mutta eipä karkkipussiin koskaan jäänyt yhtään syömätöntä… niin nytkin, kun  asialla on sininen soittokunta eli Ilmavoimien Big Band, todellinen ammattiorkesteri Tikkakoskelta.

Kun puhutaan suomalaisista big bandeistä, unohdetaan liian usein se, että maassamme on edelleenkin kovanluokan ammattisoittajista muodostettuja puolustusvoimien soittokuntia, joista monet soittavat big band -muodossa tai pienempinä comboina jazzia. Ja pirun hyvää sellaista… Tästä erinomaisena esimerkkinä tällä levyllä esiintyvä Ilmavoimien Big Band, jonka musiikillinen repertuaari on erinomaisen laaja. Laajuudesta hyvänä esimerkkinä  mm. sen  Aalto -ohjelmistot.

Tämän levyn perusideana on Suomi 100 ja sen eri vivahteet. Materiaalin sovitustyön ovat tehneet big band -spesialistit Vellu Halkosalmi kolmella ja Eero Koivistoinen yhdeksällä raidalla. Kun tähän lisätään vielä vierailevat solistit, Koivistoinen itse sekä Johanna Iivanainen sekä Osmo Ikonen lauluineen, niin kasassa on todella tiukka ja ammattitaitoinen paketti.

Lähtöpotkuna levylle on karjalaista alkuperää oleva Koiviston polska, joka on saanut Vellu Halkosalmen käsittelyssä terhakan sointuvaa bb -puhallusta, jonka kruununa makoisa foni soolottele. Rytmisen aloituspommin mausteena afro-vaikutteita.

Seuraavassa herkistytään Valto Tynnilan Pienen Sydämen kauniiseen sykkeeseen, jonka tulkitsee syvällisen upeasti Johanna Iivanainen. Tynnilä sävelsi tämän helmensä Walter Rae nimimerkillä. Ison orkesterin tehtävänä aistikkaan pehmeän kosketuksen luonti pianistilleen ja Iivanaiselle. Hienoa.

Kolmosaraidan Kansansävelmä tunnetaan paremmin  Pienenä kansanlauluna. Tämä Sulho Rannan 1949 säveltämä kappale puetaan svengaavan menevään kuosiin, jossa pasunisti ja fonisti pääsevät panemaan parastaan. Makoisan kulkevaa nykymausteista ison orkesterin melodista kuviointia. BB -musiikkia parhaimmillaan…

Meno-osastosta siirrytään Sibeliuksen Valse Tristen pariin. Kontrasti edelliseen on aikalaisen raisu. Nyt tullaan kysymyksen eteen, että onko tämän kappaleen paikka tällä levyllä… makuasia, mutta kun teemana on Suomi 100, niin ok. Orkesteri yltää oivaan tulkintaan kappaleesta, jota harvemmin kuullaan tällaisen kokoonpanon tulkintana. Improvisoitu tenorisoolo, jazz-harmoniat ja-rytmiikka tuovat sen jazzmaailmaan loukkaamatta mitenkään Janne-setää ja kappaleen alkuperäisyyttä. Hyvä Suomi!

Tuota hyvä-linjaa jatketaan nuoremmalla tavaralla eli Sarmannon Heikin Kesäyöllä Hellakosken sanoin, jonka tulkkina korpilahtelaislähtöinen Osmo Ikonen ikosmaisella tyylillään. Jälleen ollaan makuasioiden riitapisteessä, sillä Ikosen laulu jakaa kansalaisten mielipiteet. Ison yhtymän tausta pelittää kokonaisuutta.

Sitten painetaan rajusti proge-otteella edesmenneen basistilegenda  Pekka Pohjolan tuotantoa; Oivallettu matkalyhty. Basso paahtaa ja big bandi repii, raastaa ja riehuu koko repertuaarillaan antaen kuitenkin paalupaikan upealle kitaristilleen. Raisua raadollisuutta hienona kokonaisuutena. Jeeee… armeijalla jyrää kovaaaaa…

Sitten todetaan hartaan ilmeikkäästi Johanna Iivanaisen paatoksella, että on Suomi kaukana pohjoisessa. Oululaislähtöinen laulusolisti vääntää kotiseutunsa syrjämaiden totuutta Tuomas Anhavan hieman ironistisestakin tarinasta… ankaraa totuutta…  jota etelän jupit eivät osaa edes kuvitella. Rytmikäs saksofonisointi keventää rytmikkäällä soololla ankeutta.

Taas rävähtää esiin erilainen kontrasti, kun käki rupeaa kukkumaan ties kuinka monetta kertaa Karjalan kunnailla. Tällä kertaa jazzikkaan mukavasti. Sakspiipun maittavalla soolottelulla ja lurituksella. Pasuunan isona lintuna. Komppi rullaa mainiota taustaa ja puhallinsektiot tuuttaavat ikihonkien massiivisuutta. Eipä enää tullut kaipuuta hauen leukaluusta viriteltyyn kanteleeseen, jota Väinämöinen aikoinaan plimputteli…

No, Karjalainen kierosilmä seikkaili toki seuraavalla raidalla, jota vokalisoi Osmo Ikonen. Hän oli turhan ison haasteen edessä, kun kyseessä oli Ismo Alangon Kun Suomi putos puusta. Olisi ollut mielenkiintoista kuulla itse Alanko laulusolistina tämän big bandin kanssa. No, Ikonen teki toki parhaansa, mutta, mutta, mutta… Iso orkesteri pisti  hienoa taustaa  ja väliosaa.

