Jaakko Laitinen & Väärä Raha

Kuvat:

30.03.2012 08:01

Helmi Levyt, HELMI 055

Junamatkalla pohjoiseen, vanhassa kolisevassa sinisessa vaunussa, korvilla nappikuulokkeet ja musiikkina Jarkko Laitisen & Väärän Rahan Yö Rovaniemellä… erinomainen sekoitus nostalgiaa, tuntureiden foxia että balkanin rytmejä. Kyseessä on yhtymän toinen levyllinen noita lappilaisromaanejarytmejä. Ehkä ensimmäistä levyä sliipatumpana, mutta menevän maslakkana…

Joskaan kyseessä ei ole nk.puhdasveristä jazzia, niin reippaan rytkeikästä rytmimusiikkia… sellaista, jossa musisointi on aitoa… pyyteetöntä. Instrumentaalisuoritteiltaan nautittavaa ja valkolaisen lauluosaaminen messevän romaania. Parodiaa elikkä ei?

Se on jonkun Helsingin rotuoppirasistitasa-arvoloukkaamattomuusyliasiapalkollisen murhe!

Levyn väkevyysaste ei enää muistuta Bukarestin lentokentän naisvirkailijoiden rotevuutta, kuten ensimmäisellä levyllä, jossa testerooni haisi voimakkaasti. Tämä ei tarkoita sitä, että tämä levy olisi jotenkin kehnompi kuin edeltäjänsä. Täytyy muistaa, kuinka suomalainen perushajuinen lökäpöksyturvejunttikin siirtyi Tabacin kautta fiineimpiin hajusteisiin… perusolemuksen siitä sen kummemmin kärsimättä. Vanhaan perushajuun sekoittui vain söötimpiä tuoksuja.

Levyn kaikki kappaleet ovat ehtaa suomalaista tuotosta. Useimmat bändiläisten itsensä sorvaamia. Tietty perusformaatti olisi ehkä vaatinut luomisvaiheessa hieman enemmän tirmanoolia, rietasta elämää ja mainetekoja. Pieni sievistelyn maku paistaa myös sanoituksissa… liekö pirttihirmut tai pihtaavat pimut ovat päässeet vaikuttamaan pohjoisen jätkiin. Vai vaipuuko allekirjoittanut liiaksi nostalgian huuruihin, Koskikadun uittoon, Pohjahovin monttuun, Lapinmaan kulmien trokareihin… iloluontoisiin neiteihin, rouviin… suomalaisiin, ulkolaisiin… siihen kaikkeen mitä tuo suomalaisen jälleenrakennuksen symboli Rovaniemi aikoinaan tarjosi.

Laitinen suoriutuu roolistaan erinomaisen maittavasti. Artikulointi ja äänenkäyttö ovat soivan balkaanit että mannemaiset. Äänen väristä, vibraatosta ja muista tykötarpeista voi itsekukin olla mitä mieltä haluaa, mutta äänelläänhän se vareskin laulaa. Tämä Laitisen suorite on kiitettävää kategoriaa. .

Niemelän trumpetti töryyttää ja kujertaa mainiota kuviotaan. Mukana on yhtälailla balkania, meksikoa, peräpohjolaa kuin jazzmaniaakin. Roinisen kurttu revittää, puhkuu ja puhaltaa rytmikimaraa, Rytmimattoa, jossa mahtipontisuutta kuin kreivi Draculan palatsissa. Tai vaatimattomuutta kuin transsylvanialaisella kanantaluttajalla tai oljenpolkijalla. Kuurre pompottaa paksukielistään terhakkaan intensiivisesti mättäen väkivahvan sykkeen kokonaisuuteen. Kokonaisuuteen, jota Hastin kannukalusto takoo läjään ja kuosiin pitkillä piikeillä että tiuhaan isketyillä nupeilla.

