Iro Haarla 

Kuvat:

24.10.2016 20:01


Iro Haarla: Ante Lucem

Ante Lucem 

for Symphony Orchestra and Jazz Quintet

ECM 2457

Säveltäjä Iro Haarla on tehnyt hienon uuden aluevaltauksen tuoreimmalla ECM-albumillaan Ante Lucem. Kaikin puolin mittava kokonaisuus muodostuu neljästä itsenäisestä, mutta samalla toisiinsa linkittyvistä sävellyksestä, jotka yhdessä muodostavat yhtenäisen, runsaan tunnin mittaisen teoksen.

Myös esityskokoonpano on iso. Siinä jazzkvintetti ja sinfoniaorkesteri yhdistävät voimansa harvinaisen upealla tavalla. Määrä ei tietenkään (missään asiassa) korvaa laatua, mutta Ante Lucem -levyllä laatua kyllä riittää. Niin sävellyksissä ja orkestraatioissa, kuin myös kvintetin jäsenten soitossa ja sooloissa.

Haarla on onnistunut yhdistämään kaksi erilaista ja -kokoista muusikkoryhmää luontevasti toisiinsa. On valitettavan monia tapauksia, joissa jazzbändin ja sinfoniaorkesterin kohtaaminen vaikuttaa jomman kumman osapuolen osalta väkinäiseltä ja/tai päälleliimatulta. Vaan ei tässä!

Sillä tässä ”jazzareita” ja ”klasareita” ei voi erottaa toisistaan kahdeksi erilliseksi ryhmäksi. (Jazz)muusikot yhdistyvät ison orkesterin äänimaailmaan sujuvasti ja mutkattomasti. Niin improvisoiduissa sooloissa kuin ylipäätään muutenkin.

Välillä kvintetti on ikään kuin oma soitinryhmänsä ison orkesterin osana. Toisaalta viisikon eri soittimet sulautuvat perinteisiin sinfoniaorkesterin osiin. Esimerkkinä vaikkapa Mika Kallion aina personallinen rumpu- ja perkussiotyöskentely patarumpujen ja muiden lyömäsoitinten joukossa. Sekä Uffe Krokforsin basso. Varsinkin rokaa käyttäessään hän soittaa tavallaan kuin orkesterin laajan jousiryhmän matalaäänisimmän osaston solistina. Myös Haarlan omat soittimet, piano ja harppu, ovat mukana monissa laajoissa perinteisissä orkesteriteoksissa.

Kappaleiden teemat kulkevat juohevasti sekä kvintetin etttä ison orkesterin käsittelyssä. Yhdessä tai erikseen, limittäin ja lomittain. Runsaat improvisaatiot toimivat erinomaisesti sinfoniaorkesterin säestäminä soolo-osuuksina.

Teoksessa on paljon Iro Haarlan (muussakin) musiikissa käyttämiä, hänelle tunnusomaisia ja tunnistettavia elementtejä. Hitaat/hitaanpuoleiset tempot, ajoittaiset melankoliset tunnelmat, hienovarainen melodisuus ja sävyjen monipuolinen rikkaus. Näistä kaksi viimeksi mainittua korostuvat mm. orkestraatioissa ja dynamiikan vaihteluissa. Tässä mielessä Ante Lucem hakkaa mennen tullen monien nykysäveltäjien tuotoksia, jotka tähän verrattuna vaikuttavat suorastaan kömpelöiltä ja paperinmakuisilta tuherruksilta.

Levyn käynnistävä Songbird Chapel alkaa kvintetin johdolla jousiryhmän maltillisella säestyksellä ja Trygve Seimin tenorisaksofonin ryydittämänä. Soittimien määrän kasvaessa musiikkiin tulee uusia sävyjä ja hienoja dynamiikan vaihteluita. Lopussa palataan alun perusteemaan ja sävellys päättyy lopulta hiirenhiljaiseen piano pianissimoon.

Tummat, suorastaan uhkaavat sävyt leimaavat Perserving with Winterin alkupuolta, jonka aikana voi nautiskella Krokforsin upeasta jousella soittamasta bassosoolosta. Tulevan talven uhkaan vastataan hammasta purren ja dissonoivin sävyin pitkään. Voimakkaat dynamiikan vaihtelut ja mm. Seimin vimmaiset tenoripätkät leimaavat lähes 20-minuuttista osaa, jossa on pimeyden ja valon taistelua, jotakin hyvin syvää ja tyypillistä suomalaisuutta ja pohjoista angstia.

Samanlaiset sävyt ja em. perustaistelu karakterisoivat myös 3-osaa, jonka alussa Seim taiteilee vaihteeksi sopraanosaksofonillaan. Krokforsilta kuullaan hieno bassosoolo, ja Hayden Powellkin pääsee trumpetteineen nyt kunnolla esiin. Nämä kaksi albumin keskimmäistä kappaletta nivoutuvat selkeästi toisiinsa. Ison esiintyjäryhmän luomat pitkät ja rankat sävyt muuttuvat osien loppupuolella toiveikkaisiin harmonisiin tunnelmiin.

Ante Lucem – Before Dawn alkaa rauhallisesti mietiskellen. Pääosassa on jälleen Trygve Seim tenoreineen, ja näin edetään melkoisen pitkälle. Kunnes räjähtää! Kappaleen keskiosa on huikeata freetä ja, muista osista poiketen, hyvinkin vauhdikastempoista menoa. Soiton ollessa kiihkeimillään se kuitenkin loppuu kuin seinään. Hetken aikaa luulee koko teoksen päättyvän. Vaan eipä päätykään. Hetken hiljaisuuden jälkeen jousisto käynnistää musiikin uudelleen. Niin hiljaa kuin vain mahdollista on. Volyymitaso nousee hiljalleen ja teos saa seesteisen, harmonisen lopun kun aamun ensimmäiset valonsäteet heijastuvat taivaalle vaikka aurinko ei vielä varsinaisesti ole noussutkaan.

Hienoa pohjoismaista yhteistyötä: perusviisikko Suomesta ja Norjasta (brittisyntyinen Hayden Powellkin muutti jo viisivuotiaana pysyvästi Norjaan), sinfoniaorkesteri Ruotsista, jossa teos myös kantaesitettiin Uumajan Jazzfestivaaleilla vuonna 2012.

Ja musiikki. Niin suomalaista ja Suomen luontoa kuvailevaa kuin olla voi (Iro Haarla on muuten monissa yhteyksissä kertonut omasta syvällisestä suhteestaan luontoon).

Kertakaikkisen upea kokonaisuus! (TV)

 

Iro Haarla: piano ja harppu, Hayden Powell: trumpetti, Trygve Seim: sopraano- ja tenorisaksofoni, Ulf Krokfors: basso, Mika Kallio: rummut ja lyömäsoittimet
Norrlands Operans Symfoniorkester johtajanaan Jukka Iisakkila

Äänitys: Lars-Göran Ulander ja Torbjörn Samuelsson, Manfred Eicher ja Iro Haarla. Kansikuva: Max Franosch. Tuottaja: Manfred Eicher. Julkaisuvuosi: 2016.

Songbird Chapel (14:55)
Persevering with Winter (19:26)
… and the Darkness has not overcome it… (15:51)
Ante Lucem – Before Dawn… (16:28)

Musiikki: Iro Haarla

Takaisin

Artikkeli luettu 802 kertaa