Jokela Vogan Cooley

Kuvat:

18.01.2016 18:28


Jokela Vogan Cooley - Jokela-Vogan-Cooley

Jokela – Vogan – Cooley

Music House

Melko harvinainen tilanne, käsiini on tullut kanadalainen levy, mikä on ainakin omalta kohdallani ensimmäinen. Ensin se vähän hätkähdytti, että onko peräti suomalainen levy, kun kannessa lukee Jokela Vogan Cooley. Kyseessä on pianisti / kosketinsoittaja Ben Jokelan johtama trio. Yritin hakea hieman taustatietoa siitä onko Benillä peräti suomalaiset sukujuuret, mutta sellaista tietoa en löytänyt. Joka tapauksessa meidät on näköjään huomattu ja noteerattu Kanadassa asti.

Ben on kokenut musiikin opettaja ja nykyään hänellä on muusikkovaimonsa kanssa pienimuotoinen levy-yhtiö Music House, jonka kautta hän tuottaa äänitteitä ja tekee opetustyötä. Tämän ohessa hän keikkailee jatkuvasti monien eri yhtyeiden riveissä.

Basisti Garth Voganin kanssa Ben on soittanut 1990-luvun loppupuolelta asti duona. Garth on pitkänlinjan sessiomuusikko teatterimaailmassa, klubi- ja studiomuusikkona sekä kiertueilla. Satunnaisen toistuvasti mukana on ollut rumpali Charlie Cooley tuoden lisävärinää soittoomme. Charlie on yksi eniten työllistettyjä rumpaleita Kanadan jazzyhteisössä. Hän on esiintynyt ja levyttänyt mm. sellaisten nimien kanssa kuin Leonard Cohen, Randy Brecker ja The Blues Brothers. Hän on myös tunnetun Manteca -jazzyhtyeen jäsen.

”Vuosien saatossa totesimme monesti keikan jälkeen, että yhteinen sävel oli löytynyt ja aloimme vitsailla levyn tekemisistä. Tämä ajatus toteutettiin sitten vuonna 2014, kun äänitimme kotikaupunkini tutussa esiintymispaikassa soittamamme konsertin.” Siitä syntyi 8 kappaleen pohja trion ensilevylle, mitä täydennettiin seuraavien kuukausien aikana. Tuloksena on tämä noin 53 minuuttinen albumi, jolla ei varsinaista työnimeä ole, vain muusikoiden sukunimet on taltioitu levyn kanteen.

Ben on sanonut, että hän ajattelee soittaessaan mitä voisi tehdä paremmin, jotta musiikki puhuttelisi parhaalla mahdollisella tavalla kuulijaa. Ratkaisu tähän on tehdä sellaista musiikkia, mikä tempaisee kuulijan mukaan ja tarttuu kuulijan mieleen välittömästi. Näin hän on pyrkinyt tekemään tämän levyn kohdalla, jonka 12 kappaleesta hän on itse säveltänyt kaikki yhtä lukuun ottamatta.

Kappaleet kurkistavat jazzmusiikin sisältöön laaja-alaisesti. Jazzin perusajatukset tulevat esille hyvin eri muodoissaan. Soitto kulkee suoraviivaisen yksinkertaisesti ja johdonmukaisesti jazzin peruselementtejä seuraillen. Kappaleet ovat vaihtelevia, kuten jazzin kuuluukin.

Unchurched on reipas luritus, mikä ponnahtelee eloisan räiskyvästi. No So Blue svengaa ja lirkuttelee iloisen hauskasti ja antaa samalla mukavan joustavasti tilaa basso- ja rumpusooloille. Waiting for Ava puolestaan on mietiskelevä valssia mukaileva tanssittava kappale, jonka tahdissa partneri löytyy helposti. Pork Salad liikuttaa kuulijaan reippaan tempoilevasti bluesin sävelten pienoisessa rytkeessä ja Baby Boogie heti perään heittäytyy nimensä mukaisesti leikittelevästi boogie woogie -huristeluun.

Lost for Words muuttaa tunnelman syvällisemmäksi, hidas balladi vie ajatukset jonnekin kauas. Ben aloittaa Gettin’ Ready -kappaleen uruilla saaden tunnelman joten vähän juhlavammaksi, mutta se luo samalla rennon poljennon aikaiseksi ja mukaansatempaavan fiiliksen. Mieleen tulee väkisinkin Jimmy Smith ja 1960-luku. One Last Time alkaa rumpujen ja basson johdattelulla hiljakseen ja vie kuulijan sitten pianon kautta jonnekin pitkälle, kauas pois, haaveilemaan uudesta onnesta.

Blue Blomp on rumpali Charlie Cooleyn sävellys ja rumpukomppi on vahvan kuuluvasti esillä, tanakan pomppuinen tie on kuljettavana, mutta rento ja mukava. Loveliness voisi nimestä päätellen olla hyvinkin herkkä ja tunnelmallinen, mutta ei, päinvastoin kohti ihanuutta edetään reipashenkisessä svengissä irtonaisen viettelevästi. Endless Winter on surumielinen, balladinomainen, tunnelmoiva ja odottava, kuten nimestä saattoi päätellä. Varsinkin juuri nyt se kolahtaa, kun synkkä talvi on menoillaan. Levyn päättävä kappale Insomnia yrittää iskostaa kuulijan päähän rentouttavan tunnelman, jotta ajatukset kääntyisivät pois päivän kiireistä ja yöuni maistuisi. Kappale päättyi kuitenkin yllättäen hauskasti aivan eri tahtilajissa johdattelevasti, ikään kuin muistuttaen, ettei kannata kaikesta kantaa murhetta. (JKi)

Ben Jokela: kosketinsoittimet, Gart Vogan: sähköbasso, Charlie Cooley: rummut.

Äänitys: Ben Jokela, Live äänitys 8 kappaletta, Manhattans Music Club, Guelph, Ontario, Kanada, 30. huhtikuuta 2014 (kansainvälinen jazzpäivä), loput neljä äänitettiin seuraavina kuukausina. Tuotanto: Ben Jokela. Masterointi: Mike Indovina. Kannen kuvat: Vanessa Tignanelli. Kannen graafinen suunnittelu ja taide: Vogandesign. Julkaistu: 2014

  1. Unchurched 4:26
  2. No So Blue 3:20
  3. Waiting For Ava 4:07
  4. Pork Salad 5:41
  5. Baby Boogie 3:45
  6. Lost for Words 4:34
  7. Gettin’ Ready 6:01
  8. One Last Time 3:24
  9. Blue Blomp 4:26
  10. Loveliness 4:42
  11. Endless Winter 4:57
  12. Insomnia 4:23

Kaikki kappaleet ovat Ben Jokelan sävellyksiä paitsi Blue Blomp Charlie Cooley

Kokonaissoittoaika 52:22

 

Takaisin

Artikkeli luettu 575 kertaa