Juli Wood Quartet

Kuvat:

31.05.2016 18:52


Juli Wood Quartet: Synkkä Metsä

Synkkä Metsä

OA2 Records, OA2 22121

Voi pyhä jysäys sentään… tämän levyn aloitusraidan myötä nostalgia pösähti voimalla allekirjoittaneelle. Muistoihin virtasi valtoimenaan Astan Ukkoherrankadulla oleva baari, että sen levysoitin. Se sellainen massiivinen aparaatti, jota kuuntelimme nuorina limupullon kera vähäisillä kolikoillamme. Eräs lempikappaleitani oli tuolloin Mirjam Helinin laulama Lapin äidin kehtolaulu!!! Liekö kertanautinnon hinta 20 mk…

Nyt tätä kappaletta tunnelmoi jazzvalssina tenorillaan amerikkalainen saksofonisti Juli Wood, jonka isovanhemmat muuttivat Suomesta Usaan 1900 -luvun alussa.  Wood puhalteleekin tällä levyllä joukon suomalaisia, vanhemmalle sukupolvelle erittäin tuttuja kappaleita. Intensiivisen tanakalla tyylillään. Ilman mitään ylimääräisiä nyansseja tai irtiottoja. Vahvalla seesteisyydellä, kauneudella ja tunteella.

Näennäinen kappaleiden yksinkertaisuus on kuitenkin tällä kertaa nautittavuutta. Ehkä liiankin tutusta melodisesta perusolemuksestaan huolimatta jazzin syvin olemus puhkeaa makoisasti esiin. Woodin tunnesykkivän tenorin oivana parina soi aistikkaasti Alejandro Urzagasten hieman tukkosointinen kitara. Ilman sähköisiä kommervenkkeja, puhtaan aitona jazzpelinä. Yksinkertaisen tehokkaana ja kuuloaistia hivelevänä. Niin komppina kuin soolonakin.

Basisti Clark Sommers pompottelee paksukieliään tasapainoisen tanakasti, mutta imevän pehmeästi. Hän saa myös hieman soolotilaa, jopa kunnian yhden raidan aloitukseenkin. Messevän mukavaa tummien sävyjen soitantoa.

Mike Schlick mättää kalvokalustoaan täydellä kädellä että hiljaisesti sipsuttaen, kulloisenkin tarpeen mukaan. Täyteliäisen aistikasta arsenaalinsa hallintaa ilman mitään erikoisempia jippoiluja. Täydentää kokonaisuuden mukavaksi kuuntelunautinnoksi.

Täytyy tunnustaa, että hieman oudoltahan tällainen levy kuullosti ensialkuun, kun Paakari Pulliaiset, Karjanlan kunnaat, Väliaikaiset ym nostalgiset kappaleet mukanaan tuominen muistoineen tunkivat näinkin perusolemuksilisina kuunneltaviksi. Mutta useamman kuuntelukerran jälkeen ryömi alitajuun todellinen hyvänolon tunne. Tunne, joka sai levyn kappaleet ja  jazzelementit toimimaan yhä paremmin ja paremmin yhdessä.

Akustisessa levykokonaisuudessa moninosin oleva yksinkertaisuus ja hidastempoisuus antavat osalle kappaleista ylle aivan uudet vaatteet. Nyt tunnelmoidaan ja nautiskellaan… elämästä. Hetkestä, jolloin sielu saa levätä. Keskittyä leppoisiin soolotteluihin ja seesteisen tasapainoiseen yhteissoittoon..  Unohtamatta toki muutaman raidan maittavia rytmipoljentoja.

Mielestäni Juli Wood on löytänyt levyn kappaleissa niiden syvimmän olemuksen. Yksinkertaisen messevänä ja kauniin herkkänä. Kaukana siitä kouhotuksesta, jossa Suomessa nykyään eletään. Vanhempi suomalaisuus ja jazzin perinne lyövät sopuisan makoisasti kättä.

Itsekukin voi asettaa tämän levyn haluamalleen tasolle tai kategoriaan. Se ei muuta miksikään levyn itseisarvoa ja sitä, että suomalaisuus elää väkevänä siirtosuomalaisten jälkeläisissä.

Mukavaa, kauniin leppoisaa suomalaisuutta, amerikkalaisesti jazzaillen. Kiitos! (OR)

 

Juli Wood – tenorsax, Alejandro Urzagaste – guitar, Clark Sommers – bass, Mike Schlick – drums

Recorded, mixed & mastered by Ken Christianson at ProMusica, Chicago
Recorded on January 28th, 2015
Recorded live using 2 stereo mics

1. Lapin Äidin Kehto Laulu (Lapland Mother’s Cradle Song) 5:04
2. Taivas on Sininen ja Valkoinen (The Sky is Blue and White) 7:29
3. Karjalan Kunnailla (Hills of Karelia) 4:40
4. Väliaikainen (Temporary) 5:30
5. Ken voi Tyynessä Seilata (Who Can Sail in the Calm?) 5:01
6. Toul’ on Mun Kultani (There is My Sweetheart) 3:47
7. Tuohinen Sormus (Birchbark Ring) 6:17
8. Villiruusu (Wild Rose) 3:59

Produced by Juli Wood

Takaisin

Artikkeli luettu 614 kertaa