John Abercrombie Quartet

Kuvat:

01.03.2017 16:08


John Abercrombie Quartet: Up and Coming

Up and Coming

ECM 2528

Kitarakonkari se sen kuin jaksaa ja voi hyvin. Mikäpä ettei, kun ikääkin on vain 72 vuotta ja rapiat päälle. Ensimmäisen ECM-levynsä John Abercrombie teki jo vuonna 1974, ja sen jälkeen julkaisuja ko. yhtiölle on kertynyt kolmisen kymmentä kappaletta. Puhumattakaan sitten lukuisista muista levytyksistä (mm. Jack DeJohnetten, Kenny Wheelerin ja Charles Lloydin kanssa).

Myös hänen tyylinsä on pysynyt samana kaikki nämä vuosikymmenet. Abercrombien soundi on persoonallinen ja helposti tunnistettava. Lämmin, ilmava ja melodinen. Osatekijänä hänen soundisssan on se, että – erityisesti tämän vuosituhannen puolella – Abercrombiella on oma peukalotekniikkansa, jota hän käyttää plektran sijasta.

Up and Coming koostuu pääosin hänen omista sävellyksistään. Niiden ohella kuullaan kaksi kvartetin pianistin Marc Coplandin kappaletta. Hieno Miles-klassikko Nardis saa tältä nelikolta arvonsa ansaitsevan tulkinnan.

Abercrombie ”varastaa” myös pääosan soolotilasta sen lisäksi, että hoitelee perusteemat. Miellyttävän soundinsa lisäksi merkille pantava piirre hänen sooloissaan on tarinoiden kerronta. Jazzin historiassa suuret muusikot ovat kautta aikojen puhuneet aiheesta. Soolot, erityisesti tarinoita kertovat improvisaatiot, erottavat oikeat tekijämiehet massasta. Tässä suhteessa Abercrombieta voidaan pitää jazzin olennaisten perinteiden jatkajana. Olkoonkin niin, että hänen soittonsa kuulostaa (ja on aina kuulostanut) tämän päiväiseltä, ajassa liikkuvalta ja uutta luovalta musiikilta.

Toinen keskeinen solisti Abercrombien ohella on, yllättävää kyllä, basisti Drew Gress. Hän sooloilee huomattavasti useammin kuin pianisti Copland – yleensähän tämänlaisissa kokoonpanoissa kitaristi ja pianisti hoitelevat valtaosa soolo-osuuksista. Ja kyllähän Gressin bassottelua kelpaa kuunnella. Tässä ei nyt todellakaan ole kyse siitä ”pakollisesta” illan bassosoolosta, jota ikivanhan vitsin mukaan yleisö pyrkii aina välttämään, mutta mitä ei kuitenkaan pääse pakoon. Niinpä niin. Kerrankin bassosooloja kuuntelee oikein mielellään.

Kokonaisuuteen sopii myös Copelandin osuus. Soolojensa lisäksi hänen kaksi sävellystään sopivat tyylillisesti hyvin yhteen Abercrombin luomaan yleistunnelmaan. Mainion rumpalin Joey Baronin soittoa kuuntelee aina mielellään. Tässä varsinkin hänen sutityöskentelynsä hivelee korvaa.

Kaiken kaikkiaan miellyttävän tasapainoinen ja kuuntelemisen arvoinen levy. (TV)

 

John Abercrombie: kitara, Marc Copland: piano, Drew Gress: basso, Joey Baron: rummut.

Äänitys: James A. Farber, Avatar Studios, New York, huhti-toukokuu 2016. Kansitaide: Sheilah Echtschaffer. Design: Sascha Klein. Julkaisuvuosi: 2017. Tuottaja: Manfred Eicher.

01. Joy (4:09)
02. Flipside (2:50)
03. Sunday School (7:15)
04. Up and Coming (5:47)
05. Tears (Marc Copland) (7:34)
06. Silver Circle (Marc Copland) (7:04)
07. Nardis (Miles Davis) (6:17)
08. Jumbles (5:57)

Sävellykset: John Abercrombie, ellei toisin mainittu.

 

Takaisin

Artikkeli luettu 405 kertaa