Eli pohjoiset jätkät tietävät tasan tarkkaan mitä tekevät. Myös livenä, sillä tämä bändi on ollut yksi parin viime vuoden kuumimmista sellaisista.

Kun tuohon hyvään kokonaisuuteen on huolittu muutamalla raidalla asiansa osaava vierailija, niin se saa lisää lihaa luittensa päälle. Erityisesti viuluvierailijat antavat lisätunnelatausta…

Tämän levyn voi kuunnella mukavana taustamusiikkina. Tai sitten siihen voi syventyä syvällisemmin, jolloin Laitisen sanoitukset että musisoinnin hienot nyanssit pääsevät paremmin oikeuksiinsa. Eli sanoma menee paljon painokkaammin kuuntelijan nautintolihaksiin korvien väliin.

Levy on hyvin tehty. Pääosin erinomaisesti mukaansa tempaava. Sielukas ja käsinkosketeltavan läheinenkin. Kokonaisuudessaan erittäin positiivisesti poikkeava nykysuomlaisesta musiikkitarjonnasta… melankoliasta ja tuskasta, vaikkakin se käsittelee näitäkin asioita… mutta se ei lietso toivottomuutta, vaan luo huonoistakin fiiliksistä hengen, joka vie positiivisesti tulevaisuuteen.

Edellä mainitusta paistaa lävitse se elämän asenne ja elämisen moraali, mitä tuo pohjoisen poikien kotikylä tarjoili allekirjoittaneelle… ja tarjoilee ilmeisesti myös edelleenkin. Kun Laitinen poppoineen on osannut yhdistää tähän kaikkeen balkanirytmin, aidon kaupallisen mustalaissvengin… ja hyvän musisoinnin, on levyn itseisarvo erinomainen. Kuunneltava. Nautittava….

Reilun kahdeksan tunnin junamatkan jälkeen aion Rovaniemellä käydä pitkäripaisessa, hakea pullon kaksitähtistä ja nauttia sitä tämän levyn sisällön kanssa kaikessa rauhassa… kunnes menojalka antaa käskyn Napapiirin pääkaupungin yöelämään…

Suosittelen kaiken kansan, myös jazzareiden, kuultavaksi! (OR)

PS. Levyä on saatavissa sekä CD:na- että 18.4. ilmestyvänä LP -versioina

 

Jaakko Laitinen vocal, Jarkko Niemelä trumpetti, buzuki, taustalaulu, Marko Roininen haitari, vihellys, taustalaulu, Tuomo Kuure kontrabasso, taustalaulu, Janne Hast rummut, syntetisaattori
Feat. Laura Airola viulu (#1), Aki Hauru kitara (#1), Lucie Niemelä laulu (#4), Petri Kautto kitara (#4,6), Tomi Rikkola alttoviulu (#8), Martti Vesala trumpetti (#9), Ville Nissinen, Hannu Lamminmäki, Erno Haukkala pasuunat (#9), Samppa Leino tuuba (#9)

 

01. Kaikkialla kaukana (Jaakko Laitinen & Timo Kuure) 3:35
02. Onnentähti (Marko Soininen) 3:05
03. Yö Rovaniemellä (Janne Hast) 3:48
04. Lehti tuulessa (Jarkko ja Lucie Niemelä) 3:55
05. Äiti kulta (Venäläinen kansansävel) 4:35
06. Maltashan (Jarkko ja Lucie Niemelä) 4:11
07. On kuuma (Janne Hast) 4:31
08. Kaikki muukin mennä saa (Venäläinen kansansävel) 3:17
09. Tanssi tanssi (Marko Roininen) 3:46
10. Nuotiolla mieron (jaakko Laitinen & Jarkko Niemelä) 4:16

 

Recording Helmi Levyt studio 2012, Pitäjämäki, Helsinki, Finland
Recorded, mixied  by Joose Keskitalo
Mastered by Petri Loukusa

 

 

 

 

 

 

 

 

Takaisin

Artikkeli luettu 1375 kertaa

Translate »