Jukka Gustavson

Kuvat:

09.05.2009 18:00


Rockadillo Records 2009, ZENCD 2129

 Luomisen tuskaa. Raivokasta revitystä. Hikeä ja ankaraa irvistystä. Intohimon paloa ja elämän voimaa. Syvältä sielun sisuksista. Urkukoneiden viimeisimmästä diodista.
Sitähän se oli viimeksi mm. SF-Bluesin estradeilla. Perkeleellistä menoa, jossa paholainen ja hyvyys taistelivat ukosta. Ukosta. joka transsitilan omaisesti pisti peleihinsä parastaan. Suurella intensivyydelle. Teholla. Voimalla…
Nyt palataan Gustavsonin nuoruuteen. Wigwamiin. Progen, funkin ja jazzin fuusioon. Symposiumiin, jossa kokonaisuus muodostuu upean hillityksi kokonaisilmaisuksi. Käheän soinnittomaksi lauluksi. Lauluksi, jossa poraudutaan sielun syövereihin. Tunnetilojen valvomoon. Kuten urkuosaston työstölläkin. Nostalgiaa vaiko tuomion päivää…
Gustavsonin laulun ja sormion että jalkion yhteistyön väkevyys hukuttaa muun soittokunnan jonnekin taustalle, josta se muutaman kerran pääsee sykkimään eturiviin. Ansaitusti, sillä levyn kumpikin komppikokoonpano koostuu ehdottomasta jazzin aatelista.
Urkumateriaali saa rinnalleen Björkenheimin kitaraväkevyyttä, Krokforsin bassonomiaa että Kallion kivakovaaa kannuilua tai vaihtoehtona Nylundin terhakasta kitaraa, Lahden ajattomanan antoisaa saksofoniaa, Veronan sähköistä böminää ja monitoimirumpali Eskelisen maalailua. Edellä mainituthan ovat kuin pienen pojan päiväuni. Hyvyydessään tajuttomuutta hipovat kompit, joihin Gustavsonin urkurevitys nojaakin kuin Kiinanmuuriin. Berliinin sellainen ei olisi kestänyt alkuunkaan.
– Maailmaa on yritetty taas parantaa ja rauhan ja rakkauden sanomaa julistaa. Mukana on vähän historiaakin – sekä omaa että omaisten –
Gustavsonin lausahdus pitää sisällään paljon. Paljon enemmän kuin normaaliin mittaan sopii. Se kuuluu. Sen aistii. Se hypnotisoi. Se tekee kuuliujastaan marionetin. Marionetin, joka tanssii yhtälailla sähköbasson kielillä. Yhtälailla urkukoneen pyörremyrkyhelvetissä. Kun soulin saarnamies, Gustavson itse laulaa uskoaan ihmispoloon, aletaan olla siellä jossain. Väkevän väännön, hekumallisen urkusoundin tyyssijassa. Progressiivisen rockin – jazzin syvimmässä. Hiki lentää. Henki haisee; souljazzrockille. Sielu palaa karrelle!
Synnin ja laupeuden raja hämärtyy. Saatanallinen hekuma ja hyvänolon purppura tappelevat kuulijastaan.
Niinpä niin, kriitikkopolo ei oikein tiedä osaansa. Olkoon. Ratkaiskoot kuulijat itse tämän nitroglyseriinipommin. Tärisevin käsin… Onnea ja menestystä: Niin soittokunnalle, Gustavsonille kuin pommin purkajille.
Hurjanpuoleinen juttu! (OR)


Jukka Gustavson
; Hammond organ, Nordstage 88, vocals, Rauol Björkenheim; guitar, voice, Pekka Nylund; guitar, Pentti Lahti; saksophones, Ulf Krokfors; upright bass, bass guitar, voice, Juha Verona;bass guitar, Rami Eskelinen; drums, Mika Kallio, drums, Mikael Tiittanen; percussions effects

Recorded at Seasound Studios and mixed at Hawaji Studios from November 2008 till Febryary 2009 by Mikael Tiittanen.
Mastered at Finnvox Studios by Pauli Saastamoinen

1 Cohesion Promotion     6:24
2 Human Rights   5:09
3 Every Child Needs Love   6:09    
4 Cohesion Swing Report   5:14
5 Highlights Of An Ordinary Day   5:01                      
6 Blue Grace  6:35                                                       
7 Man Of Honor    7:58
8 In A Godless Hurry All The Time    10:06

Music & Lyrics Jukka Gustavson

 

Takaisin

Artikkeli luettu 1176 kertaa

Translate »