Ilpo Murtojärvi Quartet

Kuvat:

02.06.2017 13:46


Ilpo Murtojärvi Quartet - Skylarks

Skylarks

Zupu Records, ZUPUCD 900033

Kitaristi Ilpo Murtojärvi on pitkänlinjan muusikko, joka aloitteli kitaransoiton korvakuulolta 1960-luvun alussa ja vaikutti 1970-luvulla monissa eri tyylilajien kokoonpanoissa. Seitsemisen vuotta kului myös progressiivista rockia esittäneessä Kaamos yhtyeessä, missä hän sävelsi yhtyeen Deeds And Talks -albumin musiikin kokonaisuudessaan. Sittemmin hän soitti monien iskelmäartistien taustoilla ja myös TV-ohjelmissa. Myöhemmin jazz alkoi tuntua sopivammalta musiikinlajilta ja nykyisin hän toimii mm. studio- ja teatterimuusikkona sekä opetustöissä Turun konservatoriossa.

Kun Ilpo Murtojärvi valittiin 2015 Turku Jazzin vuoden artistiksi, niin samalla perustettiin Ilpo Murtojärvi Quartet, mikä koostuu kolmen sukupolven turkulaismuusikoista. Saksofonisti Jusu Heinonen ja kontrabasisti Vesa Saloranta soittava mm. Turku Jazz Orchestrassa ja tekevät myös opetustyötä. Nämä muusikot ovat tunteneet toisensa pitkään ja soittanet yhdessä eri yhteyksissä. Sen sijaan yhtyeen juniori on uudempaa tuttavuutta, nopeasti esille noussut rumpali Oskar Suksi. Nelikon oli oikeastaan tarkoitus tehdä vain yksi ainoa keikka Turku Jazzeilla 2015 artistivalinnan kunniaksi, mutta koska kysyntää oli, niin kvartetti jäi elämään.

Nyt keväällä aivan äskettäin ilmestyneen Skylarks -debyyttialbumin sisältö on syntynyt Murtojärven eri vuosikymmenien saatossa tekemästä sävellystyöstä. Levyllä on sekä vanhaa että aivan tuoretta musiikkia ja yksi lainakappale Kärki-Helismaa-kaksikon Päivänsäde ja Menninkäinen. “Kulloinenkin elämäntilanne on synnyttänyt omanlaisiaan sävellyksiä. Tavallaan tällä levyllä on siis kuultavissa elämänkaareni vajaassa tunnissa”, on Murtojärvi itse kertonut.

Levy on myös äänitetty ”vanhan kaavan mukaan”, eli päällekkäisäänityksiä ei ole käytetty, ydin on siinä äänityshetkessä. Sisältöön on valikoitunut jazz-kvartetille sopivimmat ja säveltäjälle itselle läheisimmät kappaleet, mitkä tuovat mukanaan kaikuja 1960–70 -lukujen jazzista.

Levy alkaa Ilpon uudemmalla tuotannolla kappaleella Spring, mikä mukailee selkeän pehmeätä perinteistä Wes Montgomery -linjaa mietteliään pelkistetysti. Seuraavassa, vielä tuoreemmassa tuotoksessa, mennään sitten selkeästi reippaammin. Kuten nimikin Robot Boogie antaa ymmärtää kyseessä on reipas otatus rytmikästä groove-musiikkia, ei ihan perinteisessä boogie-rytmityksessä, vaan mieluummin R&B-johdannaisesti. Kyseessä on kuitenkin hyvää irtonaista menomusiikkia.

Hieman hitaammin ja mutkaisemmin seikkaileva kiuruista tai leivosista kertova nimikkokappale Skylarks, on Ilpon uutta, pari vuotta vanhaa sävellystyötä. Siinä kuljetaan tunnelmallisesti vapaana kuin taivaan linnut kaartoja, liitoja, nousuja ja laskuja suorittaen hyvällä vuoropuhelulla jazzin perusajatusta noudatellen.

Seuraavassa palataan 70-luvun skaalojen ihmeelliseen maailmaan, jolloin Superlocrian Dance (Superlokrinen Tanssi) sekoitteli ajatuksia. Se oli aikaa, jolloin jokin yllättävä erikoisuus toi mukaan mielenkiintoista hämmennystä soittoon. Kyseessä on kuulemma sellainen asteikko, minkä kehyksissä kappale liikkuu sovitun asteikon rajoissa. Tässä liikutaan jännästi erilaisessa progressiivisen rockin ja jazzin symbioosissa hyvällä poljennolla reippaasti hieman marssimaisesti edeten.

Unnamed Moment jatkaa samalla vuosikymmenellä hieman enemmän perinteisen jazzmusiikin saloja haeskellen. Rauhallinen empatia, hiljainen tahdikkuus ja taiteellinen älykkyys tulevat ulos tästä ECM-tyylille tyypillisestä pitkälle viedystä ja syvällisestä tyylikkyydestä ajatuksia ammentava kappale.  Seuraavaksi mennään mukavan leppoisalla tempolla noin kaksi vuotta vanhassa kappaleessa Ford Transit 81, mihin liittyy muistoja ajoilta, jolloin Murtojärvi omisti sellaisen auton, millä tehtiin keikkoja ja monia pieniä retkiä perheen kanssa.

Progressiivisen rokkikauden muistoja tuo mieleen myös Murtojärven jo 70-luvulla säveltämä jykevästi jyrähtelevä bluespohjainen Heavy Moon (Raskas Kuu). Repe Helismaan balladi Päivänsäde & Menninkäinen on levyllä saanut nimen La lumière et la nuit.  Ilpo on tehnyt siitä kauniin omintakeisen version, jonka aikana Jusu puhalsi sopraanolla pitkän itkettävän surullisen soolon.

Loppuun aivan viimeiseksi on säästetty uusin kappale Linnea, minkä tekemiseen innoitus on löytynyt lapsenlapsen syntymästä viime kesänä. Ilpo on sanonut, että kappale syntyi melkein huomaamatta tämän iloisen perhetapahtuman johdosta. Se kulkeekin yksinomaan Ilpon kitaran soinnukkaassa johdatuksessa. (JKi)

Ilpo Murtojärvi: kitara, Jusu Heinonen: saksofonit, Vesa Saloranta: kontrabasso, Oskar Suksi: rummut

Äänitys: Mikko Maunula, avustava äänitttäjä Pirkka Thessler, live-studioäänitys, VR-Studio, Turku 17-19.2.2017. Miksaus: Mikko Maunula. Masterointi: Timo Haanpää. Valtone, Turku. Kannen graafinen suunnittelu: Artemi Varjonen. Kuvaus: Julius Murtojärvi ja Pekka Kalli. Julkaistu: toukokuu 2017.

1. Spring 8.49
2. Robot Boogie 4.25
3. Skylarks 7.37
4. Superlocrian Dance 5.57
5. Unnamed Moment 7.25
6. Ford Transit 81 5.39
7. Heavy Moon 5.07
8. La lumière et la nuit (Päivänsäde ja Menninkäinen) 7.17
9. Linnea 2.14

Kokonaiskesto 54.43

 

Takaisin

Artikkeli luettu 440 kertaa