Kolmanneksi viimeisellä raidalla yritetään kuulijat nukuttaa Armas Järnefeltin Kehtolaululla, johon Vellu Halkosalmi oli vääntänyt uuden sovituksen… Haukotus… hyvinhän tuo puri ja jazz hyristi hiljaa kuulijansa sisuksiin. Yksi hieno ulottovuus Ilmavoimien Big Bandilta. Voimakkaan spontaania että lyyrisen kaunista ja herkkää… nuku nyt perkele!

Sitten kuullaan moneen kertaan jo lähes loppuunkaluttu kappale rovaniemeläisen Jorma Eton runoon Suomalainen. No, jo vain se soljui  Johanna Iivanaisen ja Osmo Ikosen duettona. Bandi hakee iskua funkahtavalla kompilla, jossa basso on johtoroolissa iskien voimaa hieman pliisuksi jäävään lauluun. Välisoiton räkäinen kitara että bändikokonaisuus toimivat hyvin. Jotenkin mitäänsanomaton yhdistelma laulun ja orkesterin välillä vei pisteet Jorma Etontieltä Tupsuun pilsnerille…

Finaalina sitten kaikkien suomalaisten rakastama Finlandia… nyt hieman erilaisena, lyhyenä Koivistoisen sovituksena… jazzballadina. Ei Sakari Kuosmasen jykevänä tunnelatauksena, joka sai Kuopiossa useampaan kertaan hirisevän mielihyvän ja isänmaallisuuden nousevan pintaan. Nyt oli tavallaan kaikki tunne kadonnut jazznyansseihin. Mutta hyvä näin, kierros Suomi 100 – teemalla oli suoritettu.

Ja kokonaisuudessan upeasti, sillä Ilmavoimien Big Band osoitti todellista osaavuuttaan. Hieno, todellisten ammattilaisten kokoonpano, joka venyy ja paukkuu kuin entisaikojen Jenkki -purukumi. Hienoa kuunneltavaa…

Ylisanoja välttääkseni komennankin: –  Asento! Tulevaisuutta varten harjoittelemaan… poistu! (OR)

 

Kapellimestari: Eero Koivistoinen

Solistit: Johanna Iivanainen, laulu (raita 2,7,11),  Osmo Ikonen, laulu (raita 5,9,11), Eero Koivistoinen, tenorisaksofoni (raita 4)
Trumpetit
Jani Saaranen, Kimmo Vänskä, Eeva Tourunen, Janne Halmela
Puupuhalstimet
Mikko Suhonen (alttosaksofoni, huilu), Aki Vänskä (altto- ja sopraanosaksofoni), Jetro Sarikoski (tenorisaksofoni ja huilu), Mikko Tourunen (tenorisaksofoni ja klarinetti), Juha Salonen (baritonisaksofoni ja bassoklarinetti)
Pasuunat
Jussi Kosonen, Timo Raudasoja, Janne Vihavainen, Mikko Koskela
Rytmisektio

Sauli Hämäläinen (piano), Esa Perämäki (kitara), Vesa Pisto (basso), Aki Rautio (rummut, raita 1,3,6,7,8,10, percussion raita 9,11), Jussi Vikman (rummut, raita 2,4,5,9,11,12, percussion raita 1,6,10), Merja Kokko (huilu raita 10), Petri Lahtinen (käyrätorvi raita 10), Harri Pääkkönen (tuuba raita 10)

Äänitys: Markku Veijonsuo, Varistoteles studio 23.-27.1.2017
Miksaus: Eero Koivistoinen & Markku Veijonsuo
Masterointi: Svante Forsbäck, Chartmakers Oy

01. Koiviston polska (trad., sov. Vellu Halkosalmi) 4:25
02. Pieni sydän  (säv. Walter Rae, san. Tatu Pekkarinen, sov. Eero Koivistoinen)  Johanna Iivanainen 4:28
03. Kansansävelmä (säv. Sulho Ranta, sov. Eero Koivistoinen) 5:42
04. Valse Triste, op.44 (säv.  Jean Sibelius, sov.  Eero Koivistoinen) 5:58
05. Kesäyö  (säv. Heikki Sarmanto, san. Aaro Hellaakoski, sov.  Eero Koivistoinen) Osmo Ikonen 4:44
06. Oivallettu matkalyhty  (säv. Pekka Pohjola, sov.  Vellu Halkosalmi) 5:15
07. On Suomi kaukana pohjoisessa (säv. & sov.  Eero Koivistoinen, san. Tuomas Anhava) Johanna Iivanainen 4:41
08. Karjalan kunnailla (trad., sov. Eero Koivistoinen) 4:51
09. Kun Suomi putos puusta (säv. & san. Ismo Alanko, sov. Eero Koivistoinen) Osmo Ikonen 5:04
10. Kehtolaulu (säv. Armas Järnefelt, sov.  Vellu Halkosalmi) 4:35
11. Suomalainen (säv. & sov. Eero Koivistoinen, san. Jorma Etto) Johanna Iivanainen, Osmo Ikonen 4:37
12. Finlandia-hymni (säv. Jean Sibelius, sov. Eero Koivistoinen) 3:09

Takaisin

Artikkeli luettu 352 kertaa